maanantai 1. syyskuuta 2014

putsplank

Siivousjutut ovat olleet aina paljon tapetilla. Moni tuskailee kotinsa kanssa ja tiedustelee siivousintoilijoilta, miten he saavat pidettyä tavarat paikoillaan. Tässä ilmoittautuu nyt yksi siivousintoilija kertomaan ajatuksistaan. 

En oikein osaa sanoa tyhjentävää vastausta, koska elämäntapa on niin syvällä selkärangassa. Ihmisiä on niin erilaisia. Minä olen rutinoitunut ja säännöllisyyttä rakastava, jolle tämän kaltainen toiminta istuu luontevasti. 

Tietenkin meillä näkyy ja pitääkin näkyä elämisen ja tekemisen jälkiä, en missään nimessä halua mitään hissuttelua. Lapsi levittää tavaroitaan, askarteluvälineitään ja majojaan ympäriinsä, ja mies jättää omat jälkensä, enkä kulje koko ajan perheenjäsenteni perässä. Kuitenkin iltaisin ennen lapsen nukkumaan menoa hela hoito laitetaan paikoilleen ja siihen muukin perhe on tottunut. Iltarutiineihin menee yllättävän vähän aikaa, koska sellainen sotku tuntuu helpolta, pintakerrokseen ilmestyneeltä epäjärjestykseltä. 

Rutiineja on myös aamuisin: ennen töhin lähtöä laitan paikat kuntoon, koska siistiin kotiin on kiva palata. Aamulla tosin aikaa menee tähän hyvin vähän, koska illalla asiat on jo laitettu ojennukseen. Aamun juttuihin kuuluvat vain lähinnä sänkyjen petaus ja sellaisen pois siivous, mitä nyt aamuvalmisteluihin tarvitaan. Lapsen vaatteet ja tarhaan vietävät jutut laitan usein valmiiksi jo illalla.

Haluan että kaikelle on paikkansa ja jos ei vielä ole, luon sellaisen. En voi sietää ikuisesti ajelehtivia tavaroita. Käytän kaapeissa ja niiden ulkopuolella paljon säilytyslaatikoita tai -koreja, jotka nopeuttavat monia asioita. Käyn kaapit läpi säännöllisesti, koska haluan olla koko ajan perillä siitä mitä niissä on. Tavaramäärästä ajattelen niin, että se on sopiva määrä, mikä sulautuu kotiin luontevasti. Hankin tavaran vain jos tiedän sille paikan.  


Toisin kuin moni luulee, minua ei vaivaa muiden kotien epäjärjestys tai suurempikaan kaaos. Päin vastoin, minusta se on ihanan mielenkiintoista ja viihdyn paikoissa, joissa kaikki ei ole niin justiinsa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaisen haluaisin oman kotini olevan.

Siivouksessa on monia syitä, miksi se istuu minulle: järjestelyn myötä tunnen ajatukseni selkiytyvän, joten ehkä se on samalla myös oman henkisen elämäni kasassa pitämistä. Tekemisen tuloksen näkee heti. Se toimii minulla pään nollaajana, joten se rentouttaa samalla. Järjestyksen pitämisestä on ollut minulle apua arkipäivän asioiden organisoinnissa sekä töissä, että kotona. 

Kolikolla on kääntöpuolensa: heikkona hetkenä tällaisen "ominaisuuden" saattaa tuntea myös lievänä sosiaalisena paineena, jolloin poden elämäntavastani jopa pientä syyllisyyttä. Ilmoilla pyörii niin paljon keskustelua kaaoksesta, että tunnen otsassani Pohjoiskalotin kokoisen weirdo-leiman. Tai olevani suunnilleen oikeuttamaton joukkoon, jossa tarinat arjen kaaoksesta hauskasti kukoistavat, vaikka minulla ei ole pienintäkään halua ruveta pätemään tai katsoa nenänvartta pitkin. "No onhan sulla mahtava organisointikyky, mutta ehkä vähempikin riittäisi.." sanoi äiti kun piipitin asiasta hänelle. Niin, ehkä vähempikin riittäisi, mutta kun pidän siitä.

Moni pyytää tulemaan luokseen siivoamaan tai sisustamaan (jotka kulkevat mielestäni käsi kädessä). Toisinaan menenkin auttamaan, koska minulle se on melkein silkkaa huvia ainakin niin kauan kunnes tunnen olevani väline.

Sen sijaan minä voisin pyytää jonkun harrastamaan liikuntaa puolestani. Pelkkä ajatuskin alkaa laiskottaa ja ärsyttää siitäkin huolimatta, että entisenä himoliikkujana tiedän kuinka hyvä olo siitä tulee. En vaan meinaa saada sitä takaisin elämääni. Voisin kuvitella, että moni ajattelee siivoamisesta samalla tavalla, joten tätä kautta ymmärrän heitä. Kun ei innosta niin ei innosta, jolloin siitä tulee sellainen pakkopulla, että asian jättää mieluummin vaikka tekemättä. Jonkin ajan kuluttua tilanne on kuitenkin sellainen, että jotain on pakko tehdä ja se tehdään kiukulla vailla nautinnon hiventä.

Kaaos kuulemma ruokkii luovuutta. Uskon sen. Mutta itseäni voisin luonnehtia ehkä käytännölliseksi luovaksi, joka tuntee päänsä yhtä hyvin kuin kaappinsa.



3 kommenttia:

  1. Voihan vitsi, tuntisinpa noin ihanan ihmisen, kuin sinut. Meillä huusholli, olenhan jo vanha ja en todella halua siivoilla. Ihmeellistä on elämä. Kaikkea hyvää sulle.terv sisaresi miehen kummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, olipa ihanasti sanottu!
      Kaikkien ei tarvikaan olla samanlaisia, vaan tehdä asiat juuri niin kuin parhaalta tuntuu. :)

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista