Taas reissussa! Yllätin itseni miettimästä aurinkomatkaa, vaikka pakettimatka-fani en olekaan.
Ihastuimme kuitenkin viime vuonna Kreikkaan, joten sinne siis. Ajatuksena oli taas rento matka, jonka ainoat tavoitteet ovat uida, nukkua ja syödä hyvin. Sopiva kohde löyti Falirakista Rodokselta. Kreikassa valloillaan oleva taloustilanne vähän jännitti, mutta varauduimme käteisellä. Ongelmia ei tullut, eikä tilanne näkynyt juuri millään tavalla. Mantereella meno olisi voinut näyttää vähän erilaiselta.
Lapsen kanssa matkustaessa tulee vietettyä ihanan säännöllistä vuorokausirytmiä ja nukuttua paljon. Mitä nyt parina yönä jäin kirjaan kiinni niin että lopulta oli pakotettava itsensä unille aamuviiden jälkeen.
Perillä huoneessa. Olimme tosi tyytyväisiä hotelliin. Henkilökunta oli ihana ja kaikki toimi. Paitsi netti. Kirjautumissivulla toivotettiin tervetulleeksi "high speed" -yhteyden ääreen. Niin no, voihan joku pitää nopeana sitä, että sivun tai minkä tahansa latautumista sai odotella pari minuuttia… Toisaalta hyvä niin. Eipä siellä olisi enempää tarvinnut surffaillakaan.
Alkumatka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Lapselle nousi korkea kuume pari päivää ennen matkan alkua. Kävimme lähtöä edeltävänä päivänä lääkärissä tarkistuttamassa korvat (kipeiden kanssa lentäminen on kamalaa) ja kysymässä ylipäätään mielipidettä kipeänä matkustamisen suhteen. Lääkäri kertoi, että pienillä lapsilla oli nyt liikkeellä korkeaa kuumetta, johon ei liittynyt mitään muuta. Hänen mielestään kuume ei ollut este matkustamiselle ja kehotti jatkamaan kuumelääkkeen antamista. Alkureissu meni siis rauhallisissa merkeissä, kunnes kuume laski.
Parvekkeelta oli mukava näkymä hotellin edustalle. Matalien altaiden keskellä olevan terassin kalusteet "avattiin" aina myöhemmin iltapäivällä. Ihmiset viihtyivät niissä myöhään yöhön. Otimme tavaksi istuskella parvekkeella katselemassa iltaelämää, kun lapsi jo veteli sikeitä huoneessa.
Hotellimme oli aivan Falirakin keskustan vieressä. Heti alussa siellä järjestettiin
kiva pieni katujuhla, jossa hotellit ja kahvilat tarjoilivat herkkujaan.
Tunnelmaa riitti ja juhla kesti yöhön asti.
Tytöt menossa kohta lavalle. Joku innokas zorbas siinä on jo jalka ojossa.
Kuten edellisellä Kreikan reissulla, myös täällä otimme tavaksi mennä ruoan jälkeen iltaisin rannalle auringonlaskua ihailemaan. Tässä tosin oli se ero, että olimme saaren sillä puolella, jossa varsinaista auringonlaskua ei näkynyt, mutta kyllä siinä silti tunnelmaan pääsi. Istuskelu pimenevällä rannalla lämpimän tuulen puhaltaessa oli yksi reissun lempijutuistani.
Ja sitten päästiin uimaan! Täälläkin vallitsi ärsyttävä aurinkotuolien varaamiskulttuuri. Käsittämätöntä, miten tärkeänä porukka piti täydellistä paikkaa ja olivat valmiita heräämään kukonlaulun aikaan viedäkseen pyyhkeensä tuoliin. Löysimme hyvän nurkkauksen puiden katveesta, joka muodostui aika nopeasti vakiopaikaksemme: sieltä sai aina paikan ja tuolit sai varjoon koko päiväksi. Ehkä jälkimmäinen oli syy, miksi ne eivät olleet suosituimmat paikat.
Hotellissamme oli vain muutama suomalainen. Suurimmaksi osaksi sen oli kansoittanut kärjistetysti venäläiset ja ruotsalaiset perheet, sekä saksalaiset pariskunnat. Onneksi venäläiset olivat täällä ihan mukavia, eivätkä pahemmin sikailleet (kuten viime vuonna Kosilla).
Hotellin tiedoissa oli varmaan lukenut jossain kohtaa pienellä präntillä, että "tämä on muuten hyväkroppaisten ihmisten majoitus." Erityisesti naiset – niin nuoret, keski-ikäiset kuin vanhemmatkin – olivat hämmentävän treenattuja. Siellä minä kaskelotin kokoisessa mustassa kokouikkarissa ja pienissä, päivittäin vaihtuvissa bikineissä olevat äidit puljasimme sulassa sovussa.
Puunkuoret olivat aivan täynnä pieniä kotiloita. Jännä.
Selfie time, girls!
Taas uidaan.
Maan suru seurasi siitä kun piti nousta välillä lämmittelemään.
Hetki varjossa Paavo Pesusientä…
…ja takaisin oleelliseen!
Heti tokana päivänä ilmeni hauska sattuma: ystäväperheemme oli tullut Falirakiin eri lennolla, täsmälleen samaksi ajaksi parin kilsan päässä olevaan hotelliin. Hyökkäsimme tietenkin heti yhdessä illalliselle. Tapasimme vielä joidenkin päivien päästä uudestaan Rodoksen vanhassa kaupungissa, jonne oli hotelliltamme noin puolen tunnin bussimatka. Vietimme siellä kivan illan haistellen vilkasta iltaelämää.
Lapset iloitsivat toisistaan.
Nyt tuli pöytään iso kalja..
Koot iso, keskikokoinen ja pieni saivat täällä vähän uuden merkityksen. Kun luvattiin iso, sitä se myös oli. Kun minulle tuotiin pöytään keskikokoinen Fanta, se tarjoiltiin kolpakossa.
Yksi ilta tässä paikassa riitti hyvin.
Mitäs sitten.. Ai niin uimista!
Lapsen uimataito otti taas ison harppauksen eteenpäin. Nyt ilman kellukkeita menee vaikka altaanmitta, mutta pulikoimisessa kellukkeet ovat vielä käytössä.
Kerrassaan parasta.
Välillä päivitettiin asioita salaiseen päiväkirjaan.
Puut olivat täynnä älyttömän kovaa sirittäviä sirkkoja, jollaisia en ole kuullut aikaisemmin missään. Meteli oli niin käsittämätön, että se oli suorastaan koomista. Yövuorossa sirittivät tutut kaskaat unettavan rauhallisesti.
Tämän reissun viimeinen iltavaellus rannalle.
Aarteita etsimässä.
Hame alkoi olla tiellä.
Porukka kuuntelmassa kreikkalaista musaa.
Hyvästien aika. Olen huono lähtemään paikoista, olen niin tunteellinen ja kova kiintymään.
Lähtöä edeltävät illat ovat minulle aina tahmeita, vaikka kotiinkin on ihana palata.
Kohti kotia.
Kiitos jälleen, ihana Kreikka! <3
