epäsäännöllinen rules

Aloin yhtenä päivänä oikein miettiä, miksi aloittamani harrastukset jäävät usein kesken. Syy ei ole siinä, etten olisi kiinnostunut aiheesta. Tajusin ahdituvani siitä, että olen kahlinnut itseni menemään tiettyyn paikkaan tiettynä aikana viikosta. Se saa minussa aikaan vastareaktion ja lopulta kivasta jutusta tulee velvollisuus, joka täytyy täyttää ja itse asia unohtuu. Tämä on vähän ristiriitaista sen kanssa, että rakastan säännöllisyyttä ja rutiineja. Luulen, että tässä vaan on kyse siitä että haluan valita, koska olen kotona. Ja usein se kotikaipuu tulee juuri silloin kun pitäisi olla jossain muualla. Siksipä harrastukset, joiden toteuttamisajankohdan saan itse päättää ovat pysyneet minulla kaikkein pisimpään.

Tämänhetkisessä elämäntilanteessa tosin jää harmillisen vähän arkena aikaa ylipäätään millekään, joten harratuksetkin ovat jääneet aika vähiin. Viime aikoina en ole enää edes yrittänyt aloittaa mitään "oikeaa" harrastusta. Olen sitten kehitellyt kotona kaikenlaisia juttuja, joilla virkistän mieltäni. Esimerkiksi käsityöt, joiden tekoa olen talven aikana opetellut. Leipomisen ja uusien ruokaohjeiden kokeilu antaa kivaa piristystä myös, ja niitä voin tehdä koska huvittaa. Lukulistalla olevat kirjatkin odottavat minua yhtä kärsivällisesti. Valokuvaus on ihanaa ja mielenkiinto siihen on säilynyt, koska saan edetä sen kanssa ihan omaan tahtiini. Ja ehkä tämä blogikirjoituskin on muodostunut jonkinlaiseksi harrastukseksi. Sitten kun liikunnan ilon vielä saisi takaisin.