lauantai 7. toukokuuta 2016

calellan matkaajat

Toisessa maassa tulee aina olo kuin lapsena kaverilla kyläillessä. Sitä katselee kiinnostuneena ympäristöä ja miettii että ai teillä on tällaiset säännöt tai järjestelyt. Tuoksukin on erilainen.

Pääsin jälleen fiilistelemään tätä tunnetta kun matkustimme miehen kahden veljen ja perheiden kanssa Espanjaan. Jatkoimme viime vuonna hyväksi havaitulla systeemillä, talon ja autojen vuokraamisella. Pitkän ja hartaan kahlaamisen jälkeen löysimme sopivan talon, mutta paria viikkoa ennen matkaa meille ilmoitettiin jostain "calendar errorista", eikä varaamamme paikka ollutkaan saatavilla. Hienoa. Onneksi välitysotoimisto Novasol oli etsinyt meille korvaavat vaihtoehdot, jotka olivat sekä sijainniltaan että tasoltaan pieleen mennyttä varaustamme suht lähellä. Päädyimme toimiston jo alustavasti meille varaamaansa kohteeseen ja saimme huomata, että kalenterisekaannus olikin lopulta hyvä juttu.

Sitten matkakuvia!


Tulopäivänä oli sääennusteen mukaisesti pilvistä ja koleaa. Majapaikkaamme oli Barcelonan kentältä matkaa n. 70 km, joka taittui melko nopeasti. Tällä kertaa taloa ei tultu erikseen esittelemään, vaan avaimet haettiin paikallisen kaupungin (Calella) keskustassa olevasta Novasolin toimistosta.

Talo oli hienolla paikalla ja takapihalta aukeni mahtava näköala kaupunkiin ja merelle. 



Talo osoittautui erinomaiseksi. Etukateen oli tietysti tiedossa sen ominaisuudet, mutta livenä talo oli vielä parempi. Siinä oli viisi makkaria, kaksi kylppäri/vessaa, yksi pieni erillinen vessa, iso ihana keittiö ja olkkari, kivan kokoinen takapiha isoine uima-altaineen ja terasseineen, autotalli ja pyykkihuone. Kaikissa makkareissa oli parvekkeet ja keittiöstä pääsy takapihalle, samoin kuin olkkarin ja ruokailutilan isoista liukuovista.

Pieni miinus oli tuskallisen hitaasti lämpimäksi muuttuva vesi erityisesti yläkerrassa. 
Se tosin ei haitannut muuten kuin suihkuun mentäessä. En muista olenko ollut missään Etelä-Euroopan kohteessa, jossa lämmin vesi olisi toiminut hyvin, joten asiaan osasi kyllä asennoitua jo valmiiksi.

Paikallisten huoleton asenne on aika koomista: esimerkiksi astianpesukone alkoi vähän vuotaa, joten ilmoitimme siitä toimistoon. Parin päivän päästä saapuikin heti korjaaja, joka tutkimustensa päätteeksi totesi että koska sähköiskun vaaraa ei ole, ei haittaa. 
Ookke..



Meidän makkarista oli kivat näkymät... kukkuloille ja rauhalliseen naapurustoon. 


Säilytystilaa riitti! Huoneessamme oli lisäksi erikoisuus: 
kaapeistä reunimmainen ei ollutkaan mikään tavallinen komero, vaan..


... Narnia? 


Melkein ainakin. Siellä oli hauska, mutta ei millään tavalla 
hyödyllinen ala- ja yläeteiseen antava parveke.


Yläkerran toisella puolella olevista makkareista oli hieno näköala keskustaan ja merelle.




Tuloa seuraavakin päivä oli sääennnusteen mukaisesti kolea ja myös sateinen, 
mutta se ei osaa uimareista pidätellyt!


Vesi-ilmapallot olivat tämän vapun hitti etenkin tällä tyypillä, joka ei ollut vähän ennen reissua kuullutkaan moisista laitteista. Tosin hän teki niillä enimmäkseen kaikkea muuta kuin räjäytteli. 
Niitä oli mm. kiva heitellä veteen ja hakea sieltä, pitää lemmikkeinä ja hoivata, leikkiä heiluvia tissejä jne.


Häpi vapi!


Juhlan kunniaksi heitimme elämän risaiseksi ja valitsimme lähikaupasta tyyriimmän viiden euron skumpan. Viisi euroa. Huhhuh. Sitä nautimme Mallun paistamien suussa sulavien munkkien kanssa.

Lähikaupasta puheenollen, meillä oli tosi hyvä ja aika iso sellainen. Matkoilla on aina yhtä hauskaa tutkia paikallisten ruokakauppojen tarjontaa. Täällä oli aika laaja valikoima kaikkea, mitä saattoi tarvita. Paitsi kardemummaa, jota ilmankin munkit maistuivat. 

Viikon ruoka- ja juomaostokset kymmenen hengen porukalta oli n. 450€ ja siihen päälle muutama ravintolakäynti.


Lapselta lähti siinä jossain munkinsyönnin tuoksinassa neljäs hammas ja 
hän jatkoi lomaansa iloisesti sössöttäen.


Vapunpäivänä saatiin aurinkoa, mutta koska meren äärellä oli vielä aavistuksen viileää, mikäs sen parempi hetki lähteä Barcelonaan! Talolta oli noin kilsan etäisyys rautatieasemalle. Junamatka kesti tunnin verran ja reitti kulki kokonaan rantaa pitkin. Siinä herkeämättä tuijottelimme mielettömiä hiekkarantoja ja yllättävän monilukuisia alastomia auringonottajia.


Espanjassakin oli oma vappunsa, joka tosin ei ole sellainen karnevaali kuin Suomessa, 
mutta oikeastaan kaikki kaupat olivat kuitenkin kiinni. 
En sitten tiedä, johtuiko se sunnuntaista yleensä, vai tästä Dia de Trabajosta.


Heti kättelyssä menivät melkein kalsarit vaihtoon kun mielenosoittajat heittivät ilmoille 
sellaiset paukkeet että sekunnin verran luulimme oikeasti joutuneemme keskelle terrori-iskua. 
Ei ollut meinaan mitään pikkupapatteja ne jysäykset. No saivat ainakin huomion osakseen. 
Toisin kuin Suomessa, tätä mielenilmausta eivät poliisit valvoneet.


Tyyppi kirjoittaa seinään anticapitalistaa ja minua kielletään kuvaamasta. 


Meistä kukaan ei tiennyt Barcelonasta oikein mitään yleisimpiä nähtävyyksiä 
lukuunottamatta, joten fiiliksen mukaan mentiin.


Päädyimme syömään hampurilaispaikkaan, jonka tuotteet olivat oikein kunnon itsetehtyä tavaraa. Ovensuussa ruksattiin haluamansa ruoat, juomat ja lisukkeet runsasvalikoimaiselle listalle, 
vietiin se tiskille, maksetiin ja mentiin pöytään odottamaan tilauksen saapumista.







Heittäydyimme turisteiksi oikein kunnolla ja hyppäsimme hetken 
mielijohteesta Hop-On Hop-Off -bussin kyytiin koko jengi.


Eihän se turistikierros Barcelonassa olisi mikään turistikierros ilman Sagrada Familiaa! Aika vaikuttava ilmestys, totta tosiaan. Ei jaksettu mennä ryysäämään sisälle, mikä jälkikäteen hieman harmittaa. Onneksi vaan hieman. Istuskelimme viereisessä puistossa kirkkoa ja sitä ihmetteleviä ihmisiä katsellen. 




Urban girl.



Paluumatkalla illansuussa.


Mallu heräili aina ensimmäisenä ja laittoi ihanan aamiaisen, 
jota jokainen nousi omaan tahtiinsa nautiskelemaan.


Vihdoinkin helle!


Henkilökohtainen pool boyni.





Päikkärit – lomailijan ylellisyys.


Liikuimme välillä koko porukalla, välillä omien perheiden kesken ja toisinaan sekalaisella kokoonpanolla. Kaikki toimi taas hyvin. Tässä lähdimme ajelemaan oman perheen kanssa ja päädyimme Blanesiin, läheiseen kaupunkiin, jossa oli lukuisia leirintäalueita ja paljon hotelleja. Näin sesongin ulkopuolella siellä oli rauhallisempaa, mutta lomakausina varmasti aika vilkasta. 

Ja biitsiä riitti! Suomalaisen repaleisen rannikon jälkeen noin aava selkeä meri on aina niin mykistävä. Upeita molemmat, joita voisin tuijotella tuntikausia.



Retkeilimme tietysti myös omilla kylillä. Calella oli siisti ja rauhallinen kaupunki. 
Jos enemmän vilinää kaipasi, kannatti suunnata ostoskadulle, jossa riitti liikkeitä.





Välillä vietettiin talolla koko päivä.



Näkymä toisesta yläkerran kylppäristä. Ja hei sitruunapuu. Ihmisillä on pihalla sitruunapuita täynnä Australian kokoisia sitruunoita! Ja limepuita! Viikunapuita! 



Mitä karumpi rakennus, sitä enemmän se vetää minua puoleensa. 
Tämä tosin ei ravintolaominaisuuksiensa puolesta..


Toiseksi viimeisenä iltana järjestimme oikein erityisen hyvät kestit. 
Veljeksistä kaksi grillaushommissa siinä...


... ja kolmas häärää keittiössä.




Rakastuin viimevuotisella reissullamme Gironaan niin paljon, että lähdimme käymään siellä vielä viimeisenä päivänä kolmestaan. Kun pääsimme perille, minut valtasi samaan aikaan tosi innostunut olo ja mieletön haikeus. Tämä ristiriitaisuus iskee aina kun koen jonkun erityisen hyvän hetken. Samaan aikaan ihanaa ja samaan aikaan jo luopumisen tuskaa. Kunpa oppisi elämään vain sen hetken kerrallaan.










Pakahduttaa nämä vanhan kaupungin kujat.





Talolla kiertelyä viimeisenä iltana. 
Miten saisi aistittua kaikkea varastoon?


Kun lähdimme kotiin alkoi sataa ja samaa keliä luvattiin koko seuraavaksi viikoksi. 
Mikä säkä! Mikäs sen parempi hetki siirtyä tällä välin kesäiseksi muuttuneeseen kotimaahan.

Kiitos jälleen ihanalle porukalle ja loistavalle matkakohteelle! <3