keskiviikko 28. marraskuuta 2012

kohta, kohta!

Olen täällä edelleen! Laitan pian tarinaa rempasta ja muutosta. On ollut kädet niin täynnä hommaa, etten ole ehtinyt ajatellakaan kirjoittamista. Mutta kohta sen aika koittaa, enkä taaskaan varmaan osaa kirjoittaa lyhyesti...

torstai 8. marraskuuta 2012

lyhyesti? njääh.

Kuten olette huomanneet, en osaa kirjoittaa asioita lyhyesti. En vaan osaa. Joka kerta vannon, että nyt se tapahtuu, mutta ei. Aina on jotain muka tosi oleellista, mitä ei voi jättää jutusta pois. Voisin alkaa ammattilaisreferoijaksi ja nauttisin varmasti suurta arvostusta.

No nyt. Tämä on lyhyt postaus. Laitan vaikka mukaan vielä kivan kuvan niin ei ole ihan tylsä.
Hah, onnistuinpa!

Kattokaa nyt kun osaan tehdä jo tällaistakin kuviota!
Alan olla ihan pro.

pirkko was here too

Näkymää olkkaritasanteen rappusilta. Ylhäällä näkyy "piippuhyllyksi"
kutsumani loossi, johon työpiste virittyy. 








Koittakaa kestää, tulevat postaukset liikkuvat varmaan aika vahvasti uuden kodin ja rempan akselilla. Siitäpä pääsemmekin kätevästi asiaan. Remppahommat alkoivat eilen toden teolla. Vanhan keittiön purku ja pois vieminen käyvätkin kätevästi, koska miehen työkeveri tulee hakemaan sen mökilleen jo tänään. Säästymme isolta vaivalta ja hyvähän se on, että se pääsee jatkokäyttöön.

Mies ehti tehdä eilen jo vaikka mitä. Vaikka itse ehdin paikalle paljon myöhemmin, ehdin silti maalata vaatehuonetta, muutamat lämpöpatterit, eteisen seinän ja aloitin olkkarin seinien reunojen maalaamista. Tämän hetkisen kodin värit toimivat niin hyvin, että jatkamme samalla linjalla tuolla uudessakin.

Ajattelen aina maalaamisesta että se on ihan ok homma, mutta sitten kun aloitan, muistan että ainiin, minähän inhoankin tätä! Etenkin teippaaminen, pohjatyöt ja odottelu.. aargh! Erikoismaalari-siskoni tietenkin sanoisi tähän, että "mitä sitä turhia teippaamaan, vapaalla kädellä vaan!" Mutta meikäläisen vapaan käden maalausjälki on nähty. Kärsimätön kun olen, maalaamisessa on tuskastuttavaa myö se, kun kerralla ei ole valmista. Useampi kerros pitää laittaa. Mutta on jäniksen selässä ololla hyvätkin puolensa: teen töitä sen eteen, että on nopeasti valmista. Jos saisin valita, maalaisin vaan isoimmat ja helpoimmat alueet ja joku muu hoitaisi ne ärsyttävät reunasäädöt.

Lapsi viihtyy. Ajattelimme ensin, että tuon ikaisen tenavan kanssa remppaaminen voi olla hieman hankalampaa hitaampaa, mutta ainakin eilen tyttö otti kaiken todella coolisti, tuli välillä katsomaan kiinnostuneena mitä nyt oikein tapahtuu. Muuten hän oli sitten omissa leikeissään tai katseli lastenohjelmia iPadista. Ehkä nuo meidän tekemät jutut näyttävät hänen mielestä sen verran hurjilta, ettei ole uskaltanut tulla pyörimään kovin lähelle ja tarjoamaan hanakasti apuaan.

Pakkasin lapselle mukaan vaatteita, matkasängyn, peiton ja lakanat, pyyhkeet ja peseytymisvälineitä. Ruokailut ovat sujuneet hyvin uunissa lämmitettävillä jutuilla. Kertisastioista on apua. Ilapuuro upposi paremmin kuin moneen kuukauteen ja iltapesut sujuivat jännittävästi uudessa pesuhuoneessa. Yleensä lapsi on ihan hyvintuulinen jos olemme joskus joutuneet herättämään hänet kesken unien ja lähtemään kotiin, vaikka jostain kyläreissulta. Tällöin ennakoin kaiken mahdollisimman hyvin, eli pujautan hänet vain villapukuun ja toppatakkiin ja jalkaan töppöset tai muut, ettei kenkiäkään tarvi laittaa. Sen jälkeen tyttö siirtyykin tosi sujuvasti omaan sänkyynsä ja nukahtaa nopeasti uudestaan. Eilen oli kuitenkin eri meininki kun lapsi sai kiukkukohtauksen kun puolen yön aikaan lähdimme kotiin. Kivan kuuloista. Kaikuvassa kämpässä kun äänet kuulostavat noin 47 000 kertaa kovemmilta. No lapsi tokeni aika nopeasti ja loppu sujui entiseen tapaansa.

Aamulla olo oli kuin sementillä levänneellä – ja tämä oli virallisesti vasta eka päivä! Ihan kuin olisi ollut juhlimassa aamuyöhön asti. No olihan siinä kuitenkin herätty klo 5.30, hektinen työpäivä takana ja siitä suoraan remppahommiin puoleen yöhön asti. Tätä vielä ensi viikko (paitsi että maanantaina saapuu muuttolaatikot ja pakkaamistakin pitää harjoittaa jossakin välissä.)

Aikataulu näytti eilen kuitenkin suhteellisen realistiselta, mitä nyt tietenkin pientä säätöä jää muuton jälkeen, mutta suurimmat saadaan varmasti tehtyä. Viikonlopun minä kuitenkin luikin kotiseudulleni juhlimaan kun minulla on opiskelukavereiden tapaaminen ja lauantaina ystävän häät. Onneksi lapsen ensirakkaus, serkkuni mies tulee apuun.

Tehokas mies.

Perinteitä on kunnioitettava...

... nimittäin meidän tämän hetkisen kodin makkarin
tapetin ja keittiön vanhojen kaappien takaa löytyi
näitä. Ensin ajattelin että jollain
remppamiehellä on ollut lievä Pirkko-mania
ja mietin että missähän se itse pirkko sitten on..
Vasta tänä vuonna meille selvisi,
että asunnossa on todella asunut joskus
Pirkko-niminen henkilö. Se siitä jännitystarinasta.

tiistai 6. marraskuuta 2012

omistajat



Tänään koitti juhlallinen hetki astua uutteen, tyhjään kotiin. Olipa vapauttavaa mennä sinne nyt tutkimaan ihan omineen, ilman kenenkään valvovaa silmää. Tutkimme kaikki huoneet läpi ja näimme nyt enemmän konkreettisesti, miten valokuvamuistin ja mittojen avulla tehdyt suunnitelmat voidaan todellisuudessa toteuttaa.

Sisällä haisi vieraalle ja joissain kohdissa vienosti pahalle. Ensimmäisenä tuli mieleen kissanruoka, vaikka heillä oli melko uusi koiranpentu. Inhotti kun loppusiivousta ei oltu tehty kunnolla, vessan laatikotkin olivat täynnä hiuksia.. En malta odottaa, että pääsen kuuraamaan pesuhuoneen ja saunan.

Miellyttävä yllätys oli se, että maalattavaa tulee huomattavasti vähemmän kuin aluksi luultiin. Takapakkia toi vaatehuone, jonka muistelin olevan vähän erilainen. Hyllysuunnitelmat muuttuvat hieman, mutta luulen, että siitä tulee kuitekin ihan hyvä. Jonkinlaiseen kompromissiin tultiin myös työpisteen osalta, samoin siihen missä tullaan kuivattamaan pyykkiä, sijoittamaan kenkäkaapin ja sen sellaista. Epämiellyttävä ylläri oli se, että molemmissa kaapistoissa on pitkät rekit, joita niihin ei tarvittaisi – ainoastaan hyllytilaa. Eli välihyllyjä lisää.

Keittiöhän tulee menemään uusiksi ja mies vähän jo katsoi parin kaapin taakse, mitä ylläreitä seinä meille kertoo. Pikaisen diagnoosin perusteella keittiön ei pitäisi tuottaa hirveän isoja ongelmia, mutta päänvaivaa aiheuttaa kaappien yläosassa oleva iso ja ruma hormi, jota ei ehkä saa pois. Olisin halunnut avoimet kaapinpäälliset ilman sokkelilevyjä, mutta nyt ne pitää vissiin kuitenkin laittaa. Hitto.

Kasattavaa, kiinnitettävää, maalattavaa, koottavaa, pystytettävää ja vaikka mitä on aika riittävästi ja saa nähdä, miten paljon ehdimme tehdä näiden kahden viikon aikana, ennen kuin muutamme.

Menimme koko perhe istumaan saunan lauteille ja totesimme sen ihan hyvän kokoiseksi. Välillä seisoin ikkunoiden ääressä ja katselin, miten usealla naapurilla paloi tunnelmalliset kynttilälyhdyt ovien vieressä. Vatsanpohjaa kutkutti kun kuvittelin, että selkäni takana kaikki olisi jo paikallaan, olisimme asettuneet ja että maisemat etu- ja takapihalle tulisivat olemaan ihan tuttuja. Ja tuoksut omia. Kuvittelin meidät kesällä oleskelemaan takapihalle...

Jänniä aikoja nämä.

perjantai 2. marraskuuta 2012

äntligen!

Gudrun Sjödenin myymälä tulee Suomeen, vihdoinkin! Putiikki avaa ovensa helmikuussa. Onhan siinä ollut oma viehätyksensä fiilistellä niissä myymälöissä Tukholman reissuilla ja tilata vaatteita netistä, mutta.. Onhan se nyt ihan luksusta, että pääsee hiplaamaan uutuuksia ja ennenkaikkea näkemään heti, millaisesta kankaasta on kyse. Usein harmittelenkin, että malli näyttää ihanalta, mutta selosteesta huolimatta en aina tiedä, minkä tuntuista kangasta mikin on. Yleisimmät toki tiedän, mutta kun on kyseessä on jotain sekoitetta niin menen hakoteille.

Liike tulee Erottajalle, ihan työpaikkani lähelle. Ja jos tämä liike on yhtä ihanasti sisustettu kuin naapurimaan sisarensa, visualistin silmä lepää kun jokainen pienikin ykstyiskohta on tarkkaan mietitty.

Gudrunin tyyli on luonnonlapsimainen ja hipahtava. Moni onkin ihmetellyt, että ostanko minä tosiaan sieltä vaatteita. Pukeudun nimittäin melkein aina mustaan tai muuhun tummaan väriin joskus kirkkailla yksityiskohdilla höystäen. Kuvioituja vaatteita harrastan harvoin lukuun ottamatta raitoja, joihin en kyllästy koskaan. Pukeutumismakuni on hyvin minimalistinen. Yksinkertainen ja veistoksellinen on kaunista. Siksi tätä mieltymystäni kyseiseen merkkiin ihmetelläänkin. Mallien päälle on vaan yhdistelty vaatteita hyvin kirjavasti ja rempseästi, mutta kun katsoo yksittäisiä vaatteita, sieltä löytyy minun tyyliini  paaaaljon kaikkea ja pidän erityisesti sen rennoista pussihousumalleista. Äskeiseltä Tukholman reissulta ostin ihanan huovutetun villapaidan (mustan) ja maiharitakin (mustan), sekä veluuriset pussihtavat housut (arvaa väri).