torstai 18. syyskuuta 2014

"ma olen musirulli"

Viime viikonloppuna koitti odotettu reissu Tallinnaan. Mukana oli koko porukka: siskoni perhe ja vanhempani. Olimme ensimmäistä kertaa tällä porukalla varsinaisella reissulla. Yleensä olemme aina koolla jonkun kotona tai mökillä. Oli hauskaa olla yhdessä välillä ihan eri ympyröissä. 
Yövyimme Hotel Bernissä, jota voin suositella lämpimästi. 

Jälleen täytyy vain ihailla Tallinnan rentoutta, rakennuksia, ravintoloita, kahviloita, ystävällisyyttä ilman mielistelyä.. Tallinnassa tuntee olevansa jossain kauempanakin ja samalla fiilis on niin kotoisa. Rakastan sitä, miten talot on entisöity ja miten uusi on sulautettu sujuvasti vanhan sekaan. Rakastan myös rapistuneita paikkoja ja pintoja. 



Missä se hotelli nyt onkaan.. Laivasta ulos ja maalaiset heti eksyksissä. 
Onneksi itse seison tässä hieman etäämmällä... 


Juhlistimme samalla reissulla vanhempieni 40-vuotis hääpäivää. Annoimme siskon kanssa heille lahjaksi kuoharilasit ja kultaisen pullon kuohuvaa. (Vanhemmillani on hauska perinne juoda skumppaa mökkisaunassa, jota varten lasit hankittiin.) Astelimme siskon kanssa hotellin käytävää pitkin laseja ja pulloa juhlavasti pidellen ja häämarssia laulaen kohti huoneessa istuvia vanhempiamme. Sitten vähän kilisteltiin, valmistauduttiin iltaan ja mentiin sitten hotellin alapuolella olevan baarin terassille yksille ennen ravintolaan lähtöä. 


Kyllä, jyrkkä se oli. Oli aika vaikea juosta sitä ylös nopeasti. 
Sisko miehineen, lapset ja ukki sen totesivat. 



Jos Kreikka on kivihullun paratiisi niin Tallinnassa ovihullun on hyvä olla.  


Varmoin (ja nälkäisin) askelin kohti illallispaikkaa.



Paikallisten suosiossa oleva ravintola Kohvik Moon oli ihana ja sen sijaintikin oli vähän syrjäisemmässä ja rapistuneemmassa paikassa. Sen venäläistyyppiset ruoat oli valmistettu taidolla hyvistä raaka-aineista. Äiti oli varannut meille pöydän etukäteen ja meille oli järjestetty tosi kiva oma kabinetti, jossa meidän kelpasi istua nautiskelemassa tuntitolkulla. Yllä olevan kuvan suupala on alkuun tullut amuse-bouche. 


Lasten menun (joka myös sisälsi tosi kivoja ruokia ilman iänikuisen väsyneitä ranskalais-nugetti -vaihtoehtoja) värittämisen parissa pienet jaksoivat ahertaa oikein antaumuksella. Olen törmännyt tähän yksinkertaisen toimivaan ohjemanumeroon eniten Tallinnassa.


Alkuruokani oli 
"Handmade Siberian dumplings in mushroom stock" 
ja niitä sai dipata smetanaan. Jännittävä makuelämys.


Pääruokani "Fillet of beef with potato pancakes and tomatoes served with cream of parmesan and port wine - raspberry vinegar sauce" suli suussa. Ajattelin perunapannareiden olevan vähän röstimäisiä, mutta ne olivat koostumukseltaan paljon enemmän kuin.. no, pannukakkuja. Niissä oli kiva makeus.


Jälkkäriksi valitsin varsin vaikuttavasta ravintolan omatekemästä jäätisvalikoimasta kolme palloa. En ollutkaan ennen syönyt puolukkajäätelöä ja täytyy sanoa, että se meni jätskilistani top kolmoseen. Kirsikkasorbetti ja vaniljajäätelö olivat nekin aika nappisuorituksia.



Kabinetista oli pääsy tälle karun kauniille takapihalle.



Varsin viehättävä isosiskoni.


Illallisen jälkeen vyöryimme vanhaan kaupunkiin käppäilemään, mikä on aina hyvä ratkaisu valtaisan syöminkien jälkeen. Oli kiva nähdä näitä kujia vaihteeksi pimeälläkin.


Sisältä kantautui lauantai-illan ääniä.


Making-of Tom of Tallinn.


Lapsitaksi.




"Ma olen musirulli"
Googlen kääntäjä sanoo, että musirulli on sivelytela. Ei lisättävää. 
Paitsi että mun tekee mieli toistella koko ajan tuota musirullia nyt.



My parents, married since 1974. 
<3




Me muut ihastelimme rakennuksia, tämä yksi ukki kuolasi erinäisiä autoja. 



Äiti ja tytär.


En vastustelisi ollenkaan tällaisella sisäänkäynnillä varustettua kotia.


Ihan rauhallisesti olin isästäni ottamassa kuvaa kun joku photobomberi hyökkäsi paikalle.
Eikä muuten ollut eka kerta. Katso vaikka.


Serkukset.

Aivan mahtavan hyväntuulinen reissu, kiitos siitä!
Ainoana miinuspuolena oli meihin kolmeen hyökännyt flunssa, jota häädetään yhä takaisin sinne mistä tulikin. Vaihtokaupaksi olen kaivannut Tallinnaan jäänyttä puheääntäni, joka osoittaa merkkejä paluusta vasta nyt. Ihme lomailija.

Tänan teid veel kord, Tallinna 
ja perhe, seuraavaa reissua odotellessa! 



Lue myös siskon matkakertomus.



2 kommenttia: