sisustusteoriaa

Olen oppinut innostukseni sisustamiseen kotoa. Minusta oli aina lapsena kiva katsoa, kun äiti kehitteli uusia juttuja. Minäkin laitoin omaa huonettani ja vaihtelin sen teemoja. Kaivoin aina äidin verhokaapista jotain ja testasin, miten toimii omassa huoneessa. Milloin siellä oli unelias vaaleansininen ja milloin persikkainen väritys. Luomisenpuuskat saattoivat vaatia myös ryöstöretkiä muuallekin kuin verhokaappiin: "Hei mihin yks pöytälamppu on kadonnut?", "Tiia! Et sinä voi ottaa tota taulua sinne!" Nykyään vaihtelunhaluni on hieman rauhoittunut, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Joku kyselee aina välillä sisustusapua ja se tuntuu minusta tietenkin kivalta ja imartelevalta. Mukava tunne, jos voi olla avuksi.

Sisustaminen ei tietenkään ole kaikkien intohimo, eikä tarvitsekaan olla. Ei mitään pidä tehdä väkisin.

Moni ottaa paineita toisten sisustamisista ja miettivät, miten toisella riittää siihen aika. Mutta ehkä he tekevät puolestaan sellaisia asioita, jota taas sisustajat eivät pidä omana juttunaan. Tärkeintä, että ihminen käyttää aikansa itselleen tärkeään asiaan ottamatta paineita siitä, mitä muuta pitäisi ehtiä tehdä.

Seuraavaksi omaa vuosien varrella muodostunutta sisustusfilosofiaani.
Ehkä siitä on apua sinullekin.

1. Siisteys

Jos nurkissa lojuu ahtojääksi muodostuneita kasoja, upeinkaan sisustus ei näytä miltään. Siistissä kodissa vaatimattomampikin sisustus näyttää oikein hyvältä. Tämä on tosiasia, josta on turha niristä, jos haluaa että kämppä näyttää kivalta. En tarkoita, että täytyy olla kaltaiseni himosiivooja, vaan että tavarat ovat suht järjestykessä, vaikka boheemilla tavalla. Oma kantani kuitenkin on, että sisustus lähtee siivouksesta.

Yritä muodostaa itsellesi päivittäiset rutiinit, mikä auttaa pitämään yleissiisteyttä yllä. Noihin juttuihin menee loppujen lopuksi yllättävän vähän aikaa. Sanotaan, että jos tekee jotain 21 päivää, asiasta muodostuu rutiini. Jokapäiväisten rutiinien avulla varsinaisena siivouspäivänä ei ole ihan tolkuton homma. Jos vihaat siivoamista, älä mieti, vaan palkkaa siivooja, jos kukkarosi antaa periksi.

Jos johonkin (eteinen, keittiön sivupöytä, lipaston päällinen, kirjahyllyn reuna) muodostuu aina ihan väkisin kaikenlaista sekalaista pikkutavaraa, hanki sinne kori tai laatikko, johon voit noita juttuja heitellä. Heti näyttää kivemmalta. Käy kori/laatikko läpi aina kun se alkaa pursuta yli äyräidensä. 

2. Tavara

Älä osta tavaraa, josta et hankkimishetkellä tiedä yhtään mihin se tulee (harrastin tätä joskus, mutta onneksi onnistuin pääsemään siitä eroon.) Itselleni kaikkein kivoimpia sisustuksessa ovat esineet, joilla on luonnetta ja/tai jonkinlainen tarina. Rakkaimpia ovat löytö- tai suvuilta saadut esineet. 

Käy kaapit säännöllisesti läpi ja kierrätä tarpeeton pois myymällä tai luovuttamalla, jolloin olet jatkuvasti perillä, mitä kaikkea omistat. Jos et ole varma haluatko luopua jostain tietystä tavarasta, anna sille vielä mahdollisuus ja jos et ole käyttänyt sitä seuraavaan karsintakierrokseen mennessä, silloin sen on aika lähteä (sama pätee vaatteisiin). Tällä tyylillä mahdollinen muuttokaan ei tunnu helvetiltä, kun pakkaushetkellä ei tarvitse ruveta yllättymään, mitä kaikkea sitä omistaakaan. En tarkoita, että asunnon pitäisi olla tyhjä ja kliininen – tosi runsas kotikin voi näyttää kivalta – mutta turhasta on hyvä hankkiutua eroon.

3. Taulut ja muut seinälle laitettavat asiat

Älä laita niitä liian korkealle, sillä ne menettävät tehonsa. Katso niiden korkeutta suhteessa huonekaluihin. Jos laitat tauluja kokonaisuudeksi rykelmään, riviin, tai allekkain, laita ne tarpeeksi lähelle toisiaan, tai ne menettävät taas tehonsa. Jos haluat laittaa seinälle pienen taulun, yritä sijoittaa se vähän pienemmälle alueelle tai johonkin, missä on jotain muuta, kuten lipasto ja lamppu tai vaikka ovi. Joku, missä sillä on seuraa. Pieni yksinäinen taulu keskellä suurta seinää hukkuu.

4. Värit

Jos tiedät olevasi vaihtelunhaluinen, suosittelen tekemään isoimmat hankinnat (vaikka sohva) sellaisen neutraalin värisinä, johon et melko varmasti kyllästy. Pestävällä päällisellä varustettu sohva saa sinut käyttämään sitä kauemmin. Uudistushalun iskettyä väriteemoja on helpompi ja edullisempi vaihdella tekstiileillä ja/tai maalilla. Jos tiedät rakastavasi aina värejä etkä kyllästy helposti, ole rohkea ja pistä niitä kunnolla peliin, myös isommissa hankinnoissa.

Jos haluat huoneeseen yhden tehostevärin (vaikkapa seinän pätkään), kannattaa miettiä, mikä muu huoneen elementti keskustelee sen kanssa (vaikka tyyny, pieni esine, huonekalu tms.), jotta kokonaisuus näyttää "sidotulta" ja loppuun asti viedyltä. Jos arkailet maalata väreillä mutta kuitenkin kovasti haluaisit, älä mieti sitä liian vakavasti! Jos lopputolos ei miellytä, sen saa muutettua. Minkään ei tarvitse olla peruuttamatonta.

Jos kaipaat sisustukseen väriä, mutta et oikein tiedä mitkä sävyt olisivat kivoja, ota vaikka joku lempitaulusi, julisteesi, esineesi tai joku muu, jonka yksityiskohdista voi olla helpompi alkaa keksiä väriteemaa. Maalikaupasta saatavat väriyhdistelmäliuskatkin voivat auttaa: katso kotona joku sinua miellyttävä esine tai muu asia, etsi maalikaupasta väriliuska, jossa tätä väriä esiintyy ja rupea rakentamaan sisustusta paletin muiden värien mukaan.
  

5. Voiko näin tehdä?

Voi. Jos se näyttää sinusta hienolta, niin tee se. Se on sinun kotisi. 

Älä ota sisustusratkaisuja liian vakavasti ja tee ne vain itseäsi (ja mahdollisia muita samassa kämpässä asuvia) varten. Unohda liika trendien kyttääminen.

6. Huonekalujen paikat

Yritän vältellä liiallista "seinänvierusjärjestystä" laittamalla aina jotain vinoon ja jotain keskelle. Äitini aina hattuilee minulle tästä vinousasiasta, mutta minusta se rikkoo kivasti liian kulmikasta asettelua. Älä aseta sohvaa seinään kiinni, vaan vedä se ainakin imurinleveyden verran sieltä irti, jotta näyttää ilmavammalta. 

Kuva on eräästä vanhasta armeijarakennuksesta.
Lumouduin sen sävyistä ja rosoisuudesta.

kiertoajelu

Vihdoin sain aikaiseksi ottaa kodistamme kuvia. Asuntomme "muoto" ei välttämättä selviä niistä kovin hyvin, joten selitän tässä välissä pikaisesti, että se koostuu yhteensä viidestä eri tasosta: 1. eteinen, 2. okkari ja keittiö, 3. välitasanne, jossa kaappeja, 4. yläkerta, jossa makkarit, sekä vessa/kylppäri ja sauna, 5. ylimääräinen pieni tila, jossa pidämme työnurkkausta.

Ja nyt kuvien pariin.

Kuvakokoelma kasvaa ja kasvaa. Seinä maalattiin samalla värillä kuin vanhassa kodissa. 

Mitä sitä hyvää vaihtamaan.

Olkkari portailta kuvattuna. Emme ole toistaiseksi kaivanneet verhoja, mutta saattaa olla, 

että ihan ohuet tulee jossain vaiheessa. Mutta sivuille.

Vinyylit ja viime kesänä kirpparilta löytämäni soitin ovat paraatipaikalla.

Tässä vietetään paljon aikaa.

Näkymä olkkarista rappusiin päin. Alhaalla eteinen.

Näkymä takaovelta keittiön suuntaan.

Mieheltä 15-vuotisen historiamme kunniaksi ja synttärilahjaksi saamani 

Kuutti Lavosen työt löysivät pitkän harkinnan jälkeen paikkansa.

 

Keittiöremppa oli hyvä ratkaisu. Sokkelilevyt ja pari kulmalistaa puuttuvat vielä. 

Liitutauluseinästä on ollut iloa sekä lapsille, että aikuisille.

Mietimme pitkään, minkälaisen pöydän hankkisimme keittiön keskelle: melkein kaikki kivat standardilevyiset ruokapöydät tuoleineen olisivat vieneet liikaa tilaa ja tason olisi kuitenkin oltava sellainen, jonka ääressä voisi halutessa syödä vaikka välipalaa. Lopulta päädyimme Ikean massiivipuiseen työtasoon ja se onkin ollut erittäin toimiva jo pelkästään siksi, että työskentelytilaa on puolet enemmän. Olemme molemmat keittiöön todella tyytyväisiä ja hyvä niin – sitä nimittäin suunniteltiin tosi hartaasti. Ainoat edellisestä keittiöstä jääneet asiat olivat seinässä olevat suojakaakelit...

... ja jääkaappi, joka kyllä kuntonsa vuoksi menee jossain vaiheessa vaihtoon.

Vilkaisu eteiseen. Kaapin hankinta oli aika tarkkaa hommaa: ylös menevät portaat ja keskimääräistä hieman matalampi katto loivat lieviä haasteita vaikeuksia. Onneksi Ikeasta löytyi ratkaisu tähänkin. Turhilta perheriidoilta ("mikset sinä osaa laittaa näitä takkeja/kenkiä/kaulaliinoja/hanskoja kunnolla") vältyttiin, kun jokaisella perheenjäsenellä on oma kaappipätkänsä. Eteisestä noustaan muutama porras olkkariin ja keittiöön.

Ainut paikka, johon emme vaihtaneet lattiaa on eteinen. Vaikka laatta on minusta vähän ällön värinen, se on silti siedettävän rajoissa. Eikä sen vaihtamista edes harkittu, koska se on hyvässä kunnossa ja kätevä tuossa tilassa. Olkkarin lattian reunasta puuttuu edelleen kulmalista, mutta joskus sekin paikalleen löytää.

Alaoikealla näkyy välitasanne, jolle noustaan olkkarista. Tasanteella on kolme kaappia. Sitten yläkertaan! Tässä siis "yläeteinen", jossa lisää kaappeja. Ne oli pakko uusia (voi hitsin hitsi), koska edelliset käytännöllisesti katsoen hajosivat käsiin lattiantekoprosessin aikana ja hyvä niin, koska ne sisälsivät  ikävän yllärin: koiran kus pissat, jotka olivat menneet myös lattiaan. Onneksi lattiaremppa oli jo valloillaan. Yläeteisestä pääsee vielä yhdelle tasolle, jonne...

...laitoimme pääosin miehen käytössä olevan työnurkkauksen (jota kutsun piippuhyllyksi). Se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, koska se on täysin erillaan kaikesta muusta. Tila on ylimääräinen, joskus jälkeenpäin rakennettu ja minä 163 cm:n pituisena mahdun seisomaan siellä niskat kenossa. Oivallinen tila siis istuskeluun. Pari kertaa olen kyllä lyönyt pääni sieltä lähtiessä kun en ole muistanut katon mataluutta. Aluksi ylhäältä alas ulottuva ikkuna hämmensi, mutta lopulta siihen tottui niin, että lievää näköestettä antavat verhot asennettiin vasta pari viikkoa sitten.

Sitten piippuhyllyltä takaisin yläeteiseen. Taustalla näkyy master bedroom, jonne suuntaamme seuraavaksi.

Rakastan ovien yläpuolella olevia ikkunoita ja seinän kokoista kirjahyllyä, joka tuli mukaan edellisestä kodistamme. Kirjahyllyn vierestä pääsee vaatehuoneeseen. Taustalla näkyvä ikkunankehys löytyi kerran eräästä autiotalosta ja vanha Tapiovaaran Domus-tuoli on aarre: se on kotoisin työpaikkani kierrätyspäivästä. 

Täälläkään ei ole verhoja, eikä varmaan hyvin pian tulekaan. Seinä on päällystetty (viime viikolla) neljästä eri romaanikirjasta peräisin olevilla sivuilla, joista vanhin on 1930-luvulta (ei hätää, kirjat eivät olleet ehjiä). Työprosessi eteni yllättävän jouhevasti: mies suti liisteriä ja minä asettelin seinään. 

Pidän lopputuloksesta päivä päivältä enemmän.

Kun mies muutti pois kotoa, hän sai mummoltaan kaikenlaista, 

muun muassa tällaiset ihanat pitsireunaiset tyynyliinat, aarteet.

Yläeteisestä on pääsy myös vessaan/kylppäriin ja saunaan. Tämän kämpän ainut miinuspuoli on se, ettei ole erillistä vesaa, mutta nyt siihen on kuitenkin tottunut aika hyvin. Ja vielä kun hankimme ilmanvaihtoaukkoon (näkyy lampun yläpuolella) höheltimen, joka käynnistyy aina kun valot kytkee päälle, kylppäri kuivuu todella nopeasti.

Lapsen huoneeseen tulivat vanhasta kämpästä mukana miehen tekemät seinähyllyt (jotka eivät tosin tässä näy) ja pöytätaso (kulma näkyy), jonka ääressä on kiva puuhastella etenkin sitten kun lapsi alkaa kaivata enemmän omaa rauhaa. Taidan olla aika harvinainen tytön äiti, koska pidän vaaleanpunaisesta. Jottei ihmisiltä kuitenkaan lentäisi liikaa yrjö, lieventäväksi tekijäksi heitettiin mukaan vihreä seinä, joka sekin on kyllä samanlainen kuin vanhassa kodissa.

Päikkäreiltä heräävä huoneen omistaja.

Yläeteinen lapsen huoneelta päin katsottuna. 

Kaappi on samanlainen kuin eteisessä, paitsi mitoiltaan.

Juttua ja kuvia remppa-ajasta voit käydä katsomassa täältä ja täältä.

makkarissa

Olipa neliöitä kuinka paljon tahansa, ihmeellisesti ne täyttyvät aika pian. Kun muutimme pääkaupunkiseudulle nykyiseen asuntoomme, jouduimme tinkimään hintojen takia 10 neliötä edelliseen kotiimme verrattuna. Siellä kuitenkin tilaa veivät pinta-alasta tilavat ala- ja yläeteiset, rappuset, sauna ja iso kylppäri, joten laskimme tämän nykyisen olevan asuinpinta-alaltaan suht samaa luokkaa. Niin paljon emme olleet tilaviin asuntoihin tottuneina valmiita tinkimään, että keskustan pienet 40-50 neliön kämpät olisivat houkutelleet. Tämä nykyinen kotimme on 75 neliön kokoinen, joka on ihan käypänen 3 henkilölle. Kodissamme mahtuu nukkumaan (meidän lisäksi) helposti kahdeksankin henkilöä.

Toinen makkari oli ensin miehen työhuone, mutta lapsen astuessa kuvioihin hänelle alettiin tehdä siitä pikku hiljaa omaa huonetta. Tyttö muuttikin sinne kokonaan ollessaan noin 10 kk:n ikäinen. Se tarkoitti sitä, että työpiste täytyi siirtää meidän makkariin. Minua hieman ahdisti ajatus etukäteen, koska inhoan täyteen ahdettuja nurkkia ja etenkin makkarissa pitäisi olla tilaa hengittää. Mutta tällä hetkellä tuo rakas huone toimii miehen työjuttujen lisäksi sulavasti myös kirjastona ja kuivaushuoneena - kylppärissämme kun pyykit eivät kuivu kovinkaan nopeasti. Aikaisemmin kuivatus tapahtui työhuoneessa, mutta lapsen muutettua sinne oli keksittävä toinen ratkaisu.

Yksi rentouttavimmista jutuista on maata sängyllä ja

katsella kirjahyllyä. Lukemistakin voi toki kokeilla.

Hyllyjen alla olevat kenkäkaapit on hankittu käsipyyhkeitä varten.

Näkymä ikkunaseinälle. Nurkassa on miehen papan vanhat

mäkihyppysukset, jotka ovat meillä oikea aarre.

Työpiste tehtiin suunnilleen samanlaiseksi kuin entisessä työhuoneessa, hieman sirommaksi vaan. Entinen pöytä-hyllykokonaisuus sai jäädä sinne lasta varten. Elfan kiskot eivä aluksi oikein napanneet minua, mutta kun mies teki niistä kirjahyllyn, lämpenin niille heti. Nyt niitä on käytetty tavalla tai toisella kaikissa huoneissa eteistä ja olkkaria lukuunottamatta.

Törmäsin kerran Ikeassa kuljeskellessani näihin kuivaustelineisiin. Sitten piti vielä keksiä niille paikka ja ainoaksi järkeväksi ratkaisuksi osoittautui makkarin oven tausta. Ylimpään säätökohtaankin laitettuna telineet jättävät sen verran tilaa, että ovesta voi kulkea helposti. Useimmiten niitä pidetään kuitenkin vähän alempana, jolloin liikkumatilaa jää luonnollisesti vielä enemmän. Tämä oven taakse -ratkaisu on kätevä myös siksi, että jos pyykit eivät ole ihan kuivat kun ihmisiä tulee kylään, telineet vaan alas ja ovi täysin auki, jolloin koko juttu on piilossa. Oven taakse on laitettu huopapalaset kolhujen estämiseksi.