kiertoajelu

Vihdoin sain aikaiseksi ottaa kodistamme kuvia. Asuntomme "muoto" ei välttämättä selviä niistä kovin hyvin, joten selitän tässä välissä pikaisesti, että se koostuu yhteensä viidestä eri tasosta: 1. eteinen, 2. okkari ja keittiö, 3. välitasanne, jossa kaappeja, 4. yläkerta, jossa makkarit, sekä vessa/kylppäri ja sauna, 5. ylimääräinen pieni tila, jossa pidämme työnurkkausta.

Ja nyt kuvien pariin.

Kuvakokoelma kasvaa ja kasvaa. Seinä maalattiin samalla värillä kuin vanhassa kodissa. 

Mitä sitä hyvää vaihtamaan.

Olkkari portailta kuvattuna. Emme ole toistaiseksi kaivanneet verhoja, mutta saattaa olla, 

että ihan ohuet tulee jossain vaiheessa. Mutta sivuille.

Vinyylit ja viime kesänä kirpparilta löytämäni soitin ovat paraatipaikalla.

Tässä vietetään paljon aikaa.

Näkymä olkkarista rappusiin päin. Alhaalla eteinen.

Näkymä takaovelta keittiön suuntaan.

Mieheltä 15-vuotisen historiamme kunniaksi ja synttärilahjaksi saamani 

Kuutti Lavosen työt löysivät pitkän harkinnan jälkeen paikkansa.

 

Keittiöremppa oli hyvä ratkaisu. Sokkelilevyt ja pari kulmalistaa puuttuvat vielä. 

Liitutauluseinästä on ollut iloa sekä lapsille, että aikuisille.

Mietimme pitkään, minkälaisen pöydän hankkisimme keittiön keskelle: melkein kaikki kivat standardilevyiset ruokapöydät tuoleineen olisivat vieneet liikaa tilaa ja tason olisi kuitenkin oltava sellainen, jonka ääressä voisi halutessa syödä vaikka välipalaa. Lopulta päädyimme Ikean massiivipuiseen työtasoon ja se onkin ollut erittäin toimiva jo pelkästään siksi, että työskentelytilaa on puolet enemmän. Olemme molemmat keittiöön todella tyytyväisiä ja hyvä niin – sitä nimittäin suunniteltiin tosi hartaasti. Ainoat edellisestä keittiöstä jääneet asiat olivat seinässä olevat suojakaakelit...

... ja jääkaappi, joka kyllä kuntonsa vuoksi menee jossain vaiheessa vaihtoon.

Vilkaisu eteiseen. Kaapin hankinta oli aika tarkkaa hommaa: ylös menevät portaat ja keskimääräistä hieman matalampi katto loivat lieviä haasteita vaikeuksia. Onneksi Ikeasta löytyi ratkaisu tähänkin. Turhilta perheriidoilta ("mikset sinä osaa laittaa näitä takkeja/kenkiä/kaulaliinoja/hanskoja kunnolla") vältyttiin, kun jokaisella perheenjäsenellä on oma kaappipätkänsä. Eteisestä noustaan muutama porras olkkariin ja keittiöön.

Ainut paikka, johon emme vaihtaneet lattiaa on eteinen. Vaikka laatta on minusta vähän ällön värinen, se on silti siedettävän rajoissa. Eikä sen vaihtamista edes harkittu, koska se on hyvässä kunnossa ja kätevä tuossa tilassa. Olkkarin lattian reunasta puuttuu edelleen kulmalista, mutta joskus sekin paikalleen löytää.

Alaoikealla näkyy välitasanne, jolle noustaan olkkarista. Tasanteella on kolme kaappia. Sitten yläkertaan! Tässä siis "yläeteinen", jossa lisää kaappeja. Ne oli pakko uusia (voi hitsin hitsi), koska edelliset käytännöllisesti katsoen hajosivat käsiin lattiantekoprosessin aikana ja hyvä niin, koska ne sisälsivät  ikävän yllärin: koiran kus pissat, jotka olivat menneet myös lattiaan. Onneksi lattiaremppa oli jo valloillaan. Yläeteisestä pääsee vielä yhdelle tasolle, jonne...

...laitoimme pääosin miehen käytössä olevan työnurkkauksen (jota kutsun piippuhyllyksi). Se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, koska se on täysin erillaan kaikesta muusta. Tila on ylimääräinen, joskus jälkeenpäin rakennettu ja minä 163 cm:n pituisena mahdun seisomaan siellä niskat kenossa. Oivallinen tila siis istuskeluun. Pari kertaa olen kyllä lyönyt pääni sieltä lähtiessä kun en ole muistanut katon mataluutta. Aluksi ylhäältä alas ulottuva ikkuna hämmensi, mutta lopulta siihen tottui niin, että lievää näköestettä antavat verhot asennettiin vasta pari viikkoa sitten.

Sitten piippuhyllyltä takaisin yläeteiseen. Taustalla näkyy master bedroom, jonne suuntaamme seuraavaksi.

Rakastan ovien yläpuolella olevia ikkunoita ja seinän kokoista kirjahyllyä, joka tuli mukaan edellisestä kodistamme. Kirjahyllyn vierestä pääsee vaatehuoneeseen. Taustalla näkyvä ikkunankehys löytyi kerran eräästä autiotalosta ja vanha Tapiovaaran Domus-tuoli on aarre: se on kotoisin työpaikkani kierrätyspäivästä. 

Täälläkään ei ole verhoja, eikä varmaan hyvin pian tulekaan. Seinä on päällystetty (viime viikolla) neljästä eri romaanikirjasta peräisin olevilla sivuilla, joista vanhin on 1930-luvulta (ei hätää, kirjat eivät olleet ehjiä). Työprosessi eteni yllättävän jouhevasti: mies suti liisteriä ja minä asettelin seinään. 

Pidän lopputuloksesta päivä päivältä enemmän.

Kun mies muutti pois kotoa, hän sai mummoltaan kaikenlaista, 

muun muassa tällaiset ihanat pitsireunaiset tyynyliinat, aarteet.

Yläeteisestä on pääsy myös vessaan/kylppäriin ja saunaan. Tämän kämpän ainut miinuspuoli on se, ettei ole erillistä vesaa, mutta nyt siihen on kuitenkin tottunut aika hyvin. Ja vielä kun hankimme ilmanvaihtoaukkoon (näkyy lampun yläpuolella) höheltimen, joka käynnistyy aina kun valot kytkee päälle, kylppäri kuivuu todella nopeasti.

Lapsen huoneeseen tulivat vanhasta kämpästä mukana miehen tekemät seinähyllyt (jotka eivät tosin tässä näy) ja pöytätaso (kulma näkyy), jonka ääressä on kiva puuhastella etenkin sitten kun lapsi alkaa kaivata enemmän omaa rauhaa. Taidan olla aika harvinainen tytön äiti, koska pidän vaaleanpunaisesta. Jottei ihmisiltä kuitenkaan lentäisi liikaa yrjö, lieventäväksi tekijäksi heitettiin mukaan vihreä seinä, joka sekin on kyllä samanlainen kuin vanhassa kodissa.

Päikkäreiltä heräävä huoneen omistaja.

Yläeteinen lapsen huoneelta päin katsottuna. 

Kaappi on samanlainen kuin eteisessä, paitsi mitoiltaan.

Juttua ja kuvia remppa-ajasta voit käydä katsomassa täältä ja täältä.