perjantai 26. huhtikuuta 2013

väriä, mustaa, väriä, mustaa

Mieheni ei kommentoi kovin usein pukeutumistani, ellen mene hänen mielestään totaalisesti metsään tai jos olen hänestä erityisen viehättävä. Mieheni on yleensäkin sellainen, joka voisi lähteä vaikka säkissä ulos, eikä liiemmin välitä, vaikka minä lähtisin kauppaan yöpuku päälläni. Tavallaanhan se on hyvä, ettei hän pidä noita asioita kovin tärkeinä, mutta olisihan se minusta kivaa, jos hän kommentoisi enemmän oma-aloitteisesti vaatteitani ja olisi makutuomarinani. Jos kysyn, mitä laittaisin päälle, yleisin vastaus on "vaatteet" tai "joku kiva mekko." Käytän mekkoja 99% ajasta, joten vastauksesta onkin tosi paljon apua.

Vuosi sitten kuitenkin tapahtui yllättävä tilanne: olimme 8-vuotis hääpäiväreissulla Tukholmassa ja kiertelemässä Åhlensissa. Kesken kaiken mies tokaisi, että "olen kyllästynyt kun aina pukeudut mustaan. Laita välillä jotain väriä." Tuijotin häntä onnesta haavi auki.

Minulla kyllä on värikkäitäkin vaatteita, mutta pukeudun tosiaan suurimman osan ajasta mustaan. Koetan kuitenkin aina höystää asua vaikkapa jollain eri värisellä korulla tai sukkahousuilla, mutta tosiasia on, että minä musta se asu silti on. Minkäs teet kun siinä viihdyn.

No. Tuo miehen taannoinen lause mustaan kyllästymisestä jäi elämään päähäni ja olen sen jälkeen yrittänyt pukeutua vähän useammin väreihin. Joitakin päiviä sitten esittelin miehelle Marimekon lehdestä erästä mekkoa.

Minä: Tää mekko on niin ihana! Haluaisin sen.
Mies: Se on aika... värikäs. 

Koita nyt päättää, haluatko lisää värejä vai et!

Kävin sitten testaamassa sitä Marimekon mekkoa, joka ei ollutkaan hyvä. Sen sijaan 
samalla reissulla mieleeni jäi kummittelemaan, todella värikkäs haalari, jonka sitten palasinkin myöhemmin hakemaan. Kotona esittelin ostostani miehelle, joka alkoi hyräillä Pelle Hermannin tunnusmusiikkia.

Black in black.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti