Tänä vappuna emme olleet perinteisellä kävelyllä Kaivopuistossa ja piknikillä Tähtärillä, vaan suuntasimme siskoni perheen "kakkostalolle" Iittiin Vehkosuolle. Talo on keskellä maaseutua, ympärillä on omaa metsää ja sopivan kokoista peltoa. Säköä ei ole, eikä vettä tule, ellei sitä hae läheiseltä lähteeltä. Pihalla on kyllä kaivo, mutta sen tuottaman veden juomakelpoisuutta ei ole vielä tutkittu.
Koko perhe nauttii Vehkosuolla olosta ja kaikilla on mieluisaa tekemistä. Omavaraisuus on asia, jota he yrittävät tavoitella mahdollisimman pitkälle. Kesäajan he asuvat talossa käytännössä kokonaan. Perheeseen kuuluvat (kahden aikuisen ja kolmen lapsen lisäksi) kaksi koiraa ja (muistaakseni) kahdeksan kanaa ja yksi kukko. Tai sitten niitä on seitsemän kanaa ja yksi kukko.. Kun kesälomat alkavat ja perhe asettuu taloon kiinteästi, taloon muuttavat myös perheen kissa, todennäköisesti pari lainalammasta ja ehkä ainakin osaksi aikaa siskoni hevonen, joka jo viime kesänä hetken totutteli kesäkotiinsa.
Vaikka siskolla ja minulla on ihan erilaiset elämäntavat, on todella helppo ymmärtää, miksi he viihtyvät paikassa niin hyvin. Hiljaisuus ja rauha ovat juuri sellaista, mistä kaikkien ihmisen pitäisi päästä nauttimaan. Minulle paikka huokuu teeskentelemätöntä hyvää henkeä – sekä jo olemassa olevaa, että peheen luomaa. Paikka on otettu haltuun sen historiaa kunnioittaen. Ympäristö on täynnä katseltavaa ja haisteltavaa. Perheen puuhaamista on mukava seurata. Se saa kyläilijätkin viihtymään ja tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Ilta hämärtyy. Vappuaattona syötiin tortilloja herkullisine täytteineen.
Öljylamput ja kynttilät ovat iltaisin paitsi ainoita valon lähteitä, myös ihania tunnelmanluojia.
Rakastan kaikenlaisia hyllyjä erilaisine purkkeineen ja purnukoineen. Katsokaa nyt tätäkin!
Vaivalla ja hartaudella tehty kaunis riukuaita. Sen tekoprosessista lisää täällä.
Kanat ja kukko hengailevat päivät onnellisina pihamaalla ja siirtyvät yöksi omaan asumukseensa. Taustalla seisoskeleva Pöpi-koira vahtii valppaana kaakattajia koko päivän. Tyypit eivät tunnu olevan siitä millänsäkään.
Oli meillä kaikenlaista tärkeää ohjelmaa, kuten karkin heittelyä kulhosta..
... keppihevoskisa, joka käsitti juoksu- sekä esteosuudet.
Voittaja selviytymässä maaliin toisen seuratessa ihan kintereillä..
Aikuistenkin oli otettava oma kisansa. Oma ratsuni oli jostain syystä vähän kankea.
Liekö ollut vääränlaista treeniä tai oudot kengät.. Hävisin tiukasti noin parilla sadalla metrillä.
Eva-koira nautiskelee keittiön sohvalla.
Vapunpäivän lounaaksi saimme maistuvaa nokkos-fetapastaa.
Polkupyörätkin ovat tyttöjen heppoja ja niiden paikka on luonnollisesti laitumella. Ainakin niin kauan, kunnes oikea heppa ja lampaat saapuvat paikalle..
Lapsi on serkkutyttöjen luokse pääsemisestä aina yhtä haltioissaan. Tekemistä riittää niin että hyvä jos tyttöä edes näkee koko kyläilyn aikana. Välillä keinutaan, sitten hoidetaan keppihvosia ja navettaan laitettu iso trampoliini on myös kovassa käytössä. Koska lapsella ei ole sisaruksia, rakkaat serkkutytöt ovat melkein sellaisia.
Kukko nimeltä Elastinen vastasi lähes aina kun sille kiekui. "Kuulepas muija, se olen minä, joka sanoo viimeisen sanan!"
Sisko kodikkaissa puuhissa.
Talossa on aika jännittävä kellari, joista tämä on vähemmän spookympi puoli.
Minut kutsuttiin kauppaan ostoksille. Ostin vähän spagettia, vaahtokarkkeja, salaattia ja mehua. Maksoi viisi kivieuroa. Edullista, sanoisin.
Sää oli tänä vappuna aika kolea ja vettäkin satoi. Ei se oikeastaan haitannut.
Siskon perheen kanssa on aina leppoisaa ja hauskaa, eikä huumoria puutu.
Kiitos kodikkaasta vapusta!
<3
Lue lisää Vehkosuosta täältä.
