hei-hei tutti?

Manna on pian 2,5-vuotias ja tutista olisi vihdoin päästävä eroon. Minulla ei ole ollut vaan halua alkaa vieroitusprojektiin, koska tutti on ollut olennaisena osana nukahtamisrituaaleissa. Luulen, että tilanne ei ole kuitenkaan maailman hankalin, koska emme ole koskaan antaneet lapsen syödä tuttia muulloin kuin nukkumis- tai rauhoittumistilanteissa, eli ns. huvitutista ei tässä tapauksessa voi puhua. Hammaslääkärit kuitenkin suosittelisivat, että tutti olisi mennen talven lumia jo kun lapsi täyttää 2 vuotta. Neuvolalla oli vähän rennompi asenne ja siellä sanottiin, että kunhan kesällä niin hyvä on.

Nyt lomalla ajattelin, että annetaan jatkua vielä, mutta sitten yht'äkkiä eilen illalla kun lapsi oli menossa nukkumaan, menin sanomaan hänelle pahoittelevasti, että kaikki tutit ovat hävinneet johonkin. Lapsi hetken yritti, että katso kaapista, katso laukusta, mutta minä sanoin että katsoin jo, mistään ei löytynyt. Ihme kyllä, ei yhtään narinaa tai kiukkua. Hän meni sänkyyn ihan hyvillä mielin, mutta nukahtaminen tuli vasta parin tunnin viiveellä. Tänään jatkui sama meininki. Olimme päivän Suomenlinnassa retkellä ja lapsi oli illalla aivan kuitti. Hän kyseli tuttia pari kertaa, mutta kun sanoin ettei tutteja ole vieläkään löytynyt, hän jätti asian sikseen ja simahti. 

Jos tämä menee näin helposti, olen tietenkin iloinen. Samalla minulla on taas pala kurkussa kun yksi vaihe on ohi. Olen sitä paitsi aina rakastanut sitä näkyä kun lapsellani on tutti suussa väsyneenä tai juuri heränneenä, vielä kun on unta silmissä ja hiuksissa. Saattaa olla, että tämä on minulle vaikeampi paikka kuin lapselle... 

Purkasin jokin aika sitten lapsen hoitolaukun, joka on kulkenut mukana aina hyvänä turvana joka paikassa. Lapsen iän karttuessa sisältö on luonnollisesti aina vähän muuttunut. Nyt sitä ei ole enää juurikaan tarvinnut. Olemme ottaneet vain lapsen tarhareppuun mukaan pari tarpeellista tavaraa jonnekin lähtiessämme. Minulla oli ihan pala kurkussa kun "ajoin alas" tuota hoitolaukkua. Minulla on kamala ikävä sitä aikaa kun olin lapsen kanssa kotona ja liikuimme joka puolelle. Samalla tietenkin on hauskaa kun toinen oppii koko ajan uutta ja on jo niin iso tyttö.