maanantai 22. lokakuuta 2012

stockholm – igen!

En ole koskaan ollut niin usein laivalla kuin tänä vuonna: ensin helmikuussa miehen kanssa kahdestaan romantillisella hääpäiväreissulla, pääsiäisenä isolla porukalla miehen veljien perheiden kanssa ja nyt kolmannen kerran pari viikkoa sitten oman perheen kanssa. Saimme eräänä keskiviikkona hyvän mahdollisuuden lähteä saman viikon perjantaina tukholmaan ja sehän sitten tapahtui.

Perinteitä kunnioittaen pyyhkäsimme tietenkin nauttimaan seisovan pöydän antimista. Etenkin alkupalat ovat niin hyviä, että kieli menee pyllyyn. Ja punaviinikastike perunagratiini kanssa. Ja jälkkärit. Ja, ja.

Lapsi viihtyi loistavasti, mutta ei luonnollisestikaan arvostanut niin hidasta ruokailua, mitä minä ja mies olisimme halunneet harrastaa. Hyvänä apuna oli taas muutama pikkueläin, joita lapsi kantaa aina mukanaan. Kun ne tai meidän mahtavat viihdytystaitomme eivät enää auttaneet otettiin käyttöön pomminvarma keino: iPad (jota lapsi kutsuu eibiisiiliksi rakastamansa englannin kielisen ABC-laulun mukaan).

Ruoan jälkeen menimme taas yökerhon puolelle, jossa ei siihen aikaan vielä tapahdu mitään muuta kuin leppoisaa istuskelua. Lapset saavat tanssia ja juosta sydämensä kyllyydestä taustalla soivan musan tahdissa. Sitten Alkoi Abba-show, jota vielä katsoimme vähän aikaa. Lapsi oli elementissään, tanssi ja hyppi pöytämme vieressä, tuuletti ja flirttaili takanamme istuville parikymppisille pojille, jotka puolestaan hauskuuttivat lasta kaikenlaisilla pikku tempuilla.

Nukkumaanmeno sujui yllättävän hyvin, vaikka lapsi luonnollisesti oli jo vähän yliväsynyt jännän päivän jälkeen. Me miehen kanssa kävimme vielä vuorotellen vähän käppäilemässä ympäriinsä ennen lopullista hyttiin telakoitumista. Yö meni koko porukalla sikeiden unien merkeissä. Aamulla oli kiva herätä ja katsella ikkunasta saaristolaismaisemaa.

Meille sattui Tukholmaan ihan hyvä sää. Koska mies ei jaksa kaupoilla olla, hän oleskeli lapsen kanssa ja vei hänet syömään lounasta ja lelukauppaan (josta lähdettiin pihalle ilman lelua huonon käytöksen vuoksi). Ihme kyllä, lapsi suostui taas nukkumaan rattaissa (toisen kiukkukohtauksen jälkeen, joka aloi kun iskä erehtyi maistamaan lapsen ruokaa). Olen tottunut miehen mukana ollessa kiertämään kiinnostavat paikat mahdollisimman ripeästi, vaikka ei hänellä kuulemma koskaan ole mitään sitä vastaan, että minä kiertelen vähän aikaa kaupoilla. Minä käväisin shoppailemassa Åhlensissa ja ehkä maailman kauneimmin sisustetussa Gudrun Sjödenin liikkeessä. Jälkimmäisessä pistin (tällä kertaa ihan suunnitellusti) sen verran rahaa haisemaan, etten enää uskaltanut mennä edes näköetäisyydelle Olars Ullasta.

Tihkusade ajoitti itsensä alkamaan sopivasti vasta kun olimme matkalla takaisin laivaan. Laivassa oli hyvin aikaa loikoilla vähän aikaa hytissä ennen laivan lähtöä.

Toisen illan ohjelma eteni aika samalla kaavalla: syömään, lapsen vaatimuksesta toivomuksesta vähän tanssimaan, leikkihuoneeseen, käppäilemään ja nukkumaan. Kerrankin minulla ei ollut kovin kummoista ostettavaa kosmetiikkapuolelta (eikä kyllä miltään muultakaan puolelta) kun olin vasta tehnyt ne Dermalogica-hankinnat. (Harmi, ettei niitä saa tax-freena..) Kaupassa on kuitenkin aina kiva tutkailla ja haistella kaikenlaista.

Kaiken kaikkiaan kiva irtiotto ja leppoisa perhereissu. Itsekin pidän laivamatkustamisesta, mutta lapsen intoilun kanssa se on vielä potenssiin sata.

Ikioma Muumikarkkilaatikko.



Yläsänkyyn ja alas, yläsänkyyn ja alas.



En kyllästy näihin koskaan.




Miten se pystyy olemaan räpäyttämättä silmiään?


Herttainen setä odottelee vaimoaan
ihanassa Gudrun Sjödenin liikkeessä.























Gudrunin liikkessä tämäkin.


























Pidän tällaisistakin yksityiskohdista.

























Tässä vanhassa kaupungissa olevassa
lankakaupassa oli tyyliä!

























Matkalla takaisin laivaan.

Olipas hauska reissu -potretti.

Back to reality.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti