löytöjä

Olen havainnut uuden kotimme läheltä kaksi kirpparia: toinen on vanha kunnon Pelastusarmeijan ja toinen on juuri perustettu iso itsepalvelukirppis. Testasin viime viikolla tuon Pelastusarmeijan ja sehän oli oikein kivan kodikas ja sopivan kokoinen. 

Mukaan lähti kaksi lelua: toinen oli ihana puinen auto, rekka tai mikä ikinä se nyt onkaan (1€). 

Pohjaan on polttoleimattu Copyright 1981 Timberlynn Toys Forest Grove, Oregon. 

Lelu on minusta niin kivan näköinen, että se pääsi osaksi olkkarin sisustusta ja
siitähän se on kätevä ottaa leikkeihin.

Toisena leluna löysin hyväkuntoisen perinteisen pienen Plaston kauhatraktorin (0,50€), 

jonka johdosta lapsi kiljahteli riemusta - kaikenlaisista autoista ja koneista kun pitää. 

Viime viikolla lykästi myös Isolla Roballa: Olin työkaverini kanssa lounasostoksilla ja päätimme poiketa samalla Fidaan. Lasivitriinissä minua odotti kaksi Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemaa pienempää Lantern -tuikkulyhtyä. Olen haaveillut vuosia niistä suuremmista versioista. Nämä söpöt pienennökset tulivat tuotantoon paljon niitä myöhemmin. Hintaa Fida pyysi 25€/ kpl, mikä voi tuntua kirppishinnaksi aika suolaiselta, mutta uutena yksi maksaa kuitenkin melkein 60 euroa, joten pidin näitä täysin uuden veroisessa kunnossa olevia lyhtyjä hyvänä löytönä. Suosin yleensä ihan kirkkaan väristä lasia, mutta näiden harmahtavan ruskean sävyn tiesin sopivan kotimme väreihin kuin nakki pyllyyn (kiitti Inka, ilmaus tarttui minuun). 

I was right.

kätevä ruokakuljetus

Intialainen lounasboksi. Näin sellaisen työkaverillani ja hän kertoi ostaneensa sen intiasta, jossa kuulemma kaikilla on sellaiset. Julistin haluavani samanlaisen ja kaverini alkoikin ottaa heti selvää mistä niistä saisi täältä ostaa. Pienen surffauksen tuloksena selvisi, ettei niitä Suomesta taida oikein saada, mutta eBayssa niitä näytti olevan vaikka kuinka. Sieltä siis!

Boksi toimii niin, että ruoat voi eritellä kerroksiin, mikä on kätevää, jos haluaa pitää vaikka riisin, kastikkeen ja lisukkeet erillään ennen syömistä. Klipsit takaavat tosi tiiviin paketin. On olemassa myös sellaisia bokseja, joiden jokaisessa välissä on pienet samasta teräksestä olevat lautaset ja niiden ansiosta myöskin yläpuolella olevan astian pohja pysyy puhtaana. Sellaisen version tilasin siskolleni joululahjaksi.

nyt se tapahtuu

En jaksa enää kuunnella pään sisäistä ruikutustani siitä, etten saa itseäni niskasta kiinni ja tiputettua painoani. Vaikka olen yleisesti aika pirtsakka tyyppi, haluaisin kuitenkin energisemmän olon.
Koska kolesteroli- ja muut sisäelinteni arvot ovat priimaa, minulla ei ole terveydellisiä ongelmia, eikä näin ollen mikään ole pakottanut minua elämäntapamuutokseen. Mutta kohta niitä voi tulla jos en tee jotain.

En aloita mitään kidutuskuuria, kuten aiemmin on tapanani ollut, vaan etenen pikku hiljaa. En halua kieltäytyä totaalisesti mistään, joten en aio muuttaa ruokavaliota ihan radikaalisti, koska jos sen teen, repsahdan ihan taatusti. Mutta joitakin parannuksia tulee tapahtumaan. Pitkä ja kivinen tie tämä tulee olemaan, mutta jos nyt en saa mitään aikaiseksi niin sitten lopetan koko yrittämäsen. Tämä on viimeinen kerta.

Muutoksia, joita aion tehdä:

1. Pienennän annoskokoja ja syön useammin
2. Vähennän nopeita hiilareita ja valkoisia raaka-aineita (yhyy, pasta)
3. Lisään kasviksia entisestään
4. Opettelen juomaan enemmän vettä (tiedän että se vaikuttaa oloon todella paljon)
5. Kiinnitän huomiota siihen, että saan tasapuolisesti tärkeitä ravintoaineita

Hyvänä apuna minulla on Kiloklubi, joka on netissä toimiva ilmainen painonpudotus- ja hyvinvointisivusto. Olen käyttänyt sitä joskus aikaisemmin ja nyt otin sen käyttöön taas. Palvelua voivat käyttää kaikki, jotka haluavat muuttaa hyvinvointiaan, ei pelkästään hoikistumista halajavat. Palveluun kirjaudutaan ja omien tietojen (eli sen hetkisten elämäntapojen, joita voi käydä muuttamassa edistymisen mukaan) pohjalta ohjelma laskee sinulle tarpeellisen päivittäisen kalori- ja liikuntamäärän. Esimerkiksi aktiivisemman liikkujan suositukset näyttävät ihan erilaiset kuin suhteellisen liikkumattoman tyypin.

Siellä ei tuijoteta pelkkiä kaloreita, vaan ruokapäiväkirjaa täyttämällä ohjelma opettaa syömään oikein kertomalla heti, mitä ravintoarvoa pitäisi vähentää tai lisätä tai meneekö kaikki kuten pitääkin. Samoin liikunnalla on oma hyvä ohjeistuksensa: palvelu kertoo, jos näyttää siltä, että kaipaat vaikkapa liikuntaasi hieman monipulisuutta tai lisäämään määrää. Ruoka- ja liikuntaosiossa suuntaa antavat eri osioiden (kuten eri ravintoarvot) "pyrpylät", jotka muuttavat väriä sitä mukaa, menetkö ruokavalinnoillasi oikeaan vai väärään suuntaan. Tavoite on tietenkin saada kaikki pyrpylät päivittäin vihreiksi. Edistymistään voi seurata kirjaamillaan painolukemilla. Tutustu ihmeessä tähän mainioon sivustoon!

Muita muutoksia hyvinvoinnin edistämiseksi:

1. Pian alan liikkua, ensin sopivan pieniä määriä kerrallaan, etten kyllästy heti
2. Menen arkena ajoissa nukkumaan
3. Pyrin mahdollisimman säännöllisiin työpäiviin.

Siitä se alkaa, helkkari..

munakoisogratiini

Testattiin tällaista Valion sivuilta löytynyttä reseptiä ja ai että se oli hyvää!

Munakoisogratiini 4-5 annosta

2 (n. 400 g) munakoisoa
1-2 rkl juoksevaa Oivariinia
1/2 tl suolaa
1 pussi pakastesipulia (itse tykkään mieluummin "oikeasta" sipulista)
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
1 prk Kolmen juuston kermaa
1/2 pussia (150 g) juustoraastetta

Leikkaa munakoisot 1 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Paista niihin kauniin ruskea pinta pannulla Oivariini-rasvassa. Ripottele pinnalle suolaa. Nosta ne työtasolle odottamaan.

Kuullota sipulut Oivariinissa. Lisää joukkoon tomaattimurska ja liemikuutio. Mausta sokerilla. Anna kiehua muutama minuuutti.

Laita uunivuokaan kerroksittain munakoisoviipaleita ja tomaattikastiketta. Kaada päälle kerma ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Kypsennä gratiini uunissa 225 asteessa 20-25 minuuttia.

Huom! Jos mahdollista, käytä matalaa, laakeaa vuokaa, jotta kastikkeesta pääsee haihtumaan ylimääräinen neste. Meille kävi se virhe, että käytimme liian syvää vuokaa, jolloin lopputuloksesta tuli pikemminkin juustokuorrutuksellinen muhennos. Mutta ei se makua pilannut. :)

lämmin punajuurisalaatti

Testasin uutena vuotena erästä (taas kerran) Valion sivuilta löytämääni salaattiohjetta. Koska syöjaporukasta vain osa piti Aurajuustosta, päätin korvata sen fetalla, mikä toimi tosi hyvin. Salaatti oli parempaa kuin etukäteen kuvittelin ja nyt mies haluaa tehdä sitä taas.

Lämmin punajuurisalaatti neljälle

2 isoa punajuurta
150 g Aura murua (vaihtoehtoisesti 2/3 Apetinan fetaköntistä tai vuohenjuustoa, joka yhdistetään usein punajuuren kanssa)
2 rkl smetanaa
1 ruukku jääsalaattia (laitoin itse sekaan myös tammenlehtisalaattia)
1 omena kuutioituna (mielestäni 2 on sopivampi määrä)
1 dl hasselpähkinöitä rouhittuna (meiltä puuttuikin tämä raaka-aine, joten korvasin sen paahdetuilla pinjansiemenillä. Hyvin toimi!)

Tarjoiluun

Balsamicosiirappia (perus balsamicokin toimii)
Oliivi- tai avokadoöljyä
Mustapippuria myllystä
Oma lisäykseni: ripaus suolaa salaatin joukkoon terästi makuja paremmin

Keitä punajuuret kypsiksi, noin 40 minuuttia. Jäähdytä, kuori, leikkaa kannat pois ja viipaloi neljäksi paksuksi kiekoksi.

Sekoita keskenään Aura (tai murustettu feta) ja smetana. Painele seos punajuurikiekkojen päälle. Kuorruta uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista salaattipeti revitystä salaatista, omenakuutioista ja pähkinärouheesta.

Aseta lämmin punajuurikiekko salaattipedille ja tarjoile heti balsamicosiirapin, öljyn ja rouhitun mustapippurin (ja ripauksen suolaa) kanssa.

Kuva ei onnistunut ihan niinkuin suunnittelin, mutta hyvää oli!

en saa tarpeekseni tästä

Pienen tytön niska. Se on yksi suloisimmista jutuista mitä tiedän. 

Voisin tuijottaa sitä aina vaan.

joulun viettoa

Sain tämän mahtavan joulupallon työkavereiltani lahjaksi.
Se lämmitti sydäntäni toden teolla: huomaa taannoinen kaulahuivipäivitykseni. 

Vietimme joulun perinteisesti vanhepieni luona. Meno oli taas ihanan tunnelmallista, rauhallista ja äiti loihti tapansa mukaan taas pöydän täyteen herkkuja. Aattona kävimme siskoni luona joulupuurolla, joka niinikään on muodostunut joulun kivaksi perinteeksi. 

Tänä vuonna saimme nauttia ihanan pitkistä joulupuhistä.

Kotiseutumme maisemia.

Lunta ja pakkasta riitti. Oikea joulukeli siis (toisin kuin viime vuonna).

Ihania minikäpyjä (älä kysy minulta mistä puusta ne ovat, äiti voisi kommentoida siihen)

ulkona korissa.

Joulukuusen innokas koristelija.

 

Äiti keräsi vuosien saatossa lasisia joulukoristeita, joita on nyt kuusen täydeltä.

Ihania aarteita!

Kaikki valmiina! (koristeessa muuten niitä samoja minikäpyjä)

Lahjojakin oli!

Herkkupöytä, jonka sisältö vaihtelee vuosittain.

Joku innokas tyyppi tuolla oikealla.