sunnuntai 15. helmikuuta 2015

hello from london!

Kävimme Lontoossa viettämässä teräshääpäivää (viikon etuajassa tosin, koska lentojen hinnoissa oli melko huomattava ero). Kaupunki kohteli meitä jälleen hyvin niinä neljänä päivänä, jotka siellä oleilimme. 

Sitten kuviin.


Aloitetaan vaikka oksennuspussilla. Rakastan yksityiskohtia, kuten vaikka tämä lause.


Hotellimme neighbourhoodia. Sijainti oli ihan loistava: meidän katu oli tosi rauhallinen ja korttelin toisella puolella oli metroasema, ruokakauppoja, ravintoloita ja vaikka mitä. Myös bussit menivät ihan vierestä. Itse hotellikin oli just hyvä, siisti ja kaikki toimi. Meillä oli oma keittiö, joten aamupalaa oli kiva syödä ihan omaan tahtiin yöpuku päällä. 


Katson, katson. Tossa edessä on Williamin ja Katen kämppä, mutta LOOK ja mun jalat ovat paljon kuvauksellisemmat.


Varmaan hieno kesällä tämä.


Heppa-parka luimisteli hölmöille turisteille, jotka menivät liian lähelle. Ja sitten ne yrittivät nähdä pääministerin hoodeille. Ihme kyyläämistä. (Siis mehän kävelimme tuosta ohi ihan sattumalta, meitä tommonen kiinnosta. Eipä.)



Siellä oli jo ihan kevät ja aurinko paistoi melkein kaikkina päivinä. Silti villakangastakki ei ollut yhtään liikaa, etenkään iltaisin. Paikalliset kyllä kuljeskelivat tapansa mukaan suunnilleen uikkareissa.


Hei tyttö, etkö ole noudattanut sun kitaran pesuohjeita? Ehhehhehhe.



"Hei mee tohon nyt seisomaan silleen reteesti."


"Ja nyt minä kattelen tänne alas näin, enkä muka huomaa että kuvaat siinä.."



Haa! Bussin yläkerta on meidän!


Pitkän päivän päätteeksi tämän näkeminen aiheutti hirveän naurukohtauksen. Jostain syystä.


Ihana mehukoju!





Hienosti soittivat ja lauloivat Coldplayta. Siinä lauantairuuhka unohtui kun musiikki nielaisi sisäänsä.


Tuli hieman shoppailtua myös. Yksi saalis on tämä ihastuksen huokailuja aiheuttava kirja
Etukateen suunniteltuna hankin uudet maiharit. Sitten mukaan lähti vahingossa yksi mekko.
Lisäksi innokkaana puhelimella kuvaavana iloitsen hankkimistani linsseistä, joihin kuului..


...laajakuva...


...makro...


... ja fisheye.


Tältä se näyttää. Havittelin Olloclipiä, mutta koska se ei sitten käynytkään puhelimeni malliin, 
löysin sellaisen, joka sopii moneen erilaiseen vempaimeen. Kiinnitetään klipsillä. 
Toimii. Hauska on.





Tuo kalju mies otti tietenkin englantilaista olutta.


Pubiruoka. Mmmm.



En minä saa tarpeekseni näistä tällaisista pinnoista.


Piccadilly Circuksen valossa.





Marenkeja Jamie Oliverin tapaan.


Lontoossa liikkuessa on pakko toistella jatkuvasti paikan ja kadun nimiä brittiaksentilla. Acton Green. Marble Arch. Camden Town. Marylebone. Lancaster Gate. Brittien puhe kuulostaa siltä kuin ihminen söisi jotain herkullista, ehkä vähän kuivahkoa ruokaa, jota laitetaan suuhun pieni määrä kerrallaan ja taputetaan suupielet kangasservietillä jokaisen palan jälkeen.


Ihana Portobello Road.


Jotkut kuvauksetkin menossa siinä. Meidät komennettiin sivuun.




Sienimyyjä. Herkkumyyjä.


Värit. <3




Ovet. <3


Oli pakko käydä katsomassa taas Jamien kauppa/ ravintola/ kokkikoulua. 
Nyt oli meneillään pastakurssi lapsille ja sitä oli kiva katsella. Taisi olla synttärijuhlat.



Sanoin viimeksi, että lapsi lähtee seuraavalle Lontoon reissulle mukaan. Kyllä ei lähtenyt, mutta lähtee kyllä vielä joskus. Se reissu täytyy tehdä lämpimänä vuodenaikana. Lapsella oli hauskaa mummin ja ukin luona ja sai nauttia serkkutyttöjenkin seurasta. FaceTime-puhelu oli taas kätevä tapa vaihtaa kuulumisia.


Oho, sitten ollaankin jo kotiseudun ilmatilassa! Menimme ensimmäistä kertaa Norwegianilla, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Kaikki toimi kuin rasvattu ja jalkatilaa oli suorastaan ruhtinaallisesti. Gatwickin kenttä oli mielestäni kivempi kuin Heathrow, koska tämä oli sopivan kokoinen, sieltä ja sinne pääsi ilman sen suurempaa ponnistelua. 

Hieno reissu! Kävelyä (vähintään useita satoja kilometrejä päivässä), hyvää ruokaa, bussiseikkailuja, talojen tuijottelua silmät kipeiksi asti, sikeitä yöunia (paitsi viimeisenä yönä, jolloin meillä oli melskaavat seinänaapurit, mutta se oli lähinnä vaan koomista), ystävällisiä ihmisiä, kahdenkeskeistä aikaa. Niistä oli tämä reissu tehty. Nopeasti meni, mutta hauskaa olla taas kotonakin.

Nähdään taas, sinä ihana Lontoo!