leipä

Olen allerginen kaikenlaisten (onneksi en sentään kaikkien) ruoka-aineiden käsittelylle. Käteni leimahtavat sekunnissa "tuleen" ja kutittaa aivan älyttömästi jos vähänkin käsittelen vaikka raakaa perunaa. Sen takia leipomishommatkaan eivät ole kamalasti kiinnostaneet kun pelkkä jauhojen pölinäkin saa aikaan kovan kutinan ja ihottumaa. Viime vuonna sitten sain päähäni, että haluan olla tuoreen leivän tuoksuinen äiti ja halusin opetella tuon jalon taidon. Päätin turvautua kumihanskoihin, mikä sekään vaihtoehto ei ole aiemmin innostanut, koska kumihanskoissa hikoaminen ärsyttää ihoa myös. Talkkia sisältävät hanskat toimivat kuitenkin yllättävän hyvin.

Äiti kertoi ystävänsä leipovan tosi hyvää kauraleipää, joten pyysin häneltä "takuuvarmaa ohjetta, jolla tottumaton leipoja saisi onnistumaan."

Helppo kauraleipä

1/2 l vettä, maitoa tei vesi-maitoseosta

1/2 pakettia hiivaa

1,5 tl suolaa

4 dl kaurahiutaleita

vehnäjauhoja

1/2 dl öljyä

Sekoita hiiva hyvin kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää suola ja kaurahiutaleet. Anna hiutaleiden turvota liinan alla.

Lisää 2 dl vehnäjauhoja, sekoita ja lisää öljy. Lisää vehnäjauho vähitellen noin desi kerrallaan niin kauan, että taikina alkaa irrota käsistä ja kulhon reunoista. Jätä taikina mieluummin löysähköksi ja lisää jauhoja alustusvaiheessa. Peitä liinalla ja anna kohota (noin puoli tuntia).

Kaada taikina hyvin jauhotulle pöydälle. Lisäile jauhoja, niin että saat helposti työstettävän taikinan. Jaa kolmeen osaan. Nyt on hyvä vaihe vaivata ilmat pois.

Tee kolme soikeaa, litteää leipää ja laitettuasi ne pellille uunipaperin päälle, pistele haarukalla ilmareikiä. Anna leipien nousta ja paista 200 asteessa uunin alaosassa n. 25-30 minuuttia eli kauniin vaaleanruskeiksi. Voit varmistaa kypsyyden koputtelemalla rystysellä leivän pohjaa. Kun kuuluu onttoa kopinaa, leipä on kypsää.

Teen taikinasta nykyään vain kaksi leipää. Kerran olen leiponut koko taikinan yhdeksi leiväksi tehdessäni ystävillemme tuparilahjaa. Se oli ehkä parhaiten onnistunut leipäni. On tällä hetkellä melkein sääntö, että vain joka toinen leipä onnistuu. Teen usein erilaisia variaatioita: laitan sekaan vaikka erilaisia siemeniä. Kuvassa olevassa leivässä on auringonkukan- ja seesaminsiemeniä.

Olen tykännyt käyttää vaivaamisvaiheessa spelttijauhoja, jotka tuovat leipään mukavaa rouheutta. Jos sitä laittaa koko leipään, kuohkeus jää toiveajatteluksi. Ennen uuniin laittamista olen suihkuttanut leipien pinnalle vielä vettä, mikä antaa kuoreen kivan rapeuden.

Laitoin kerran sekaan hunajaa, mutta koska en tiennyt yhtään paljon sitä kannattaa laittaa (enkä jaksanut alkaa ottaa selvää), tein varman päälle, eikä se sitten yhtään siellä maistunutkaan. Seuraavaksi suunnitelmissani olisi kokeilla sipulin ja vaikka basilikan sekaan laittamista. Onhan noihin ohjeita, mutta olen yleensä sellainen fiilispohjalta tekijä näiden ruoka- ja käsityöjuttujen kanssa. Teen ensin ja sitten vasta alan miettiä ohjeita jos ei onnistu. Näin teen kaikkien uusien laitteidenkin kanssa. Ei välttämättä kaikkein viisainta, mutta olen iloinen, että edes tällaisissa asoissa osaan ottaa rennosti kun yleensä olen liian säntillinen suorittaja.