jouluperinteitä

Vietämme tämänkin joulun perinteisin menoin vanhempieni luona. Huomenna meillä molemmilla on vielä työpäivät, mutta itse aion olla siellä vain muutaman tunnin. Lapsi pääsee mukaan, koska ei viitsi viedä häntä tarhaan muutaman tunnin takia. Etukäteen on jo puhuttu, mitä ajanvietettä otetaan mukaan ja miten siellä käyttäydytään. Kun mies on saanut työnsä tehtyä, lähdemme posottamaan kohti kotiseutua. Millään ei malttaisi enää odottaa!

Eräänä päivänä oikein mietin, mikä jouluperinne minulle on tärkein. Oli todella vaikea valita vain yhtä. Sauna ja yhteinen jouluillallinen ovat sellaiset, jotka ehkä menevät kaiken edelle. 

Kuusen sisään tuomisen ajankohdasta ja puun sopivasta korkeudesta kiistellään joka vuosi.
Kiistelyn vastapuolina ovat minä ja äiti vastaan isäni, joka alkaa kärttää muutamaa päivää ennen joulua, koska kuusen saa tuoda sisään. Me vastaamme aina, että se tuodaan samana päivänä kuin aina, eli aatonaattona. Ja isä näyttää aina muka yllättyneeltä.

Minä hoidan koristelun (enkä edes antaisi muiden sitä tehdä, koska minähän luonnollisesti teen siitä hienoimman. Saattaa kuitenkin olla, että tulevina vuosina joudun pitkin hampain luovuttamaan tehtävän perijättärelleni). Isäni asentaa valot heitellen kuusen ympäristön täyteen vuotuisia perkeleitä – kunnes valot asettuvat. Viime vuonna lapsi liittyi kuusenkoristeluporukoihin. Aikaisemmin en vielä uskaltanut ottaa pientä apulaista mukaan, koska äidin vuosien mittaan hartaasti keräämät hauraat lasipallot olisivat voineet olla entiset. Tosin ennen viime vuotta kuusi jopa vähän pelotti lasta, joten hän antoi minun häärätä rauhassa. 

Aatonaaton iltana nukkumaan mennessä on kiva kutkutus vatsanpohjassa, melkein kuin lapsena. Rakastan herätä aattoaamuna yön aikana paistetun kinkun tuoksuun, kömpiä yökkärissä katselemaan joulupukin kuumaa linjaa ja siitä pikkuhiljaa aloittaa päivän hommat. Äiti hääräilee keittiössä ja me muut autamme kaikessa missä tarvitaan.

Siskon perhe on halunnut viettää muutamana viime vuotena joulua kotosalla, mutta koska on kuitenkin kiva kokoontua yhteen jossain aattopäivän vaiheessa, meille on muodostunut mukava perinne mennä heidän luokseen joulupuurolounaalle. Jos hyvin käy, joku tai jotkut lapsista esittävät joululauluja. 

Sitten käydään haudoilla, jossa vaihdetaan muutamat heit vastaan tulevien tuttujen kanssa. Viemme kynttilät miehen isän ja isovanhempien, sekä omien isovanhempieni haudoille. Hautuumaalla vallitsee aina tosi kaunis ja haikea tunnelma. En jätä koskaan menemättä sinne.

Joulusaunaan mennään yleensä naiset ja miehet -asetelmalla. Takka laitetaan palamaan saunasta tulijoille. Sen jälkeen puetaan lökövaatteet päälle ja mennään syömään. Tämä on monen mielestä huvittavaa: pöytä on katettu viimeisen päälle juhlavasti hopeineen päivineen, mutta asumme on kaikkea muuta. Niin olemme tehneet aina ja se on mahtavaa! Kinkku on minusta hyvää ihan tuoreena ja lämpimänä, mutta syön sitä loppujen lopuksi hyvin vähän ja jo yhden yön jääkaapissa olon jälkeen se ei juurikaan enää houkuttele minua.

Illalla heittäydymme olkkarin sohville avaamaan lahjoja,
jotka "pukki on käynyt tuomassa kuusen alle just sillä aikaa kun oltiin ulkona käymässä" sanotaan lapselle. Pukin fyysinen ilmestyminen ole kuulunut ohjelmaan kuin muutaman kerran (pari kolme kertaa omassa lapsuudessani ja kerran siskon tyttöjen ollessa vähän pienempiä) ja tämäkin tapa toimii mainiosti. Joku (usein nuorin) saa sitten toimia apulaistonttuna ja jakaa lahjat. Pari vuotta homman on pystynyt jo nakittamaan omalle lapselle, kunhan joku muu lukee laput.

Loppuilta menee lahjoja ihastellessa, jutellessa ja lueskellessa kirjoja. Äiti soittaa vielä isovanhemmilleni, jotka valvovat myöhään. Miehet ottavat matsia shakissa pitkin päivää – paskaisen naurun säestyksellä. Joku käy aina välillä karkkikupeilla. Lattialla kimaltelee pari kuusesta tippunutta hopeanauhaa. Lapsi höpöttää ja kyselee. Syventyy sitten leikkeihinsä. Takka poksuu ja rapsahtelee, joka puolella tuoksuu joulu, kynttilät palavat. Ei malttaisi vielä mennä nukkumaan, mutta silmäluomet painavat. 

Hyvää ja rentoa joulua, ystävät!

Tämän vuoden joulukorttimme.