poikaystävä yökylässä

Olemme ystäväni kanssa alkaneet joskus leikillämme kutsua lapsiamme tulevaksi aviopariksi ja toisiamme anopeiksi. Lapsemme viihtyvät keskenään hyvin, vaikka välillä tulee tavanomaista, mutta huvittavaa sisarusmaista kahnausta. Muutenkin on mukavaa, että lapsi on jo siinä iässä, että haluaa sekä osaa leikkiä jo ihan oikeasti toisen kassa. Alle kolmivuotiaathan usein leikkivät vierekkäin, mutta omia leikkejään. Kun lapsi alkaa konkreettisesti leikkiä yhteistä leikkiä jonkun kanssa (en laske tähän jahtaus- ja riehumisleikkejä tai sellaista, että vaikkapa vähän vanhempi lapsi näyttää mallia miten tehdään), alkaa ikää olla jo melkein kolme vuotta.

Lapsen "poikaystävä" oli viikonloppuna meillä yökylässä vanhempien ollessa juhlimassa häitä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hoidan näin pitkän ajan jonkun muun kuin siskoni lapsia. Oli tosi kiva saada lapselle leikkikaveri koko vuorokaudeksi. Tai onhan hänellä niitä hetkiä tarhan ulkopuollellakin ihan mukavasti, mutta koska yleensä ne tapahtuvat jossain muualla kuin kotona, nyt oli kiva saada lapselle leikkikaveri nimenomaan meille. Olen muutenkin korostanut lähettyvillä asuville ystävilleni, että ehdottomasti voi kysyä jos lapsenhoidolle tulee tarvetta. Kovinkaan monen vanhemmat tai sisarukset kun eivät asu lähettyvillä.

Poikaystävän yökylä sujui hyvin ja lasten puuhia oli hupaisa katsella. He ottivat toistaan vaikutteita (enemmän ehkä pienempi isommasta, mutta myös toisin päin) ja jopa nukkuivat samassa huoneessa täysin sujuvasti. Lapseni yritti saada poikaystävää viereensä, mutta selitin, että muutama vuosi sitä täytyy vielä odottaa...

Heidän keskenäiset välit menivät normaaliin tapaan aaltomaisesti: yleensä leikittiin sulassa sovussa, mutta hetken päästä nahisteltiin tai oltiin mustiksia jostain lelusta. Sitten taas kavereina.

Tämä täytyy ottaa uudestaan!