Minulta kysellään toisinaan, että eikö minua ahdista se "velvollisuus", että on "pakko" kommentoida takaisin jotain tekstiä, kiittää tai ylipäätään reagoida säännöllisesti johonkin asiaan, joka minulle on kohdistettu. Tai eikö minua ahdista koukkuun jääminen. Tai eikö ärsytä se, että ihmisiä tapaa vaan siellä virtuaalisesti, eikä livenä. Eikö häiritse, että joku muu on aina askeleen edellä jonkun tiedon kanssa? Pitäisikö minunkin tietää tuo tai tämä asia ja olla ajan hermoilla kun nuo muutkin ovat? Vastaus on ei, koska asia ei edes ole niin mustavalkoinen. Se kaikki on vaan ihmisen pään sisällä. Ei minun ole pakko tehdä siellä mitään, mutta teen siksi että haluan! En siksi, että joku muu haluaa tai odottaa sitä minulta. Olen sitä paitsi niin sosiaalinen ihminen, että on melkein sula mahdottomuus, että jättäisin koko kanssakäymisen pelkästään Facebookin varaan. Se ei ole laiskistanut minua tapaamaan muita ihmisiä, mutta tosiasia on, että minulla on tällä hetkellä arkena todella vähän vapaa-aikaa ja Facebook on oikeastaan pieni pelastus siihen, että pystyn olemaan ystävieni kanssa tekemisissä säännöllisesti. Ja mikä parasta, siellä voi kommunikoida monen kanssa vaikka samaan aikaan ja keskustella asioista yhdessä. Se on sitä paitsi edullistakin. Koukussa olen ihan varmasti, mutta mielestäni vielä niin terveellä pohjalla, että pystyn halutessani hyvin olemaan vaikka ulkomaanmatkani ajan käymättä siellä ja niin olen usein tehnytkin. Voin myös olla siellä hiljempaa, jos minulla ei ole sen enempää sanottavaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi toisen tiheät check-in- tai stauspäivitykset tai ylipäätään suuri aktiivisuus ärsyttää joitain sosiaalisessa mediassa. Mitä varten se sitten on tehty?
Joskus julkisuudenhenkilöt saattavat päivitellä näitä samoja kysymyksiä erilaisissa haastatteluissa, mutta sitten he kuitenkin vievät suuren, hallitsemattomamman yleisön omaan elämäänsä muuta kautta. He antavat näissä jutuissaan toki yksityisyydestään ulos juuri sen verran kuin itse haluavat, mutta eipä se eroa sen enempää normaalista aktiivisesta Facebook-käyttäjästä. Paitsi että Facebookissa voi valita tarkemmin lukijansa ja useimmiten yleisö on pienempi.
Minua ei ole koko sosiaalisen median historian aikana ahdistanut mikään noista minulle esitetyistä seikoista. En olen myöskään yhtään kertaa harkkinnut tilini lopettamista, koska näen siinä omalta kannaltani katsottuna oikeastaan vain positiivisia asioita. Työskentelen koneella ja sen vuoksi sen kautta kommunikointikin on minulle täysin luonnollista. Vaikka kommunikointi tapahtuu Facebookissa ei-kasvotusten, kaikki tunteeni ovat yhtä aitoja kuin livetapaamisissa, tarkoitan sanomiani asioita ihan samalla tavalla ja välitän toisesta aivan yhtä paljon. Ja kun näemme ystävien kanssa "oikeassa elämässä", voimme kätevästi jatkaa siitä mihin verkossa jäimme.
Ilman tuota yhteisöä minulta olisi jäänyt moni livetapaaminen kokematta ja moni vanha kaveri löytämättä. Äitiyslomani aikana se oli pääsyni ulkomaailmaan, etenkin lapsen vauva-aikoina, jolloin hänellä oli monet päikkärit ja paikalliset mammaverkostoni olivat vielä olemattomat. Se kautta on maailman kätevin sopia asioita, tapaamisia ja tapahtumia.
En hyväksy kavereikseni ihan ketä vaan, mutta olen luonut ryhmiä ja luonut niille erilaiset oikeudet. Lähimmäiset näkevät luonnollisesti eniten. Lisään tiliini paljon kuvia elämästäni, myös lapsesta ja se on yksi asia, josta porukka on tosi varuillaan. Monet sanovat, että koska lapsi ei voi ikänsä vuoksi päättää, silloin on väärin laittaa hänestä kuvia nettiin. Ettei voi koskaan olla varma, mitä mieltä hän olisi siitä vanhempana ja ei tiedä kuka pervo niitä sitten katselee. No totta ja minusta on hyvä olla varovainen, mutta sitten olen nähnyt tällaisen teorian ontuvan niin, että jos esimerkiksi tulee mahdollisuus, että lapsi pääsee vaikka vaatemainokseen, videopätkään tai muuhun näkyvään, tilannetta katsotaan eri tavalla. Miksi? Eihän lapsi voi sitäkään päättää.
Kuvat todella ovat Facebookin omaisuutta siitä hetkestä lähtien kun ne sinne laitetaan, mutta haluan lähtökohtaisesti vielä luottaa tähän maailmaan, vaikken ihan sinisilmäinen olekaan. Jos joku hullu kiinnostuu miljoonista käyttäjistä juuri minun tavallisesta elämästäni, silloin minulla on tosi huono säkä. Ilman Facebookiakin saa toisesta ihmisestä tietoa aika helposti.
Sitten minulta kysytään, miksi sitten haluan jakaa tietoa ja kuvia elämästäni? En ainakaan leveilläkseni, vaan ehkä se johtuu avoimesta ja sosiaalisesta luonteestani. Minusta on hauskaa jos joku ystäväni tekee niin ja vastavuoroisesti minusta on kiva antaa vastakaikua. Eikös se ole koko jutun jutu sosiaalisessa mediassa? Jaan asioita, mutta on toki isoja alueita, joita en tuo yleisesti esille. Jokainen tuo itsestään sellaisen kuvan Facebookissa kuin haluaa, eikä siitä voi päätellä koko elämää. On paha virhe luulla tuntevansa ihminen Facebook-käyttäytymisen perusteella vaikka toinen aktiivinen siellä olisikin.
Porukka ärsyyntyy nykyään vaikka mistä. Sekin on alkanut joitain ärsyttää kun ihmiset jakavat linkkejä. Miksi? Minusta ainakin on mukavaa kun ystäväni linkittävät seinälle uutisia, musiikkia, sivustoja tai mitä vaan, mikä meitä muita saattaa kiinnostaa. Minusta se on huomaavaista. En tietäisi läheskään niin paljon asioita ilman Facebookia tai osaisi katsoa asioita niin monelta kantilta, vaikka luenkin uutisia pari kolme kertaa päivässä.
Olenkin ihmetellyt, miksi nämä kaikkein suurimman kyseenalaistajat ovat koko Facebookissa. Hei eivät kai uskalla erota sieltä, koska pelkäävät jäävänsä paitsi jostain oleellisesta. Ymmärrettävää kyllä. Voi olla, että he kohdistavatkin näitä kirjoitukseni alussa olleita kysymyksiä itselleen. Ehkä he painiskelevat itse sen asian kanssa, miten siellä kuuluisi olla ja tulevat sitä epävarmemmaksi, mitä varmempia jotkut muut ovat. Eniten hattuilua olen kuullut juuri ihmisiltä, jotka ovat siellä vähemmän aktiivisia. En minäkään lähde hattuilemaan sellaiselle, jota siellä ei huvita pahemmin olla, koska se on hänen oma asiansa. Minusta on pääasia, että jokainen löytää itselleen oikean tavan käyttää kyseistä palvelua ilman velvollisuudentuntoja, ahdistusta tai mitään paineita. Tai sitten lähteä sieltä kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti