Taas löytöjä

Teimme tänään lapsen kanssa retken lähellä olevalle uudelle kirppikselle. Se oli valtavan kokoinen ja pöytätilaa näytti myyjille olevan kiitettävästi. Käytävät olivat todella leveät ja pitkät ja mikäs sen hauskempaa pienen vauhtimimmin mielestä. Hinnat eivät olleet ihan pelastusarmeijan luokkaa.

Löytöjäkin tein: melko räjähtäneen emalivadin, jonka halusin keittiön työtason päälle hedelmille, sekä käsinpuhalletun ison lasipullon, joka löysi paikkansa yläkerrassa valkoisten oksien pitelijäksi.

(Ja kyllä, meillä ei vielä ole jalkalistoja.)

london calling

Omaperäisestä otsikosta ja biisilinkistä voi ehkä päätellä jutun aiheen.
Aivan oikein! Varasimme viime viikolla muutaman päivän matkan Lontooseen, jonne menemme viettämään 9. hääpäiväämme. Lähtö on jo parin viikon päästä. Can't wait! Lapsi pääsee mummin ja ukin luokse ja kiitänkin heitä jo etukäteen tästä mahdollisuudesta! <3 Jännittävää päästä pitkästä aikaa kahdestaan noin pitkälle reissulle. Epäilemättä lasta tulee kamala ikävä, mutta kivaa viettää aikaa myös kahdestaan.

Passit on uusittu (joka onkin nopeutunut ja helpottunut huomattavasti sitten viime kerran, mutta helkkari että onkin kallista!) ja matkavaatteet mietitty pääpiirteisesti (päässä). Ainut ongelma on kengät: mitkä oikein voin laittaa? Tällä hetkellähän siellä on ihan talvinen keli, mutta helimikuussa voi kyllä olla muutama plusastekin. Pidän talvisin aina nulleja (huopikkaita), mutta jos on vähänkin märkää, ne imaisevat heti vedet sisäänsä loppuunkulutetuista pohjista. Ne eivät ehkä ole muutenkaan sopivat Lontooseen ja sehän se pulma onkin: ei mulla ole mitään muunlaisia kylmän kelin kenkiä, joissa olisi hyvä kävellä miljoonia kilometrejä. Eikä puhettakaan nilkkureistani, koska ne näyttävät ihan kamalalta mekkojen kanssa, jotka ovat vakiovaatetukseni. Josko sitä pärjäisi vähän lämpimämmän kelin kengillä? Joka tapauksessa virsujen pitäisi olla viimeisen päälle hyvät jalassa. Lisäksi jonain iltana olisi kiva laittaa vähän parempaakin päälle, joten korkkaritkin pitää kaiketi ottaa mukaan – jos mahtuu. Meillä on nimittäin tavoitteena pärjätä vain yhdellä peruskokoisella ja yhdellä pienellä lentolaukulla. Helppo homma meikäläiselle, joka pakkaa mukaan suunnilleen koko kämpän.

Takkikin on vähän kysymysmerkki. Villakankainen jokapäiväinen takkini olisi ehkä hyvä vaihtoehto, koska se kestää kovaakin pakkasta (mitä siellä tuskin silloin on), eikä ole ihan tuskaisen kuuma lauhkeammallakaan säällä.  No niin hyvä, se on päätetty.

Mulla on tapana aina ennen kaupunkilomaa mennä ostamaan paikan matkaopas ja lukea sitä hyvissä ajoin ennen reissua. Jos Tukholmaa ja Tallinnaa ei lasketa, olen viimeksi ollut (ulkomaan) matkalla neljä vuotta sitten kun täytin 30 ja olen kaihoten katsellut kirjakauppojen matkaopasosastoja. Kovin matkakuume minulla on aina tähän aikaan vuodesta ja kesällä, mikä johtunee kaiketi siitä, että niihin akoihin olemme aina reissuja tehneet. Nyt kun matka tuli tilattua, minulla oli vihdoinkin taas "lupa" mennä ostamaan opus. Juhlavaa. 

Koska aikaa on kuitenkin melko vähän loputtoman paljon vaihtoehtoja antavalle Lontoolle, meidän täytyy vähän miettiä, minkälaisen pintaraapaisun haluamme tehdä. Miehen (joka on käynyt kerran aikaisemmin pikaisesti Lontoossa) ainut toive on päästä erääseen museoon ja minä haluaisin nähdä ne tunnetuimmat nähtävyydet ulkoapäin. Sitten minua kiinnostavat vain katunkäkymät ja yleinen fiilis, aivan kuten muissakin kaupungeissa. Kiinnostavia museoita olisi vaikka kuinka, mutta luulen etten malta keskittyä niihin (sitä yhtä lukuunottamatta) nyt ekalla kerralla kun ulkona on niin paljon tutkittavaa.

Hotelliksi valitsimme  kunnon englantilaistyyliä huokuvan kodikkaan paikan, jossa tarjoillaan aamuisin englantilainen aamiainen. Että se on sitten ainakin matkan ajaksi hei-hei laihis..

antakaa jotain!

Ai miten laihisprojektini on lähtenyt käyntiin? Aaargh, vihaan laihduttamista! Vaikka otankin sen nyt tosi rennosti, minä olen silti ihan vieroitusoireiden vallassa. Voin samalla tosi energisesti ja hyvin, mutta suurin ongelma onkin juurikin se, että tekee mieli kaikkea sitä mitä pitäisi vähentää. Ohje mieliteoille on se, että täytyy huolehtia säännöllisestä syömisestä ja näläntunteen loitolla pitämisestä ja niin teenkin. Aaargh! Suurin ongelma ei todellakaan ole se, vaan se tietoisuus, että nyt täytyy rajoittaa tiettyjä asioita. Psykologinen reaktio.

Joku ravitsemustyyppi kerran lohdutti minua, että kehoni toimii ainakin oikein: vartalon pitääkin reagoida lihomalla jos syö liikaa ja/tai väärin. Ne, jotka leveilevät sillä etteivät liho vaikka mitä suuhun laittaisi ovat itse asiassa vääränlaisen aineenvaihdunnan vallassa. No kiitti lohdutuksesta, mutta kuulostaa silti ihan tyhmältä jutulta mun korvissa.

Mutta en minä mitään luovuttamassa ole. Pari viikkoa on mennyt jo tosi hyvin (paitsi viikonloppuisin pitää vähän ratketa) aikaisemmin itselleni laatimillani ohjeilla. Vettäkin olen oppinut juomaan ja aamupalaa syömään. Helkkari.

kysymys jos toinenkin

Sain haasteen siskoltani, Vehkosuottarelta.

Haaste menee näin: 

  kerro 11 asiaa itsestäsi 

  vastaa haastajaan esittämiin 11 kysymykseen 

  keksi 11 uutta kysymystä, jotka esität uusille haastetuille 

 haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa 

 ilmoita heille, että heidät on haastettu 

11 ASIAA ITSESTÄNI

1. Nauran aika paljon.

2. Tilannekomiikka ja sarkasmi ovat parasta huumoria.

3. Olen viimeisen vuoden ajan onnistunut kasvattamaan itseäni monessa vaikeassa asiassa, 

vaikka työtä riittää edelleen.

4. Poden liikaa huonoa omaatuntoa, sellaisistakin asioista, joille en voi mitään.

5. Olen aika hallitseva persoona.

6. En kestä ylimielisyyttä tai liiallista kyseenalaistamista, joka menee brassailun puolelle.

7. Olen onnellinen (ja joskus minulla on siitäkin huono omatunto).

8. Uskallan ja haluan puhua vaikeista asioista.

9. Olen herkkä vaistoamaan ihmisistä asioita.

10. Olen aika avarakatseinen.

11. Otan liikaa muiden huolia omikseni.

11 KYSYMYSTÄ

1. Mikä oli eilisen päivän kohokohta?

Kävelyretki lapsen kanssa läheisen kartanon maille.

Kun mies tuli kotiin ja sanoi että lähdetään Lontooseen.

Hyvin onnistunut kauppalista ja reissu "isoon kauppaan" viikon ruokien ostoon.

Pieni loppulasku.

2. Mistä olet onnellinen tänään?

Kuivasta pakkasesta. Puhuin töissä mieltäni vaivaavasta asiasta. 

Akateemisen kirjakaupan kautta kotiin.

Iltasaunasta perheen kanssa.

3. Mitä haluaisit tehdä huomenna?

Onnistua saamaan eteenpäin mahdollisimman paljon erästä työhommaa.

Tavata äidin, joka tulee kaupunkiin kampaajalle.

4. Lempivaatteesi, (tästä olisi kiva saada kuva)?

Kotona useimmiten joku yöpaidan ja kotimekon risteytys ja villasukat paljaissa jaloissa (myös kesällä). Kun lähden ihmisten ilmoille, lempivaatteikseni lukeutuvat mm. pari Cosin, Miun ja Marimekon mekkoa. Lemppareikseni päätyvät yleensä sellaiset vaatteet, jotka ovat hyvälaatuisia ja mukavia päällä.

5. Paras piirteesi, ulkoinen ja sisäinen?

Ulkoinen on varmaan silmien alue, poskipäät ja hampaat. 

Osaan lukea ihmisiä ja pärjään sosiaalisesti. Huumori.

6. Mitä kehittäisit itsessäsi?

Ärsyyntymiskynnystä korkeammaksi.

Ammatillista osaamistani.

Kärsivällisyyttä.

7. Mikä on sinun tsemppiajatuksesi itsellesi vaikeina aikoina?

Minusta välitetään. 

Hyvä ruoka ja oma sänky. 

Joku tuleva mukava tapahtuma.

8. Osaatko olla armollinen itsellesi ja miten se ilmenee?

Liian harvoin, eli se ei ilmene oikein mitenkään.

9. Kuinka sinut saa leppymään?
Ihan reilu anteeksipyytäminen toimii, en pidä siitä että luikitaan tai siirretään tuonnemmaksi. Pidän sitä pelkurimaisena käytöksenä.

10. Miten haluat tulla lohdutetuksi?

Riippuu asiasta. Isommassa surussa kainalossa olo, 

pienemmässä myötätunto (ei väkisin väännetty) ja joskus pelkkä kuuntelu.

11. Kuinka kannustaisit itseäsi?

Hankin itselleni palkintoja hyvistä suorituksista.

UUDET 11 KYSYMYSTÄ

1. Elämäsi tähän mennessä 3 tärkeintä ateriaa 

(ei tarvite olla hienoimmat, vaan ne, jotka ovat merkinneet eniten)?

2. Pitkäaikainen haaveesi?

3. Asia, jonka haluat tehdä aina uudestaan ja uudestaan (tähän ei lasketa arkisia asioita)?

4. Kaksi asiaa, jotka muuttaisit itsessäsi.

5. Jos saisit valita vapaasti, missä ja miten asuisit?

6. Mitä asiaa epäröit viimeksi?

7. Missä asiassa et meinaa saada itseäsi niskasta kiinni?

8. Ruoka, johon et kyllästy?

9. Mistä suutut?

10. Mitä olet halunnut tänään?

Luen vain muutamaa blogia, joista yhdeltä tämän sain ja takaisin lähettäminen ei kai käy laatuun.

Kaksi muuta taas ovat suljettuja, mutta Hehkutukselle lähtee haaste. Yksihän on melkein kuin 11, right?

hyvä muisti

Joskus suorastaan pelottaa, miten hyvin lapsi muistaa. Olen ollut siinä käsityksessä, että noin pieni ei muista asioita kovin pitkän matkan päästä ja eiväthän kaikki kai muistakaan. 

Manna muistaa. Norsun lailla. Hän muistaa asioita jopa siltä ajalta kun oli vasta vuoden ja 2 kk:n ikäinen, vaikka niistä asioista ei olisi erikseen puhuttu. Ihan yllättäen hän kertoo, että tuolla oltiin silloin sen ja sen kanssa ja siellä oli iso hauva. Hän kertoo yllättävän pitkiä katkelmia jostain asioista, jotka on koettu vain kerran ja jo kaukaisessa menneisyydessä.

Viimeksi ällistyin kun pari viikkoa sitten höyryhengitimme peiton alla hänen yskäänsä helpommaksi. Siellä hän alkoi jutella, että vanhassa kodissa hengitettiin tämän saman peiton alla äitin ja isin sängyssä. Tästä on aikaa vuosi ja se on ollut ennen tätä ainut kerta kun Mannan kanssa on varsinaisesti höyryhengitetty. Jälleen kerran ällistelin, että hän ylipäätään muisti koko asian ja siihen päälle vielä tarkkoja yksityiskohtia.

Lapsi on muistanut autossa istuessaan sellaisia reittejä, joita pitkin olemme menneet vain kerran pari aikaisemmin. Vähän aikaa sitten hän huomautti takapenkiltä erääseen risteykseen pysähdyttyämme, että poliisisetä pysäytti viimeksi tässä isin ja isi puhalsi. En olisi itsekään muistanut, että olimme silloin juuri siinä risteyksessä kun poliisi puhallutti. Se kun on minulle vielä aika vierasta seutua. Hän saattaa huudahtaa takapenkiltä, että miksi me menemme täältä, tuollahan on vanha koti jos satumme ajamaan siellä päin.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.

Vaikka nämä jutut ällistyttävät minua, olen samalla hyvilläni: minulla itselläni nimittäin on erittäin hyvä muisti. Todistettavasti varhaisin muistoni on siltä ajalta kun olin noin 3, mutta kirkkaasti alan muistaa tarha-ajasta (n. 5v) ylöspäin. Muistan ihmisten puheita, tekemisiä ja tapahtumia, tuoksuja, tuntoja. Minulle on aina jäänyt helposti päähän laulut ja sanat, mainokset ja sen sellaiset. Tämän lisäksi minulla on tarkka valokuvamuisti. 

Joskus harmittaa kun asioiden muistaminen on itselleni niin itsestään selvyys ja kun alan niistä puhua, toinen ei muistakaan mitään, edes sellaista tapahtumaa, jota pidän hänellekin tosi tärkeänä. Hyvästä muistista on mielettömän paljon hyötyä, mutta on siitä riesaakin. Joitain asioita kun olisi hyvä vähän unohtaa. Mutta toisaalta koska minulla on hyvä muisti, olen itselleni tosi armoton
jos kerran unohdan jotain.

Ja juttuun varsinaisesti kuulumaton asia. Kävimme sunnuntaina testaamassa Rautatientorin Jääpuistoa. Lapsi kokeili elämänsä ensimmäisen kerran luistimia ja oli innoissaan. Joskus lapset saattavat kieltäytyä saman tien koko touhusta kun saavat luistimet jalkaansa, mutta ainakin tämän lapsen osalta ensimmäinen kerta meni hymyilyn merkeissä kolme numeroa liian isoilla luikkareilla. Seuraavaa kertaa odotellessa!

löytöjä

Olen havainnut uuden kotimme läheltä kaksi kirpparia: toinen on vanha kunnon Pelastusarmeijan ja toinen on juuri perustettu iso itsepalvelukirppis. Testasin viime viikolla tuon Pelastusarmeijan ja sehän oli oikein kivan kodikas ja sopivan kokoinen. 

Mukaan lähti kaksi lelua: toinen oli ihana puinen auto, rekka tai mikä ikinä se nyt onkaan (1€). 

Pohjaan on polttoleimattu Copyright 1981 Timberlynn Toys Forest Grove, Oregon. 

Lelu on minusta niin kivan näköinen, että se pääsi osaksi olkkarin sisustusta ja
siitähän se on kätevä ottaa leikkeihin.

Toisena leluna löysin hyväkuntoisen perinteisen pienen Plaston kauhatraktorin (0,50€), 

jonka johdosta lapsi kiljahteli riemusta - kaikenlaisista autoista ja koneista kun pitää. 

Viime viikolla lykästi myös Isolla Roballa: Olin työkaverini kanssa lounasostoksilla ja päätimme poiketa samalla Fidaan. Lasivitriinissä minua odotti kaksi Harri Koskisen Iittalalle suunnittelemaa pienempää Lantern -tuikkulyhtyä. Olen haaveillut vuosia niistä suuremmista versioista. Nämä söpöt pienennökset tulivat tuotantoon paljon niitä myöhemmin. Hintaa Fida pyysi 25€/ kpl, mikä voi tuntua kirppishinnaksi aika suolaiselta, mutta uutena yksi maksaa kuitenkin melkein 60 euroa, joten pidin näitä täysin uuden veroisessa kunnossa olevia lyhtyjä hyvänä löytönä. Suosin yleensä ihan kirkkaan väristä lasia, mutta näiden harmahtavan ruskean sävyn tiesin sopivan kotimme väreihin kuin nakki pyllyyn (kiitti Inka, ilmaus tarttui minuun). 

I was right.

kätevä ruokakuljetus

Intialainen lounasboksi. Näin sellaisen työkaverillani ja hän kertoi ostaneensa sen intiasta, jossa kuulemma kaikilla on sellaiset. Julistin haluavani samanlaisen ja kaverini alkoikin ottaa heti selvää mistä niistä saisi täältä ostaa. Pienen surffauksen tuloksena selvisi, ettei niitä Suomesta taida oikein saada, mutta eBayssa niitä näytti olevan vaikka kuinka. Sieltä siis!

Boksi toimii niin, että ruoat voi eritellä kerroksiin, mikä on kätevää, jos haluaa pitää vaikka riisin, kastikkeen ja lisukkeet erillään ennen syömistä. Klipsit takaavat tosi tiiviin paketin. On olemassa myös sellaisia bokseja, joiden jokaisessa välissä on pienet samasta teräksestä olevat lautaset ja niiden ansiosta myöskin yläpuolella olevan astian pohja pysyy puhtaana. Sellaisen version tilasin siskolleni joululahjaksi.