helmet

Teimme lapsen kanssa savimassasta pääsiäismunia ja samalla sain päähäni tehdä itselleni helmet. Se oli mukavaa hommaa. Aloitin homman pääsiäissunnuntaina ja viimeistelin pitkin viikkoa. Koska vapaa-aikani iltaisin on melko lyhyt, meni tähän luonnollisesti aikaa enemmän kuin tiiviimmässä projektissa tehtynä. Mutta mikäs kiire tässä on kun ne omaksi tein (kysyy maailman kärsimättömin ihminen itseltään).

Helmet muovailtuna ja kuivumassa.

Sitten akryyliväriä pintaan.

Puiset varrastikut olivat loistava apuväline maalausoperaatiossa. 

Maalauksen jälkeen pujotin helmet rautalankoihin kuivumaan, jokainen väri omaan lankaansa, 

jotta välttyvät tartuttamasta väritahroja viereiseen helmeen. Kuivumisen jälkeen suihkutin päälle kiiltävää lakkaa (mattalakka olisi ollut vielä kivempi, mutta tätä oli jo valmiina kaapissa, joten en viitsinyt ostaa.)

Voilà! 

wow, mikä yksilö

Ystäväni oli kerran heittämässä menemään joitakin korujaan ja muita pikkujuttuja. Pelastin sieltä tämän hienon muovikorun. Siinä on kaksi kerrosta, joista toinen on musta ja toinen valkoinen. Valkoiseen kaiverrettu sana kertoo luonnollisestikin sen, mitä ihmiset korustani (tai koko olemuksestani) ajattelee.

Pitkän aikaa se odotteli ulkoilutusta, mutta nyt siitä on tullut selvästi tämän kuukauden hittikoru.

pac-man

Minulla on melkein aina kaulassa joku pitkä koru. Sen on oltava tietyn pituinen ja siinä on oltava joku juttu, joka säväyttää minut. Korukokoelmasta nousee tietenkin aina esiin selkeät lempparit ja viime kuukausina ehdottomasti eniten käyttämäni koru on ollut mm. Antti Asplundin risti.

Koruissani saa olla jonkin verran kokoa, ettei ole ihan rimpula. Minä kun olen itsekin pyöreäkulmainen nainen, joten en halua että koru hukkuu olemukseeni. Eräs vakiobutiikeistani on Limbo, jossa koruja tehdään milloin mistäkin hauskasta ideasta. Törmäsin siellä maanantaina tähän hauskaan 80-luvun klassikkopelistä tuttuun Pac-Man-hahmoon samalla kun menin sovittamaan erästä tilaamaani mekkoa. Koru päätyi kassiin mekon kanssa.