Ai että miten just nyt ottaa pannuun vaikka mikä.
Ärsyttää taas, miten usein kiltteys yhdistetään tyhmyyteen. Ja miten kiltteyttä käytetään hyväksi, ihan kuin kiltti tyyppi ei tajuaisi tilannetta itse. Kunnioituksen puute näitä kilttejä kohtaan tai ylipäätään muita kohtaan. Aaargh!
Sitten ärsyttää, miten kyynisyys ja kyseenalaistaminen yhdistetään fiksuuteen. Jos ihminen on useammin tyytyväinen ja kyseenalaistaa harvakseltaan, se on yhtä kuin ei tajua asioiden todellista laitaa. Brassailun maku suussa, kyseenalaistamisen ilosta tehty kyseenalaistaminen on niiiiiiiin viisasta. Nariseva ääni siihen päälle vielä. Näitä löytyy joka opiskelijoiden ryhmästä, työpaikasta, keskustelupalstalta.. Tällaisen ihmisen maski on raskas. Innostuneisuutta tai iloisia tunteita ei voi pästää täysillä irti, koska se voi näyttää dilleltä ja uskottavuus saattaa kärsiä. Aaargh!
Ärsyttää katkeroituminen. Suun avaaminen on hirveän vaikeaa, mutta kätevää, jos jokin asia painaa. Mutta avaa se, helkkari soikoon! Ei tarvi alkaa myrkyttää mieltään pahimmassa tapauksessa jollain pikku asialla.
Mielensa pahoittajat. Siis voi jumalauta!
Toisia alistavat ja pätijät. Aaargh!
Ja ärsyttää, ettei saisi ärsyttää. Pitäisi olla aina tilanteen yläpuolella ja ajatella ärsytyksen juuria.
Miksei voisi vaan vajota hetkeksi alas ja raivota? Helkutti.
No niin, hengitys sisään, hengitys ulos.
Ei muuta tällä kertaa.