tiistai 24. kesäkuuta 2014

juhannuksen taikaa

Juhannus meni perinteisin menoin mökillä. Tällä kertaa myös siskoni perhe oli iloksemme mukana osan ajasta. Sää oli kylmä ja sateinen, mutta hyvässä seurassa kaikki sopii (paitsi pienet housut).


Mökkitieperinne.
Muistan aivan selvästi tuon fiiliksen. Ja sen, kuinka raskaalta auto tuntui ohjata.
Silloin katolla oli aina kesäisin iskän surffilauta, jonka kärki teki yläpuolelle katoksen.


Happirikasta, tyyntä, sateista, kaunista.


Juhannusvihta kuuluu asiaan.


Laiva alkaa tarvita pientä remonteerausta.


Naistensaunassa tehtiin kasvohoitoja ja nautittiin hyvää siideriä. 


Äitin tekemä juhannusillallinen aiheutti ihastuneita huokailuja 
(ja nyt tuli nälkä).


Pienten tyttöjen juhlapöytä.


Vanha ja ruosteinen Muurikka on toiminut monta kertaa hyvänä pienen kokon alustana.


Halusin kuulla, kuinka kova suhahdus hiiltyneestä oksasta kuuluu vedessä. 
(Hiljainen oli suhahdus.)


Nuotiojuttuja juttelemassa.


Juhannusyön taikaa.


Con prima colazione.


Nam, metsämansikoita rinne täynnä.


Mummi antoi serkuksille kivat pahvihepat, jotka sai itse koristella.


Tarkkaa hommaa.


Minulla on ilo olla Euroopan nopeimman tiskaajan tytär.



Rento meininki.


Sanapelin syövereissä.



Tikahduttiin nauruun. 


Herkkuja tuloillaan.


Lauantai-iltana päästiin saunaan romantillisesti kahdestaan. Siellä se jo huomaavaisesti edellä painelee, aivan kuten omissa häissämmekin seisovaan pöytään. "Tuutsie sieltä!"


(Muka) hyppäämässä hyiseen järveen.


HK:n sinisen kokoinen etana kävi moikkaamassa.


Peilityyni, voisi ehkä sanoa.


Kesäkeittiön rakennus on kesken, joten nyt käytettiin väliaikaista grilliä. Hyvää tuli.


Ulkovessoja ei voi inhota kun pääsee äitin viihtyisäksi laittamaan huussiin.


Echoooo, echoooo! 
Vastapäinen "vuori" vastaa aina. Paitsi tuulisella säällä.

***

Vielä muutama päivä kesälomaan! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti