maanantai 13. toukokuuta 2013

avatkaa silmänne

Hiljattain julkaistun PeLa:n raportin perusteella Suomi on paras paikka äideille. Siitä syntyi arvatenkin aikamoista nillitystä, että näin ei todellakaan ole. Monella on omakohtaista kokemusta jonkinlaisesta vääryydestä. Suomalaiset eivät jostain syystä sulata kotimaisen järjestön tekemää raporttia.

Kaikessahan on aina parantamisen varaa, mutta tosiasia on, että Suomi on hyvä maa perheille. Tutkimus ei edes perustu mielipiteille, vaan faktoille.

Ihan hävettää tällainen. Sama juttu äitiyspakkauksen haukkujien kanssa, josta näen punaista. Sitä ei ole pakko ottaa! Ja onhan se tietenkin fakta, että äitiysloman päätyttyä vielä kotona jatkavien tulot tippuvat todella paljon, mutta toisissa maissa et saa mitään. Et. Mitään. Täällä on sentään mahdollista valita kotiin jäämisen ja töiden välillä ja kitkutella erilaisilla tuilla. Toisissa maissa sinun olisi pakko palata kolmen kuukauden päästä töihin tai homma annetaan jollekin muulle. Monessa paikassa kotona olevat äidit ovat täysin miehen tulojen varassa tai jäävät tyhjän päälle. 

Perkele että ottaa päähän. Miten juuri ne tyypit nirisevätkin eniten, jotka saavat paljon?

Täällä saa hoitoa tuloista riippumatta. Jos sairastut vakavasti, saat hoitoa siitä riippumatta, onko sinulla vakuutus vai ei. Kaikki lapset pääsevät hoitoon ilman tähtitieteellisiä tarhamaksuja. Vaikka se pulitushetkellä aina vähän kirpaiseekin (kuten mikä tahansa lasku), maksimimaksukaan ei tarkasti ajateltuna ole täysihoidosta yhtään mitään. "Mut hei, tarhassa syötetään ihan huonoa ruokaa. Lähiluomua pitäis olla. Lelut, onko tarpeeksi kehittäviä? Entäs toi pienten ryhmän toimintasuunnitelma? Onko nyt varmasti tarpeeksi pedagoginen tulokulma?" Toisissa maissa päiväkotien maksut ovat niin kalliita, että monella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin tai palkata lastenhoitoja kotiin, eikä sekään ilmaista ole. Entäs koulutus? Voit valita juuri sellaisen linjan kuin haluat ilman stipendiä tai varakkaita vanhempia.

Narisijat voisivat mennä hetkeksi kokeilemaan asumista maissa, joissa ei ole Suomen kaltaisia tukia tai oikeuksia. Olisiko sitten parempi jos nämä otettaisiin pois? Ei tietenkään, kun enemmän pitäisi saada. 

Kuten sanottu, kaikessa on aina parantamisen varaa, mutta Suomessa asiat ovat kuitenkin todella hyvin. Enkä ole kuitenkaan ihan sinisilmäinen.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

kysymyksiä jälleen

Sain taas samanlaisen haasteen kuin mihin aikaisemminkin vastasin
mutta mikäs siinä. Kysymykset ja vastaukset ovat mukavia. Kiitos siis Vehkosuolle.

Homman nimi on siis tämä:

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi.
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Kerro heille haasteesta.
6. Ei takaisin haastamista.



11 ASIAA ITSESTÄNI

1. En vieläkään oikein kunnolla usko, että minulla on lapsi. Katson häntä usein ihmeissäni ja ajattelen (hyvällä tavalla), että onko tuo todella meidän oma.

2. Minua on helppo miellyttää.

3. En ole kovin kunnianhimoinen. Tai olen tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun olen saavuttanut sen, olen todella pitkään tyytyväinen. Minulla ei ole kova tarve pyrkiä koko ajan ylöspäin. Tähän liittyy voimakkaasti mukavuudenhaluisuus, mikä johtaa joskus liialliseen laskelmointiin.

4. En pidä itsestäni kaikkien seurassa. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi siitä seurasta, jossa näin tunnen.

5. Tulevaisuudessani täytyy olla etappeja tai muuten lannistun. Etapin ei tarvitse olla iso tai kaukana. Riittää vaikka odotus perjantaisesta "viikonloppuruokakaupasta" perheen kanssa.

6. En tiedä tuleeko meille koskaan toista lasta.

7. Olen tosi avoin ihminen ja täysin päinvastaisen tyypin seurassa se ei tunnu aina mukavalta piirteeltä.

8. Minusta ihmiset (itseni mukaan lukien) saisivat vouhottaa vähemmän asioista. 

9. Musiikki on minulle melkein yhtä tärkeää kuin hengittäminen.

10. Tällä hetkellä olen loman tarpeessa. Se ilmenee pakko-oireiden pahentumisena ja motivaation puutteena.

11. Olen mielestäni hyvä ja ajatustavoiltani ehkä vähän epätavallinenkin vaimo, vaikka en ihan helpoimmasta päästä olekaan.




11 KYSYMYSTÄ ALUSSA OLI VEHKOSUOLTA

1. Mikä on häräntappoaseesi? 
Tähän on ilmiselvä vastaus.

2. Oletko oman elämäsi sankari? 
Tietysti.

3. Mikä on ollut paras tuokiosi tuulessa? 
Kaikkiin niihin tuokioihin liittyy rakkaus tavalla tai toisella.

4. Oletko hiiriä vai ihmisiä? 
Riippuu seurasta ja tämä liittyy vahvasti 11 asiaa itsestäni kohtaan 4.

5. Miten täällä pohjantähden alla pitäisi elää?
Niinkuin itsellä on hyvä olla ja samalla toisia kunnioittaen.

 6. Mikä on suurin tekemäsi rikos ja kärsitkö siitä rangaistuksen?
Maallinen rikos: varastin eräästä halpavaateketjun liikkeestä vyön kostoksi 
huonosta palvelusta. En kärsinyt rangaistusta.
Henkinen rikos: olen särkenyt rakkaimman ihmisen sydämen.
Kärsin rangaistuksen.

7. Asutko unelmiesi huojuvassa talossa? 
En unelmien, mutta erittäin mieluisassa joka tapauksessa.

8. Mitä postimies tuo silloin, kun soitat kelloja kahdesti? 
Mukavia asioita.

9. Kuinka sadan vuoden yksinäisyys torjutaan?
Tunnistamalla ihmiset, jotka todella välittävät sinusta ja päästämällä heidät lähelleen.

10. Onko sinulla leijonamielinen veli tai sisko? 
Sisko.

11. Rautatie vai ilmatie?
Ekologisuuden nimissä pitäisi vastata rautatie ja olenkin sen ahkera käyttäjä. 
Ilmatie on kuitenkin minulle mieluinen juttu ja kun pääsen nauttimaan tästä harvinaisesta matkustusmuodosta, pursuan intoa viikkoja etukäteen. Se on suuressa osassa matkanautintoani.

Onko ylhäällä aina paras paikka?

Sääntöjen vastaisesti en laita tätä haastetta eteenpäin. Anteeksi.


perjantai 3. toukokuuta 2013

kaula-aukosta

Eräs hauska juttu lapsuudesta: puimme kerran siskoni kanssa sellaiset perus talvikerraston paidat housuiksi ja hypimme sängyllä jotain muusikkoja leikkien. Sitten tuli pissahätä. Neljä vuotta vanhempi siskoni sanoi minulle vessassa, että "sä et sitten saa tehä näin" ja pissasi haaroissa olevasta kaula-aukosta – suht hallitusti. Katselin toimitusta pikkusiskomaisen ihailun ja ihmetyksen vallassa ja pissasin sitten kiltisti normaaliin tapaan.

Tarina tuli minulle mieleen eilen kun käytin hiljattain hankkimaani hauskaa vaatetta. Sitä voi käyttää joko paitana, housuina tai haalarina (jäkimmäistä variaatiota ne myyjät eivät olleet itse älynneet, hahaa! Tosin siinä tarvii olla kaltaiseni melko matala nainen, jotta haalariksi luontevasti menee) Linkistä avautuvassa kuvassa mallilla on päällään tämä vaate housuina ja pikkukuvista saa näkyviin paitavariaation.

Nythän voin alkaa harjoitella sitä kaula-aukosta pissaamista...


vappufiiliksiä

Pidän vapusta. Viimeistään silloin kehon valtaa mahtava kevätfiilis. 
Se on jonkinlainen rajapyykki sille, että kohta on kesä.

Vappu tuli vietettyä rauhallisesti perheen kesken. Lapsen ilmaannuttua kuvioihin meillä on ollut tapana mennä kiertämään Kaivopuisto ja jäädä piknikille johonkin vähän rauhallisempaan nurkkaukseen. Tähtitorninmäellä on usein kivasti tilaa, vaikka ihmisiä sielläkin toki on – ja saakin olla. Miksipä sitä muuten kaupungille lähtisikään.


Lapsi lähdössä tarhan vappubileisiin.


Simaakin tein. Edellisestä kerrasta olikin aika monta vuotta.


Vapunpäivänä hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kaupunkiin. 
Tällä kertaa lapsi piti lupauksensa rattaissa otetuista päikkäreistä.



Muista tämä kun näistä synnin porteista sisään astut.


Kaivopuisto oli muurahaiskeko.



Sitten löytyi sopiva piknikpaikka. Lapsi otti mallia muista istuskelijoista 
ja heitti samantien kengät ja takin sivuun. Kyllähän siinä melko lämmin olikin.


Banaania, kurkkutikkuja, miniluumutomaatteja, 
leipää parilla eri täytteellä, munkkeja, kahvia ja mehua.


Hyvät näkymät.


Sitten vähän ylimääräistä energiaa pois.



Mrs & Mr J.


Kotiinkin pitää joskus lähteä.
"Hei äiti kato mä oon tälleen täällä!"