takapiha

Takapiha on vihdoin valmis. Tai ainakin melkein. Mutta periaatteessa.

Piha myynti-ilmoituksessa 2012.

Loppukeväästä piha näytti tältä. Vuohenputkikasvu oli räjähdysmäistä. Oikealla nyppimäni läntti. Vasemmalla kitkemisen teki hankalaksi se, että seassa oli etualalla kivien lomassa näkyvää köynnösmäistä täytekasvia (en tiedä sen oikeaa nimeä, joten olkoon sen nimi täytekasvi), jonka tarkoitus oli varmasti saada piha helppohoitoiseksi. Kaikkea muuta se sitten olikin – ellei satu pitämään vuohenputkesta, joka kasvaa uudestaan noin kolmessa sekunnissa. Kitkemisen teki myös inhottavaksi se, että olen tosi allerginen putkikasveille ja sain oireita heti kun tein sen kanssa hommia. Jonkin aikaa pähkäilimme tuota takapihaa ja mitä sille kannattaa tehdä. Säilyttääkö jonkun edellis-edellisen asukkaan istutukset ja kitkee kuin hullu, vai tehdäkö kerralla muutos. Päätimme hankkiutua eroon täytekasvista ja istuttaa nurtsin. 

Tässä on jo kesä hyvässä vauhdissa ja muut jo valmiina olleet istutukset ovat nousseet. Ne pääsevät hyvin oikeuksiinsa nyt. Mies teki ison työn raivatessaan täytekasvin pois ja hän teki sen niin tehokkaasti, että vuohenputkirintamalla on ollut sen jälkeen hiljaista. Raivaustöissä paljastui, että koko täytekasvin peittämä alue (puolet rinteestä) oli laitettu täyteen kiviä, joista tässä kuvassa näkyy ehkä kolmasosa. Ylimääräiset kivet laitoimme pation reunoilla oleviin aukkoihin.

Nurmikko istutettu ja haketta laitettu kiviportaiden ympärille. 

Ja nyt! Nurmikko on kasvanut tosi tiheäksi, mutta ihmettelin pitkään miksi nurmikko ei vaan meinaa kasvaa reunoille asti, kunnes älysin että sen on pakko johtua noista kasveista. Ne rohmuavat kaiken veden! Laitoimme kivet paikoilleen pari päivää sitten, jolloin myös nurmikko leikattiin ekan kerran. Olen aivan rakastunut etualalla kivien lomassa ja portaiden reunassa (tässä kuvassa aika heikosti) erottuviin aurinkokennolamppuihin. Ne jaksavat palaa aika pitkälle aamuyöhön. 

Vaikka piha on periaatteessa nyt valmis, vielä tehtäviä juttuja ovat tuo nurmikon tasaiseksi saaminen ja takana keskellä olevan kitukasvuisen katajan heivaaminen hittoon. Se lähtee "sitten kun meillä on syystalkoot kun pihalle tuodaan lava", sanoi mies. Olen aina haaveillut pihalleni muutamasta timanttituijasta, mutta katsotaan nyt tarvitseeko tuo edes mitään tilalle.

Pihanhoito ei ole minulle mikään intohimo toisin kuin sisustus. Haluan kuitenkin, että piha on siisti. En pidä omassa pihassani kovin monimutkaisista istutuksista, mutta joitakin monivuotisia kasveja on kuitenkin kiva olla. Siksi halusin säästää osan. Kausikukat istutan mieluiten ruukkuihin.

kesä tuli takapihalle

Vielä on takapihan kalustus aika vaatimaton, mutta sillä ei ole mikään kiire. Ensimmäiset ostokset olivat aurinkovarjo ja grilli. Meillä on jo katsottuna valmiiksi pöytä ja kaksi pitkää penkkiä sen seuraksi, mutta ne saavat vielä odottaa. Tiedän, että totun nyt tähän niukkaan kalustukseen niin hyvin, että kun pöytä ja penkit joskus tulevat, poden hetkellistä kriisiä kun patio näyttää niin täydeltä. 

Ja sitten se vuohenputki, jota on aika kiitettävästi. Se jyrää kaiken yli ja alunperin helppohoitoiseksi tarkoitettu piha ei ole lähelläkään sitä – ellei sitten halua antaa putkien rehottaa. Muutaman kitkemissession jälkeen päätimme, että maa käännetään ja päälle pistetään nurtsi. Ympärillä olevia istutuksia jää. Kuvassa näkyy läntti, jonka mies sai eilen illalla aikaiseksi. Aika kova homma se on, koska juuret ulottuvat yllättävän syvälle. Tässä tapauksessa voi sanoa, että onneksi ei ole tämän isompi piha (vaikka kyllä minä omakotitalossa mielelläni asuisin). Vuohenputki on todella vaikea hävittää, joten jää nähtäväksi, minkälainen tästä tulee. No ainakin sen voi sitten leikata aina nurmikon mukana..

Olen aina pitänyt siitä, että kesäkukat ovat ruukuissa tai laatikoissa ja penkeissä on sitten monivuotisia kasveja.

Kesästä nautiskeleva.

Tätä kaipasin kerrostalossa asuessa: omaa pihaa, jonne voi ravata vaivattomasti ja tämän vaivattomampaa se ei varmaan voi ollakaan.