sunnuntai 27. lokakuuta 2013

sisustusteoriaa

Olen oppinut innostukseni sisustamiseen kotoa. Minusta oli aina lapsena kiva katsoa, kun äiti kehitteli uusia juttuja. Minäkin laitoin omaa huonettani ja vaihtelin sen teemoja. Kaivoin aina äidin verhokaapista jotain ja testasin, miten toimii omassa huoneessa. Milloin siellä oli unelias vaaleansininen ja milloin persikkainen väritys. Luomisenpuuskat saattoivat vaatia myös ryöstöretkiä muuallekin kuin verhokaappiin: "Hei mihin yks pöytälamppu on kadonnut?", "Tiia! Et sinä voi ottaa tota taulua sinne!" Nykyään vaihtelunhaluni on hieman rauhoittunut, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Joku kyselee aina välillä sisustusapua ja se tuntuu minusta tietenkin kivalta ja imartelevalta. Mukava tunne, jos voi olla avuksi.

Sisustaminen ei tietenkään ole kaikkien intohimo, eikä tarvitsekaan olla. Ei mitään pidä tehdä väkisin.
Moni ottaa paineita toisten sisustamisista ja miettivät, miten toisella riittää siihen aika. Mutta ehkä he tekevät puolestaan sellaisia asioita, jota taas sisustajat eivät pidä omana juttunaan. Tärkeintä, että ihminen käyttää aikansa itselleen tärkeään asiaan ottamatta paineita siitä, mitä muuta pitäisi ehtiä tehdä.

Seuraavaksi omaa vuosien varrella muodostunutta sisustusfilosofiaani.
Ehkä siitä on apua sinullekin.

1. Siisteys
Jos nurkissa lojuu ahtojääksi muodostuneita kasoja, upeinkaan sisustus ei näytä miltään. Siistissä kodissa vaatimattomampikin sisustus näyttää oikein hyvältä. Tämä on tosiasia, josta on turha niristä, jos haluaa että kämppä näyttää kivalta. En tarkoita, että täytyy olla kaltaiseni himosiivooja, vaan että tavarat ovat suht järjestykessä, vaikka boheemilla tavalla. Oma kantani kuitenkin on, että sisustus lähtee siivouksesta.

Yritä muodostaa itsellesi päivittäiset rutiinit, mikä auttaa pitämään yleissiisteyttä yllä. Noihin juttuihin menee loppujen lopuksi yllättävän vähän aikaa. Sanotaan, että jos tekee jotain 21 päivää, asiasta muodostuu rutiini. Jokapäiväisten rutiinien avulla varsinaisena siivouspäivänä ei ole ihan tolkuton homma. Jos vihaat siivoamista, älä mieti, vaan palkkaa siivooja, jos kukkarosi antaa periksi.

Jos johonkin (eteinen, keittiön sivupöytä, lipaston päällinen, kirjahyllyn reuna) muodostuu aina ihan väkisin kaikenlaista sekalaista pikkutavaraa, hanki sinne kori tai laatikko, johon voit noita juttuja heitellä. Heti näyttää kivemmalta. Käy kori/laatikko läpi aina kun se alkaa pursuta yli äyräidensä. 

2. Tavara
Älä osta tavaraa, josta et hankkimishetkellä tiedä yhtään mihin se tulee (harrastin tätä joskus, mutta onneksi onnistuin pääsemään siitä eroon.) Itselleni kaikkein kivoimpia sisustuksessa ovat esineet, joilla on luonnetta ja/tai jonkinlainen tarina. Rakkaimpia ovat löytö- tai suvuilta saadut esineet. 

Käy kaapit säännöllisesti läpi ja kierrätä tarpeeton pois myymällä tai luovuttamalla, jolloin olet jatkuvasti perillä, mitä kaikkea omistat. Jos et ole varma haluatko luopua jostain tietystä tavarasta, anna sille vielä mahdollisuus ja jos et ole käyttänyt sitä seuraavaan karsintakierrokseen mennessä, silloin sen on aika lähteä (sama pätee vaatteisiin). Tällä tyylillä mahdollinen muuttokaan ei tunnu helvetiltä, kun pakkaushetkellä ei tarvitse ruveta yllättymään, mitä kaikkea sitä omistaakaan. En tarkoita, että asunnon pitäisi olla tyhjä ja kliininen – tosi runsas kotikin voi näyttää kivalta – mutta turhasta on hyvä hankkiutua eroon.

3. Taulut ja muut seinälle laitettavat asiat
Älä laita niitä liian korkealle, sillä ne menettävät tehonsa. Katso niiden korkeutta suhteessa huonekaluihin. Jos laitat tauluja kokonaisuudeksi rykelmään, riviin, tai allekkain, laita ne tarpeeksi lähelle toisiaan, tai ne menettävät taas tehonsa. Jos haluat laittaa seinälle pienen taulun, yritä sijoittaa se vähän pienemmälle alueelle tai johonkin, missä on jotain muuta, kuten lipasto ja lamppu tai vaikka ovi. Joku, missä sillä on seuraa. Pieni yksinäinen taulu keskellä suurta seinää hukkuu.

4. Värit
Jos tiedät olevasi vaihtelunhaluinen, suosittelen tekemään isoimmat hankinnat (vaikka sohva) sellaisen neutraalin värisinä, johon et melko varmasti kyllästy. Pestävällä päällisellä varustettu sohva saa sinut käyttämään sitä kauemmin. Uudistushalun iskettyä väriteemoja on helpompi ja edullisempi vaihdella tekstiileillä ja/tai maalilla. Jos tiedät rakastavasi aina värejä etkä kyllästy helposti, ole rohkea ja pistä niitä kunnolla peliin, myös isommissa hankinnoissa.

Jos haluat huoneeseen yhden tehostevärin (vaikkapa seinän pätkään), kannattaa miettiä, mikä muu huoneen elementti keskustelee sen kanssa (vaikka tyyny, pieni esine, huonekalu tms.), jotta kokonaisuus näyttää "sidotulta" ja loppuun asti viedyltä. Jos arkailet maalata väreillä mutta kuitenkin kovasti haluaisit, älä mieti sitä liian vakavasti! Jos lopputolos ei miellytä, sen saa muutettua. Minkään ei tarvitse olla peruuttamatonta.

Jos kaipaat sisustukseen väriä, mutta et oikein tiedä mitkä sävyt olisivat kivoja, ota vaikka joku lempitaulusi, julisteesi, esineesi tai joku muu, jonka yksityiskohdista voi olla helpompi alkaa keksiä väriteemaa. Maalikaupasta saatavat väriyhdistelmäliuskatkin voivat auttaa: katso kotona joku sinua miellyttävä esine tai muu asia, etsi maalikaupasta väriliuska, jossa tätä väriä esiintyy ja rupea rakentamaan sisustusta paletin muiden värien mukaan.
  
5. Voiko näin tehdä?
Voi. Jos se näyttää sinusta hienolta, niin tee se. Se on sinun kotisi. 
Älä ota sisustusratkaisuja liian vakavasti ja tee ne vain itseäsi (ja mahdollisia muita samassa kämpässä asuvia) varten. Unohda liika trendien kyttääminen.

6. Huonekalujen paikat
Yritän vältellä liiallista "seinänvierusjärjestystä" laittamalla aina jotain vinoon ja jotain keskelle. Äitini aina hattuilee minulle tästä vinousasiasta, mutta minusta se rikkoo kivasti liian kulmikasta asettelua. Älä aseta sohvaa seinään kiinni, vaan vedä se ainakin imurinleveyden verran sieltä irti, jotta näyttää ilmavammalta. 

Kuva on eräästä vanhasta armeijarakennuksesta.
Lumouduin sen sävyistä ja rosoisuudesta.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

syksyinen mökkiviikonloppu

Kamalasti teki mieli mennä pitkästä aikaa mökille, joten sinne lähdettiin. 
Vanhempani olivat menossa myös ja vietimme yhdessä kivan ja leppoisan viikonlopun. Kirjat ja lehdet, kutimet, sauna, hyvä ruoka, raikas pakkassää, uni ja hyvä seura. Perusreseptillä ei voi mennä pieleen.


Saunomista iltapimeällä. Kellonaikaa ei halunnut tietää.

 


Aurinko kultasi kaiken. Luntakin tuli välillä.




Jätkänkynttilä jaksoi palaa liian vähän aikaa. Tuuli niin vietävästii.


Vene lähti talviteloille.


Kattaus odottelemassa lauantai-illan istujia.


Ulkoleikkien ja hanslankarin hommien jälkeen nukuttaa makeasti mummin ja ukin sängyssä.


Pieniä omenapiirakoita mummin opastuksella. 

 


"Kato perkele, onko se kuikka? Ei, kyllä se on rantakuukkeli.." 
Mies auttoi isääni ulkokeittiön rakentamisessa.


Pieni pakkanen ja aurinko – yksi lempparisäätilani. 
Ihminen melkein pakahtuu siitä hapesta, raikkaudesta ja kauneudesta.



Rupesin tekemään itselleni harmaata kaulaliinaa. Tämä äitini projekti näytti paljon kuvauksellisemmalta.



Minä: Autatko sä äitiä sitten isompanakin yhtä innokkaasti?
Lapsi: No autan!
Minä: Se on sitten sovittu.

Lopputiskaukset. 


Nähdään taas, rakas mökki.


Kotiin lähtiessä oli vielä pakko pysähytä läheisellä lammella. Oli se hieno.


Viimisenä päivänä sattui vielä sydäntäraastava tilanne kun talitintti lensi verannan ikkunaan. Se istua kyyhötti ikkunan vieressä olevalla pöydällä vartin verran henkeään haukkoen ja silmiään räpytellen. Kamala tunne kun ei voinut tehdä mitään. Kävi jo mielessä, pitääkö se päästää kärsimyksistään, mutta päätimme vielä seurata tilannetta. Jossain vaiheessa lintu sulki silmänsäkin ja näytti siltä, että se joko nukahtaa tai kupsahtaa. Sen kaverikin kävi vieressä ihmettelemässä. Onneksi odotimme, koska siitä se virkosi ja lähti lentoon. Huh!

torstai 10. lokakuuta 2013

hurry up!

Olen niin kyllästynyt kiireestä valittamiseen, että nyt kyllä saa riittää. Oikeastaan olen koettanut tehdä muutosta jo vähän aikaa. Kuulumisia tiedustellessa yleinen vastaukseni on "kamala kiire." Sehän ei ole mitenkään uutta, että hommia ja häsläystä riittää, mutta mitä muuta? Jotenkin tämä syksy on avannut silmäni.

Kun joku on viime aikoina kysynyt minulta kuulumisia, suusta meinaa lipsahtaa automaattisesti sama kiire-kommentti, mutta sen sijaan olen saanut vastattua, että kiitos hyvää. Kyllähän minulle hyvää voi kuulua, vaikka vilinää riittää. On muuten yllättävän vaikeaa vastata yksinkertaisesti noin ja se vaatii opettelua. Tulee heti vähän huono omatunto: ajatteleeko toinen nyt että on liian leppoisaa kun ei yhtään narise? Voi tätä suomalaista ajattelua.

En halua kuitenkaan tehdä itsestäni mitään jeesustelijaa. Kyllä saa valittaa – jokaisella on mussutuspäivänsä tai -viikkonsa – mutta haluan luopua kestovalittamisesta. Pidetään vaikka oletuksena, että moni menee tukkaputkella, mutta mitä muuta kuuluu? Tiedän kyllä, että aina ei voi itse valita tahtiansa, mutta on kiireessä usein paljon omaakin aikaansaannosta ja silloin siitä muriseminen on tyhmää. Minusta silloin saa niristä, jos hihna on vastentahtoisesti liian tiukalla ilman tietoakaan sen löystymisestä. 

Minulla on ollut pari viikkoa tavallista kovempi työtahti. Muutaman kerran on tehnyt mieli avata kiirevirsihanat, mutta sitten olen saanut tukittua suuni niin että venttiilin ohi on päässyt vain muutama pikku pihaus. Ei minulla ollut yhtään sen huonompi fiilis kun pidin mölyt mahassani. Päinvastoin.



sunnuntai 6. lokakuuta 2013

happy days

Joskus on niin hyviä ja onnellisia kausia, että melkein pelottaa. Sellainen on meneillään nyt. Tulee melkein huono omatunto koska tiedän, ettei se ole itsestään selvyys. Yritän vakuuttaa itselleni, ettei pitäisi potea huonoa omaatuntoa, vaan nauttia täysillä. Viime syksy ja talvi eivät olleet helppoja ja siksi tuntuu erityisen mukavalta nyt. Olen vaan todella kiitollinen.

lauantai 5. lokakuuta 2013

onnistunut munakas

Yllätin tänään miehen laittamalla hänelle aamupalan valmiiksi. Toisille munakas on ihan rutiinijuttu, mutta itse olen tehnyt niitä todella vähän. Nyt se onnistui niin hyvin, että oikein itsekin ihmettelin. 
Näin tein:


Maittava munakas

3 kanan mukkelia
puolikas pieni sipuli
tomaatti
noin 20 g juustoraatetta
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

Paistamiseen voita

Pilko tomaatti pieneksi ja sipuli vielä pienemmäksi. Vatkaa munat ja lisää joukkoon muut ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Hienonna vielä sekaan basilikaa ja timjamia.

Heitä nokare voita kuumalle pannulle ja levitä tasaisesti. Odota kunnes voi lakkaa tirisemästä ja kaada sitten munakastaikina pannulle. Ravistele hieman pannua muutaman kerran paiston aikana. Kun taikina jähmettyy alta mutta on vielä löysää päältä, varmista että munakas irtoaa pohjasta ja käännä sitten koko komeus kaksinkerroin.

Lohkaise puolikuusta haluamasi pala lautaselle ja ripottele vielä päälle tuoretta timjamia. Tai basilikaa. Tai ruohosipulia. Melkein yrtti kuin yrtti maistuu hyvältä. Ja sitten syömään!