juhannustunnelmissa

Vietimme juhannusta perinteisesti mökillä Ristiinan ja Mäntyharjun lähimaastossa. Paikalla oli meidän lisäksi vanhempani. Myös siskoni perhe on yleensä mukana, mutta tällä kertaa he päättivät jäädä Vehkosuolle. Perhejuhannus on minulle tosi tärkeä ja hartaasti odotettu. Pitkä viikonloppu meni rauhallisesti. Tuli syötyä äitin (en voi kirjoittaa äidin tai se kuulostaa vieraalta) maailman parasta ruokaa, saunottua, uitua, nukuttua hyvin, luettua ja vähän pelailtua (tervehtikää piha-Yatzyn kirkasta voittajaa).

Talviturkkikin tuli heitettyä, tosin tein sen vastoin tahtoani. Kiitos siitä miehelleni. (Onneksi sain kostettua aika makeasti, hehee!) Totta puhuen olisin mennyt uimaan muutenkin, mutta hetki tuli vähän yllättäen. 

Aika menee joka kerta mökillä liian nopeasti. Tämä on yksi niistä muutamasta paikasta, joista lähtö on minulle erityisen vaikeaa ja se melkein sattuu. Kun kapuamme ylös autoille, käännyn vielä kerran katsomaan rakasta näkymää ja sanon lähtösanat ääneen kuin hyvälle ystävälleni. 

Kiitos asianosaisille hienosta juhannuksesta! Onneksi pian nähdään uudestaan. 

Fiilistellään vielä hetki.

Mökkitien loppupätkällä ajo. Lapsi aloitti tämän jo viime kesänä ja puhui siitä koko vuoden. Nyt kauan odotettu hetki koitti taas. Tein tätä samaa lapsena ja nyt perinne jatkukoon. 

Eka ilta.

Astioilla ja vedellä leikkiminen toimii aina.

Metsämansikoita oli rinne täynnä. 

Tavallinen näky saunaterassilla. 

Mies alkoi puuhommiin.

Juhannusaaton illallinen syötiin saunan jälkeen ulkona yöpaidoissa ja oloasuissa. (Sisällä taidettiin muuten syödä tällä kertaa vain kerran.) Hyttyset olivat onneksi jossain muualla.

Tzatziki, eli perheen kesken "smörna" on vaan niin hyvää.

En osaa päättää kummasta pidän enemmän, juhannuksesta vai joulusta. Onneksi ei tarvitsekaan.

Tuli uitua aika paljon. Vesi oli jo lämmintä etenkin parina viimeisenä päivänä.

Äitin raparperipiirakka. <3

Appiukko ja vävy pelaavat shakkia joka joulu ja juhannus. 

Vuoronperään paskainen nauru ja kiroilu kuuluvat asiaan.

Jaakko kävi sarvinensa meitä katsomassa.

Pari pötkylää päikkäreillä.

Mörrimöykyn kolo?

Rakkaani.

Ukki kävi heittämässä soutulenkin (lue: katselemassa naapureiden tontteja).

Veteen juoksu ja syöksy. 

Säihkysääri-mummi korjaa henkitoreissaan olevaa Unikkia. Tähän operaatioon minun taitoni eivät enää riittäneet. Lapsen rakkain ja kärsinein lelu sai uuden päällisen ukin vanhasta t-paidasta.

Lapsi on vedessä kuin kotonaan, eikä häntä olisi saanut sieltä millään pois. Hyvin alkaa jo sujua käsien ja jalkojen käyttö. Minäkin voisin melkein asua vedessä.

Yllytyshullu ja sen iskä.

Välillä on pakko vähän lämmitellä (mälsät aikuiset käskevät).

Levollinen "torni."

Eräät jälkkärit sisälsivät raparperipiirakkaa, jäisiä karpaloita ja valkosuklaa-lime-rahkaa.

Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa sinnitellä ennen lomaa, mutta nopeasti se menee.