gallup

Hei, olet nyt tehnyt muutaman viikon niitä 6-tuntisiä työpäiviä. 

Ehditkö antaa muutaman kommentin siihen liittyen?

- No ilman muuta!

Onko 4-päiväisestä työviikosta luopumisen tuska helpottanut?

- On joo. Se helpotti kyllä sitten aika pian, vaikka en minä edelleenkään ole ihan sisäistänyt sitä, ettei minulla ja lapsella ihan oikeasti ole enää yhtä yhteistä arkivapaapäivää. Onneksi olen kuitenkin tajunnut viedä lapsen maanantaisin tarhaan ja mennä itse töihin. Hehheh.

Miltä muutos on tuntunut?

- Täytyy sanoa, että vaikka itse ajattelin miten paljon positiivisia asioita uusi järjestely voisi tuoda, en kuitenkaan ajatellut, että koko juttu muodostuisi näin loistavaksi ratkaisuksi.

Kerro esimerkkejä.

- No juuri niitä seikkoja, joita etukäteenkin ajattelin: pääsen hakemaankin lasta tarhasta, syömään päivällistä samaan aikaan muiden kanssa, ilta-aikaa on enemmän, jolloin on enemmän intoa ja energiaa tehdä perusaskareiden lisäksi muitakin juttuja. Ja.. No nyt on nukkumisongelmatkin kuin pois pyyhkäistyt! Menen nimittäin nykyään pehkuihin hyvissä ajoin, koska ilta ei lopu kesken. Ihan mahtavaa! Lisäksi lapsi on nyt muinakin arkipäivinä kuin maanantaisin "äidinkin tyttö", koska ehdin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Mitähän vielä? Niin! Olen innostunut vähän liikunnastakin taas. Sitten tää on vaikuttanut selvästi myös parisuhteeseen; pilkettä on enemmän, koska stressi on haihtunut olemattomiin. Lumipalloefekti kokonaisuudessaan koko homman myötä.

Kuulostaa oikealta ratkaisulta. 

Kaduttaako, kun et heti alussa alkanut tehdä töitä tämän viikkomallin mukaan?

- Ei. Kyllä noi pari vuotta oli oikein hyvä olla yksi arkipäivä kotona, vaikka se osoittautuikin välillä vähän haasteelliseksi.

Onko tämä vaikuttanut työntekoon? Miltä tuntuu lähteä töistä niin aikaisin?

- Aikaisin lähteminenhän tuntuu mahtavalta! Samalla on vähän sellainen tunne kuin olisin varkain liikkeellä. Päivät ovat pysyneet kasassa yllättävän helposti, vaikka tuntimäärä on sama. En tiedä johtuuko se siitä, että tunnit jakautuvat nyt tasaisesti jokaiselle päivälle. Toki pitempiäkin päiviä toisinaan on, mutta niin voi välillä ollakin. Motivaatio on selkeästi lisääntynyt ja on ollut yleisesti tosi hyvä fiilis. Energiaa riittää. Iso merkitys on luonnollisesti varmaan tarpeeksi pitkillä yöunilla. 

Huomaatko lapsessa muita muutoksia kuin että hän on nyt useammin "äidinkin tyttö?"

- Kyllä minä yhtenä päivänä totesin, että kapinointi on vähentynyt aika radikaalisti tän uuden järjestelyn myötä. Se siis johtui juuri siitä, mitä aikaisemmin epäilin.

Onko varjopuolia?
- No vieläkin on vähän huono omatunto siitä, että lapsi on tarhassa nyt viitenä päivänä viikossa. Mutta toisaalta hän viihtyy siellä hyvin ja onhan tämä tuonut paljon hyviä puolia. Onko järkeä pitää kiinni yhden päivän vapaasta, jos muut päivät ei asetu? Ei näköjään. Mutta toiselle sopii tonen viikkomalli, toiselle toinen.

Mihin aikaan menet nyt töistä kotiin?

Riippuen siitä mihin aikaan ehdin töihin niin 15.30-17.00 välisenä aikana. 

Tosi hyvissä ajoin siis! Suosittelisitko nyt äitiysvapaalta palaaville 
tätä vai 4-päiväisen viikon mallia?

- Ehkä mä edelleenkin olisin aluksi vähän pienemmän lapsen kanssa kotona yhden päivän viikossa, mutta myöhemmin kyllä siirtyisin tähän ihan ehdottomasti.

Tämähän ei ole kuitenkaan ikuista. Mitä ajatuksia se herättää?

- Kyllähän se vähän välillä mietityttää, mutta onneksi se ei ole vielä niin ajankohtainen murhe, koska voin halutessani tehdä tällaista työviikkoa vielä monta vuotta. Se on hieno etu. Olen samalla vähän mielessäni kyseenalaistanut perinteisen 8 tunnin mallin tarpeellisuutta, koska tässäkin ajassa tuntuu ehtivän yhtä paljon kuin kahdeksassa tunnissa. Sitä on varmaan vaan paljon tehokkaampi kun hommat pitää saada tehtyä lyhyemmässä ajassa, tai en tiedä mistä se johtuu.

Kiitos ajastasi ja mukava syksyä!
Kiitos samoin!