tiistai 9. heinäkuuta 2013

tervitused tallinn

Ei kyllä hajuakaan, onko otsikko oikein kirjoitettu (Googlen kääntäjään ei aina ole luottamista). Parin päivän reissu Tallinnaan oli ihana ja rento. En ole ollut siellä kovin montaa kertaa ja vain kerran aikaisemmin yötä, joten siellä on minulle edelleen paljon uutta. Kuten yleensäkin kaupunkireissuilla, nytkin keskityimme lähinnä fiilistelemään kaduilla kun ilmakin oli niin hieno. Meillä oli hotelli vanhassa kaupungissa, jossa vietimmekin koko reissun. Eihän sieltä ihanan tunnelmallisilta kujilta malttanu lähteä. Ehkä sitten kun se on jo koluttu tarpeeksi monta kertaa. 

Seuraavaksi massiivinen matkakuvaläjä. Hop! 




Meillä oli aamulaiva ja olimme perillä jo klo 9.30. Huoneen sai vasta klo 14.00, joten kiirettä ei ollut. Matkalla satamasta pysähtelimme mm. tässä leikkipaikassa.


Minkä lapsi edellä...


...sen iskä perässä.



Laukut sai onneksi heittää hotelliin säilöön jo etukäteen.


Pienin meistä simahti ennen sopivan lounaspaikan löytymistä. Vähemmästäkin, kun takana oli klo 5.30 herätys, jännä laivamatka ja leikkipuistossa heilumista. Herääminen tapahtui kreivin aikaan, kun annoksia tuotiin pöytään.


Kanaa ja granaattiomenakirsikkaviinikastiketta. Not Bad. Hyviä ja tunnelmaa pursuavia ravintoloita olisi ollut niin paljon, että valinnanvaikeus iski. Miksi muuten suomalaisilla tarjoilijoilla on harvoin mitään teemapukeutumista?


Jäätishimo iski ruoan jälkeen kaikkein pahimmassa turistikohdassa, vanhan kaupungin portilla. Jäätis. En saa tarpeekseni viron kielestä. Leikittelevää, hyväntuulista ja humoristista.


Elämäni kallein jäätelö ensimmäisen nuolaisun jälkeen. Pieni pallo ja iso hinta. Lopulta tulimme kyllä siihen tulokseen, että tyttö antoi rahasta väärin takaisin, koska hän laskeskeli vaihtorahoja vähän häkeltyneenä. Vai voiko noin pieni pallo maksaa kolme euroa? Ei edes hinnakkaammassa ravintolassa ollut tuollainen jäätishinta.


Sedät soittavat hienosti tommosia ruukkurumpuja.


Mainitsin miehelle, että haluaisin taas sellaisen lintupillin, joka minulla on ollut lapsena. Sisään laitetaan vettä ja kun pilliin sitten puhaltaa, kuuluu ihanaa liverrystä. En ole nähnyt niitä enää missään. Käsittämätöntä, nimittäin noin puoli tuntia myöhemmin näin torilla näitä savesta tehtyjä. "Kannattaisko sun toivoa äkkiä jotain lisää, jos vaikka nekin toteutusi?" tokaisi mies.




Hotelliamme vastapäätä oli kiva pieni baari tai mikä lie kahvila.


Päivän kaupunkisamoilun jälkeen saimme vihdoin huoneen. Hotelli näytti ihanalta ja voin suositella sitä lämpimästi. Narisevat lattiat, sokkeloisia käytäviä, parruja, koristeellista sisustusta.

 


Meillä oli noin 20 neliön huone, joten tilasta ei ainakaan ollut pulaa. Huoneet olivat siistit ja kivasti rempattu vanhaan rakennukseen istuvaksi.


Pienet päikkärit luonto-ohjelman tahdissa ennen kaupungille paluuta.


Raatihuoneen torni.


Illalla ravintolassa oli hauska lyhyt ohjelmanumero. Henkilökunta esitti pienen näytelmän, joka oli aika hyvin huumorilla höystetty. Lapsi oli ensin ihmeissään turpaanvetokohdista, mutta kun selitimme että pojat tekevät niin vain leikisti niin johan alkoi nauru raikua.


Yöpuulle. Unta ei tarvinnut iltaisin kauan odotella.



Hetki telkkaria vielä.


Huoneen ikkunasta oli ihan kiva näkymä. Aamuaurinko tervehti näin.


Aamiainen oli erinomainen. Tarjolla oli oikeastaan melkein kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. 
Tarjonta muistutti hieman Suomen hotellien aamiaista, joskaan se ei ollut niin mahtipontinen, mutta joiltain osin jopa kekseliäämpi.


Ota hei vielä vähän puuroa.



"Hei, asennetaanko ovet aukeamaan ulospäin?"


Eräästä käytävän kattolampun roikkuvista lasipisaroista lähti kivat varjot.


Haluaisitko sinä nostaa uunista vasta paistetut pullat Ridgen, Taylorin tai Brooken naamalla? 
Hei nyt oikeasti!


Tuijotan aina ovia ja niiden kahvoja.



Riksakuskeja tauolla siellä.


Amerikkalainen turistiperhe.


Piti päästä kaupunkijunaan, ja se jos mikä oli loistavaa helletoimintaa. Takapenkit on meidän! Selkä menosuuntaan päin. Oli hauska seurata ihmisten huvittuneita ilmeitä kun menimme junalla ohi. Päädyimme aika monen turistin kuvaan. Kierros kesti 20 minuuttia, mutta olisin voinut heittää putkeen pari kiekkaa.


Lapsi sai rahastajatytöltä viirin ja sehän oli aarre.


Olin ensimmäistä kertaa Tallinnassa näin keskellä kesää. Kaunis paikka se on muutenkin, mutta nyt meinasin pakahtua. Jokaisen nurkan takana odotti jotain visualistin silmää hivelevää. Olisin voinut samoilla noilla kaduilla loputtomiin.


Eräs lounaani. Kana-sienirisotto oli hyvää.


Lastenmenun sai värittää.


Lapsen kanssa reissatessa tulee aina nukuttua hyvin. Tässä ollaan matkalla hotelliin päikkäreille koko porukka. Kolmevuotiaan kanssa matkustaminen alkaa olla jo ihan erilaista kun hän saa siitä enemmän irti ja osaa käyttää jo vähän omaakin järkeään.


Päikkäreiden jälkeen ehostus ja ulos.


Tämä pieni puisto sijaitsi ihan hotellimme vieressä. Bambia piti päästä taputtamaan.


Seinissä oli kivoja kuvia.


Matkalla Patkulin näköalapaikalle.


Ylhäällä olevilla kaduilla ja kujilla ei ollut ruuhkaa.


Taas näitä.


Hienot näkymät oli Patkulista. Olisi aika täydellinen paikka ekoille treffeille.


Ja taas..




Takaisin alhaalla. Lapsi halusi vielä "tolille pyölimään."



Rattaita ei ensimmäisen päivän jälkeen kovin paljon käytetty. Olihan se helpompaa mukulakivikaduilla liikkumisen kannalta ja isi kantoi hartioilla kun alkoi väsyttää.


"Maista mantelii!" Ja mehän maistoimme. Joulupipareilta maistuivat. Himo tuli.


"Thank you for taking photo for 50 cent" luki ikkunassa ja minä maksoin. Jonkun gallerian auto on se.


"Sydämeen sattuu", sanoin miehelle kun lähdimme kävelemään hotellilta satamaan. Minun on vaan niin vaikea lähteä paikoista. Piipahdin vielä matkan varrella katsomassa Olevisten kirkkoa, jonka torni on kokonaisuudessaan 124 metrin korkuinen.


Kotia kohti.

Pidän Tallinnasta joka kerta enemmän ja nyt kun olen saanut maistaa siellä yöpymistä, en muuta enää haluaisikaan. Harmittelen, että osa sinne menevistä ei osaa arvostaa kaupunkia muuten kuin halpojen juomien osalta. Onneksi nautiskelijoita kuitenkin riittää. Rakastan sitä, miten tyylikkäästi kaupungin rakennuksia on kunnostettu ja miten kivasti ravintoloita ja kauppoja on niihin laitettu. Haltioidun myös huonokuntoisista taloista, pinnoista ja rosoisuudesta. Pidän heidän vieraanvaraisuudestaan, kielestään ja erityisesti nimistä, oli sitten kyse kadun, paikan tai ihmisen nimestä. Ja rennosta asenteesta. Eräskin kukkamyyjä veti röökiä kioskissaan. Sellainen rentous hymyilyttää, vaikka samalla on mukava ajatella, ettei meillä saisi sellaista edes tehdä. Rennoissa paikoissa on kuitenkin paljon sellaista asennetta, mitä kotimaahan kaipaisin. Yksi on se, että näissä paikoissa suhtaudutaan lapsiin tosi kivasti ja luonnollisesti. Siellä perheen pienimpiä ei tarvitse piilottaa näkymättömäksi.

Lapsesta puheen ollen, hänkin vaikutti viihtyvänsä oikein mainiosti. Turisteista huolimatta vanha kaupunki on ihanan rauhallinen, siellä on yllättävän hiljaista kun autojakaan ei juurikaan liiku. Lapselle tuli luonnollisesti välillä väsy ja pientä känkkistä, mutta niistä selvittiin aika helposti. Lähtöä edeltävänä iltana lapsi ilmoitti haluavansa kotiin, mutta aamulla totesi vähän allapäin, ettei haluaisi vielä lähteä. Vähän taisi olla samanlaiset fiilikset kuin äidillä. 

Ja mitäkö ostin sen lintupillin lisäksi? No Tallinnasta hankitaan tietenkin pellavaa. Tällä kertaa housujen muodossa. Kävin katsomassa kaksi kertaa myös yhtä ihanaa pitkää pellavamekkoa, mutta raskain sydämin jätin sen lopulta kuitenkin ostamatta.

Hamittaa, että kivan reissun päätteeksi pitää aina kestää laivalla kaikenlaisia junttimoukkia, mutta onneksi se ei kuitenkaan tunnelmaa pilaa.

Kiitos, ihana Tallinna. Toivottavasti näemme taas pian!


2 kommenttia:

  1. Ihana matka teillä! Mennän joskus yhdessä luksus lomalle hemmoteltavaksi hoitoihin ja syömään hyvin. Ja vähän shoppailua? :)

    VastaaPoista