maanantai 7. heinäkuuta 2014

kreikka-terveiset

Irtiotto heti loman alkuun. Pitkään mietimme auton ja villan vuokraamista Italiasta, mutta sitten mies sanoi että haluaisi kokeilla ensimmäistä kertaa perinteistä pakettiaurinkomatkaa. Itse olen ollut sellaisella reissulla pari kertaa aikaisemmin ja se on ihan ok, mutta ei ole vienyt sillä tavalla sydäntäni, koska valmismatkoissa on minun makuuni aina vähän liikaa valmiiksi pureskeltuja asioita. Tällä kertaa kuitenkin mielessämme oli mahdollisimman helppo reissu lapsen tarpeet edellä ja Kreikan näkeminen houkutteli. Siispä varasimme matkan Kreikkaan Kosille ja vieläpä miehen toivomuksesta all inclusivella varustettuna.

Lomaviikon aikana pääsimme hyvin tavoitteeseen, jonka mukaan aioimme olla aktiivisia vain uimisen ja lekottelun suhteen. Jo alussa meille muodostui ihan automaattisesti ilahduttavan tarkka päivärytmi, joka on tietenkin aina hyvä asia pienen lapsen kanssa: aamiainen, uimaan, lounas, päikkäreille, takaisin uimaan ja samalla pieni välipala, huoneeseen suihkuun, illalliselle, rannalle auringonlaskua ihailemaan, hetkeksi hotellialueen leikkipuistoon kuluttamaan lapsen loput energiat, nukkumaan.

Ja kuviakin vielä:


Koko perhe ekaa kertaa yhdessä lentokoneessa. Lennot sujuivat leppoisasti lueskellen ja lapsi omia tehtäväkirjoja tehden. Paluulento lähti myöhään ja lapsi nukahti jo ennen kuin kone ehti ilmaan.



Hotellimme Kipriotis Village oli nimensä mukaisesti kylä päärakennuksineen, 
allas-, urheilu- ja ranta-alueineen, sekä asuintaloineen. 



Altaita oli neljä: yksi ihan pienten lasten allas ja kolme muuta. Allaspinta-alaa oli riittävästi, eikä missään vaiheessa tullut tunkua uimisen suhteen. Aurinkotuolien kanssa vähän kypsytti kun porukka kävi varailemassa ne jo heti aamulla pyyhkeittensä kanssa ja huonossa lykyssä toiset varaajat eivät edes viettäneet niissä aikaa. Ei siinä kuitenkaan voinut ruveta heittelemään toisten pyyhkeitä syrjään. Me sitten menimme aina sinne missä oli tilaa, koska varaamistouhuunkaan ei huvittanut ryhtyä. Yleensä saimme kuitenkin ihan hyvän varjoisan paikan.


Kahden altaan välissä oli hauska merirosvolaiva, josta lähti kaksi aikuisillekin sallittua liukumäkeä. 
Laivassa oleili myös uimavalvoja, joka puhalteli tuomaripilliin kun joku teki jotain kiellettyä, kuten hyppäsi altaaseen.


 Laivasta käsin soitettiin myöskin musiikkia, joka oli kyllä ihan hyvää, mutta volyymit liian kovalla.  


Sääntöjen rikkoja, o-ou. Tässä tosin allas on menossa jo kiinni, 
uimavalvoja lähtenyt, eikä muita uimareita enää altaassa.






Ranta oli täynnä toinen toistaa kauniimpia kiviä. 
Varsinainen kivihullun paratiisi – tai painajainen, kun mukaan voi ottaa vain muutaman..



Auringonlaskut olivat hienoja.



Kuulen vieläkin, miten kaskaat sirittävät iltaisin puskissa. Unettava ääni.


Pikkuhiljaa sitä muodostui omalle porukalle sopivimmat oleskelupaikat. Tämä Olympia-allas oli lempparialtaamme, jossa oli mukavan rauhallinen tunnelma. Altaan vieressä oli kätevästi myös suosikkilounaspaikkamme, jossa porukaa oli sopivasti kun taas päälounasbuffetissa oli ihan villin lännen meininki.


Tällä lounaalla sai koota itselleen hampurilaisen.



Se ettei taivalla näkynyt koko aikana yhtä ainutta pilvenhattaraa oli ailahtelevaisten säätilojen maassa asuvalle ihan käsittämätöntä. Lämpöä riitti, mutta joka päivä tuuli sen verran, ettei olo käynyt yhtään tukalaksi. Etenkään kun vedessä sai puljata mielin määrin.



Lapsen ensimmäiset sanat aamuisin: "mennäänkö me tänään sinne uimaan?" 
ja kun uiminen piti lopettaa, oli ilme kuvan mukainen. Ymmärrän kyllä. Minustakin oli lapsena tylsä keskeyttää uiminen vaikka syömisen ajaksi.



Rentoutunut vaimo on mukava vaimo.


Eräänä päivänä vuokrattiin auto ja lähdettiin kiertämään saarta. Keskellä ei mitään tuli vastaan hassuja juttuja, kuten turkkikauppoja. Jo pelkän turkin päälle pukemisen ajatteleminenkin aiheutti kamalan janon.


Löysimme Paradise Beachin.


Hiekkaa kilsakaupalla.



Kirkas vesi, jonka suolaisuus maistui lapsen mielestä ihan sipsille.


Meressä, jee!



Sinisyyden ällistelyä.


Matka jatkuu.


Tyyppi tien varressa.


Auton ilmastointi toimi vain, jos puhallin oli täysillä.





Thihihi.



Lopuksi pysähduimme Kosin keskustassa syömässä, mutta päivän autoreissu oli vienyt mehut sen verran tehokkaasti, ettei jaksettu jäädä sen pitemmäksi aikaa kiertelemään, vaikka mukavan näköistä siellä olikin. Kreikkalaiset ihmiset ovat ihanan ystävällistä porukkaa.



Takaisin vilvottelemaan.


Ruoat hotellissa olivat ihan hyviä, mutta useimmat lämpimistä ruoista olivat melko raskaita. Niistä voiton vei perinteinen stifado. Kaikkein suurimmat suosikkini olivat aamupalabuffet ja salaattihommelit. Syön normaalistikin paljon salaattia, mutta tämän viikon aikana löin varmaan kaikki omat ennätykseni rikki. Ah sitä tuoreutta. Paikallinen feta ja tzatziki veivän kielen mennessään. Sipuli maistui pehmeälle. Mmmmmm.




Koko hotellialue ja huoneet olivat erittäin hyvin hoidetut.



Vedessä puljaavia ihmisiä yhdistää yksi asia: leveä hymy. Oli siellä uiskenteleva minkä ikäinen tahansa, ilme muuttuu kuin taikaiskusta sillä hetkellä kun veteen kastautuu. On se jännä.


Meillä oli mukana Scrubba-pesupussi, joka toimi ilahduttavan hyvin. Suosittelen lämpimästi.
P.S. Huoneemme kylppärin lattia ja osa seinistä olivat betonia. <3



Hotellissa oli eniten venäläisiä. Seuraavaksi tulivat varmaan ranskalaiset ja ruotsalaiset. Venäläiset olivat ainoita, jotka eivät kunnioittaneet hotellin sääntöjä tai näyttäneet ajattelevan että siellä saattaa olla muitakin lomailijoita. Jonottamisesta ei oltu ilmeisesti kuultukaan ja etuilu oli suorastaan pöyristyttävää. Roskia ei viitsitty kerätä aurinkotuolien ympäristöstä. Jos uimavalvoja huomautti jostain, sitä ei tarvinnut kuunnella, vaan menoa jatkettiin samaan malliin ja sitten oltiin ihmeissään kun valvojan esimies tuli puhuttelemaan. Mutta hei, maksava asiakashan saa tehdä mitä vaan! Se välinpitämättömyys vähän kypsytti, mutta ei kuitenkaan vähentänyt omaa lomanautintoa sen enempää.


1,40 m.


Iltaisin ei kauan unta tarvinnut odotella.



Sitten lapsi oppi uimaan. Harjoittelimme parina päivänä ja sitten alkoi sujua. Kun hän sitten ui jo toista metriä, fiilis oli vähän samanlainen kuin lapsen oppiessa konttaamaan saman matkan. Hän itse oli uudesta taidostaan niin haltioissaan, että kuvitteli osaavansa homman jo melkein täydellisesti.


Lähtöä edeltävä päivä ja perinteinen iltavaellus rannalle. Lähdön hetket ovat minulle aina tunteellisia, lähdettiinpä melkein mistä tahansa ihan arkisia juttuja lukuunottamatta.



Reissu oli todella rento ja voisin sanoa että se oli tähän väliin erittäin tarpeen. Oli muutenkin mukava viettää loman aloitus tiiviisti omalla porukalla. All inclusive oli ihan hyvä kokemus etenkin pienen lapsen kanssa ja koska hotelli ei ollut muiden ruokapaikkojen läheisyydessä. 
Hotelli saa minulta lähes täydet pisteet.

Mukavasta reissusta huolimatta perinteinen pakettirantamatka ei tälläkään kertaa 
noussut suosikeiksini, vaikka voisin ihan hyvin lähteä sellaiselle joskus uudestaankin lapsen kanssa. Hän nautti joka hetkestä. Omatoimimatkailu on kuitenkin se matkailun muoto, joka saa oman sydämeni eniten liekkeihin. 


Kiitos Kos!
Ja Kreikka, tapaamme varmasti vielä jossain toisessa paikassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti