tiistai 24. kesäkuuta 2014

juhannuksen taikaa

Juhannus meni perinteisin menoin mökillä. Tällä kertaa myös siskoni perhe oli iloksemme mukana osan ajasta. Sää oli kylmä ja sateinen, mutta hyvässä seurassa kaikki sopii (paitsi pienet housut).


Mökkitieperinne.
Muistan aivan selvästi tuon fiiliksen. Ja sen, kuinka raskaalta auto tuntui ohjata.
Silloin katolla oli aina kesäisin iskän surffilauta, jonka kärki teki yläpuolelle katoksen.


Happirikasta, tyyntä, sateista, kaunista.


Juhannusvihta kuuluu asiaan.


Laiva alkaa tarvita pientä remonteerausta.


Naistensaunassa tehtiin kasvohoitoja ja nautittiin hyvää siideriä. 


Äitin tekemä juhannusillallinen aiheutti ihastuneita huokailuja 
(ja nyt tuli nälkä).


Pienten tyttöjen juhlapöytä.


Vanha ja ruosteinen Muurikka on toiminut monta kertaa hyvänä pienen kokon alustana.


Halusin kuulla, kuinka kova suhahdus hiiltyneestä oksasta kuuluu vedessä. 
(Hiljainen oli suhahdus.)


Nuotiojuttuja juttelemassa.


Juhannusyön taikaa.


Con prima colazione.


Nam, metsämansikoita rinne täynnä.


Mummi antoi serkuksille kivat pahvihepat, jotka sai itse koristella.


Tarkkaa hommaa.


Minulla on ilo olla Euroopan nopeimman tiskaajan tytär.



Rento meininki.


Sanapelin syövereissä.



Tikahduttiin nauruun. 


Herkkuja tuloillaan.


Lauantai-iltana päästiin saunaan romantillisesti kahdestaan. Siellä se jo huomaavaisesti edellä painelee, aivan kuten omissa häissämmekin seisovaan pöytään. "Tuutsie sieltä!"


(Muka) hyppäämässä hyiseen järveen.


HK:n sinisen kokoinen etana kävi moikkaamassa.


Peilityyni, voisi ehkä sanoa.


Kesäkeittiön rakennus on kesken, joten nyt käytettiin väliaikaista grilliä. Hyvää tuli.


Ulkovessoja ei voi inhota kun pääsee äitin viihtyisäksi laittamaan huussiin.


Echoooo, echoooo! 
Vastapäinen "vuori" vastaa aina. Paitsi tuulisella säällä.

***

Vielä muutama päivä kesälomaan! 


sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

tukholma-pyrähdys

Kävimme viikonloppuna Tukholmassa. Tällä kertaa testasimme Siljaa, jolla olimme viimeksi reilu kolme vuotta sitten. Onhan ne hienoja laivoja, mutta Vikingin paatit pärjäävät niille silti aivan loistavasti ja jopa menevät edelle monessa asiassa.

Nyt oli myös Tukholman maraton, jolle osallistuikin ihan kiitettävästi porukkaa. Koko laiva oli täynnä juoksijoita perheineen. Menomatka olikin melkoisen rauhallinen kun jengi keskittyi seuraavan päivän kisoihin tankkamalla vettä ja pastabuffetin ruokia. Odottava tunnelma oli melkein käsin kosketeltava, siinä alkoi melkein itseäkin jännittää.

Irtiotto perheen kesken teki hyvää ja reissu oli kaikin puolin onnistunut.


Keli oli mennessä aika kolea, mutta sehän ei laivamatkustajia haittaa.


Välttämätön family-selfie yläkannella.


Onnen hetki.


Onnen hetki Vol 2.


Onnen hetki Vol 3. Leikkipaikassa on kaksi pallomerta, joista toinen on tarkoitettu 0-3-vuotiaille ja toinen 4-101-vuotiaille. Jee!  


Ajateltiin, että myöhemmin se aikoo ton kuitenkin tehdä niin miksei nyt heti. 
Me saatiin valita kuva ja teksti. Että muistaa tän matkan.


Keskustaan mentiin metrolla, mikä oli maratonin vuoksi varmin kulkuväline. Kaupungissa käppäilimme päämäärättömästi välillä jopa auringon pilkahdellessa, välillä vettä loilottaessa. 


Maratonilla oli ihan kivasti porukkaa sekä katsomassa, että juoksemassa. Seurasimme menoa neljän kilsan kohdalla. Kisaajaa oli yllättävän laidasta laitaan. Tai en minä nyt tiedä oliko se yllättävän kun nämä olivat ensimmäiset läheltä seuraamani maratonit. Kärkiporukka juoksi varmaan satasta. No vähintään. Kärjessä ajava "kisa-auto" joutui kaasuttamaan ihan tosissaan.

Maraton-päivän iltana ja tänä aamuna laiva oli täynnä ihmisiä, jotka näyttivät kävelevän köntsät housuissa, joskin rentoutuneessa mielentilassa. Hellyyttäviä köpöttelijöitä joka puolella. Toiset pitivät rappusia alas kavutessaan kiinni kaiteista ja etenivät sivuttain, toisilla näytti olevan kaksi puujalkaa. Rankka rupeama takana. Minne tahansa meni, kuuli juoksusuoritusten analysointia. 


Omistatko liikaa kirjoja? Ei muuta kuin seinää rakentamaan. Tässä oli tehty aika näyttävä tolppa. Kirjailijat tosin eivät varmaan kovin paljon arvosta teoksensa tiiliskivenä käyttämistä – kirjaimellisesti.


Näitä tarroja oli liimailtu sen verran tiuhaan, että lopulta oli pakko ottaa kuva yhdestä roskiksen kylkeen liimatusta yksilöstä. Hieno on.


Koska lapsi rakastaa tanssimista, hän myöskin oli aivan hössissään kuullessaan Muumidiskosta. Menimme paikalle hyvissä ajoin ja siellä tanssimusat soivat jo vähän hiljaisemmalla volyymilla. Lapsi otti siinä hyvät alkunostatukset muutaman muun lapsen seurassa. Kun Muumidisko sitten alkoi, pysähtyi menojalka kuin seinään: ohjelmassa olikin pelkästään sutsisatsaata ja muuta vastaavaa leikkiä. Tällaiset jutut ovat toisille lapsille ihan huippuhauskoja juttuja, mutta meidän tyyppiä ne eivät oikein sytytä (tosin ymmärrän hyvin, koska itse en myöskään lapsena pidänyt tämmöisestä muskari-tyyppisistä ohjelmanumeroista). Tanssiminen kunnon jytämusan tahdissa olisi innostanut enemmän. Sillä välin kun muut leikkivät Muumipeikon ja Myyn johdolla, etualalla näkyvä raitahousu keskittyi "tankotanssiin" tanssilattiaa reunustavilla kaiteilla. Hän kävi välillä sanomassa dj:lle, että "soita kunnon musaa!" Vähän oli naurussa pitelemistä. Lopulta lapsi suostui yhteen tanssileikkiin viimisen biisin aikana, kun vanhemmatkin komennettiin lattialle.  

Tällaisissa lapsitäyteisissä ohjelmanumeroissa minusta on erityisen hauska seurata vanhempien ilmeitä ja reaktioita.


Muumidiskosta oli hienot näkymät. 



Nämä varmaan menevät kuin kuumille kiville. Halpaa on ilma..


Laivan brasilialaiset esiintyjät olivat melkoisen taitavia. Huh.
Illan eka esitys tuli siihen aikaan, että lapsikin ehti sen nähdä. 
Hän istui tuolissaan kuin naulittu. Minä myös. 


Olin pitkään haaveillut näistä kuulokkeista ja käynyt välillä niitä hipeltämässä. Viimeksi katselin niitä JFK:lla kun olimme lähdössä kotiin NY:sta, mutta jätin kuitenkin ostamatta. Nyt laivalla kävin taas niitä ihailemassa. Tänään, ennen kotiin lähtöä löysin kassistani nämä. Mies oli ne sinne yllätyksenä edellisenä iltana laittanut. <3 Lahja tuntui erityisen makealta, koska mies tekee ylläreitä aika harvoin. 


Takaisin Helsingissä. Suomenlinna ohitetaan juuri. 
Hetkinen, mikäs komea mies tuossa seisoskelee lapsi sylissään. Taidan mennä sanomaan päivää..