keskiviikko 4. syyskuuta 2013

itsensä verhoamisesta

Okei, puhutaan vaatteista. Puhun ja kirjoitan niistä aika vähän, vaikka se on yksi ehdottomista intohimoistani, mutta koska moni kyselee vaatteistani, täältä pesee.

Rakastan vaatteita ja minulla on niitä paljon. Kutenkin parin kolmen viime vuoden aikana olen tullut yhä tarkemmaksi laadun suhteen. Ennen riitti, että vaate oli hyvännäköinen, mutta nykyisin katson, että onpas kiva ja sen jälkeen syynään tuotelapun. Testaan usein itseäni: koitan ensin hypistelemällä tietää, mitä kaikkea kankaassa on.

Tärkeimmät kriteerini vaatteelle on ulkonäkö, laatu ja mukavuus (ei tärkeysjärjestyksessä). En tykkää korostaa merkkejä ulospäin, myhäilen mieluummin itsekseni onnistuneen hankintani kanssa. 

Koska laatukriteerini on nykyään tarkempi, se vaikuttaa luonnollisesti myös hintaan (vaikka aina nämä seikat eivät kulje käsi kädessä). Ostan edelleen aika usein, mutta se pysyy kuitenkin suht järkevissä mittakaavoissa hintojensa vuoksi. Huollan vaatteitani tarkasti; haluan että ne pysyvät pitkään hyvännäköisinä. 

Muutaman vuoden prosessin jälkeen vaatehuoneestani löytyy tällä hetkellä melkein pelkästään vaatteita, joiden hankintaa on harkittu tarkemmin ja joiden laatu on hyvä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Heräteostosten määrä on siis vähentynyt radikaalisti. Joskus saatan tehdä löytöjä myös kirpputoreilta, mutta koska käyn niissä vähemmän (ehkä kärsivällisyyteni ja tuunaustaitoni eivät riitä), ostan pääosin vaatteet uutena. Mutta hei, ilman minun kaltaisia tyyppejä intohimoisilta kirppisten kiertelijöillä jäisi monta hyvää löytöä tekemättä; jokuhan ne ensin uutena ostaa. :D

Minulla on kirppispöytä noin kerran vuodessa, jolloin karsin lapsen vaatteita ja omaa vaatehuonettani. Tosin viime aikoina omien vaatteitteni osuus on ollut pienempi edellä mainitsemieni seikkojen ansiosta: minulla on aina vaan vähemmän vaatteita, joista minulla olisi tarve päästä eroon.

Luottovärini. Käytän kyllä värikkäitäkin vaatteita,
mutta tässä väriyhdistelmässä tunnen oloni kotoisimmaksi.

Voisin sanoa, että käytän pääosin kolmea vaatemerkkiä: Marimekko, Miun ja COS. Kaikkia melko tasapuolisesti. Jonkin verran vaatteita olen hankkinut myös Gudrun Sjödeniltä, mikä ihmetyttää monia. "Ethän sä ole mikään hippi.." saan usein kuulla. Sieltä saa kyllä pelkistetympiäkin vaatteita. Ne on vaan yhdistelty niin "runsaiksi" kaikkiin mainoskuviin. 

Joskus harvemmin satsaan vielä enemmän ja ostan esimerkiksi Vuokon mekon tai hankin jotain ihanaa joltain "pieneltä suunnittelijalta" Design Foorumista, jonne menen mieluiten nautiskelemaan yksin. Sinne on ihana mennä katselemaan ja aistimaan rauhallista tunnelmaa. Toisinaan käyn myös Limbossa, josta hankin useimmiten koruja, mutta joskus myös vaatteita.

Laukkujenkin suhteen olen päässyt siihen pisteeseen, mitä useita vuosia tavoittelin: käytössäni on noin kolme hyvälaatuista nahkalaukkua + joitakin kankaisia klassikoita. Myin joitakin vuosia sitten kaikki tarpeettomat huonot kassini kirpputorilla ja satsasin pikkuhiljaa muutamaan hyvään. Nyt käytössäni on päivittäin Marimekon nahkainen iso laukku. Sen hankinnasta on vuosi aikaa, mutta en kyllästy siihen (mikä on ihme, koska ennen olin aikamoinen tuuliviiri laukkujen suhteen.) Toisena melko samanlaisissa tilanteissa toimiva on Lumin Supermarket Bag L -laukku, sekä iltamenoissa samaisen merkin clutch-laukku. Olen havainnut nämä toimivaksi ja mutkattomaksi kolmikoksi. En sano, ettenkö ostaisi jossain vaiheessa vielä uusia, mutta näiden kanssa laukkulevottomuuteni on lakannut.

Kertomuksestani voi ehkä päätellä, että tyylini on hyvin pelkistetty ja suht klassinen, mutta on silti kivaa jos vaatteessa on joku "juju." Tykkään myös höystää asujani pitkillä hauskoilla koruilla. Pidän materieelien yhdistelystä: kevyen ja hulmuavan kankaan kanssa on ihana yhdistaa vaikka krouvia villaa. Käytän ehdottomasti eniten mekkoja ja pidän A-linjaisista malleista. Maksimekot pelastavat kesäni. Jos käytän housuja, ne ovat aina leveät. Rakastan pohkeisiin ulottuvia neuletakkeja, mutta niitä on todella vaikea löytää. Olenkin sanonut, että niiden kohdalla teen laatupoikkeuksen, jos sellaiseen vain törmäisin.

Ihmisten tyylejä on kiva katsella. On mahtava nähdä toisten oivalluksia ja miten jotkut yhdistelevät kaikkea tosi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, mutta itselläni ei ole tarvetta sellaiseen. Lähden tosi mielelläni makutuomariksi ja avuksi, jos joku etsii vaatetta itselleen. Minusta on kiva katsella kun joku sovittelee.

Vaatehuoneeni perustilassa. Istuskelen yleensä keittiöjakkaralla
kun mietin, mitä laittaisin päälle.

Merkkien lisäksi en myöskään koe tarpeelliseksi puhua vaatteitteni hinnoista (ellei joku nyt erikseen halua tietää). Ei minusta olisi tarpeellista mainita kirppishankintojenkaan hintoja, vaikka ymmärrän että se tehdään ajatuksella "kaikki tämä vain tällä hinnalla" ja ihailen kun joku tekee hyviä löytöjä.

Jos olisin kotona ja tuloni olisivat pienemmät, ilman muuta aikani ja kärsivällisyyteni riittäisi enemmän kirpputoreilla käymiseen. Siinä tilanteessa se olisi myös välttämättömämpi vaihtoehto. Kirppishän on maailman paras tapa saada asioita edullisesti, mutta nappilöytöihin voi luonnollisesti mennä enemmän aikaa. Pidän kirppiksistä, mutta ne eivät ole minulle sellainen intohimo. Ehkä siksi en myöskään yritä järjestää enemmän aikaa niissä käymiseen (ne menevät kiinni niin turkasen aikaisin), vaan valitsen nykyisen tapani toimia. Toistaiseksi se sopii minulle.

Koska vaatehuone on kapea, ei hyllyjä voinut vasemmalle seinälle laittaa alas asti.
Sukat ja muut alusvaatteet järjestäytyivät kenkäkaappeihin, jotka hankittiin jo edelliseen
kämppään käsipyyhkeitä varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti