perjantai 27. joulukuuta 2013

nähdään taas, joulu!

Sepä oli leppoisa ja hyväntuulinen joulu. Palasimme kotiin tänään, haikein mielin.
Mies meni tänään töihin, minulla ja lapsella on vapaata vielä uuteen vuoteen asti. 

Alla vähän fiiliksiä menneistä päivistä.


Lapsi oli aatonaattona mukanani töissä. Etukäteen oltiin juteltu mitä otetaan mukaan ajanvietteeksi ja miten siellä pitäisi käyttäytyä. Kaikki sujui tosi hyvin ja lapsi jaksoi väritellä, askarrella ja leikkiä nelisen tuntia, jonka työpaikalla vietimme. Minäkin pystyin jopa keskittymään töihini yllättävän hyvin.


Sitten kumit soikeina kohti kotiseutua, jossa kuusi odotti koristelijaa. Ja kuulkaa se on tarkkaa hommaa. Nyt kun lapsi on mukana kuvioissa ja päässyt siihen ikään, että kuusenkoristelulla on hänellekin oikeasti merkitystä, jouduin joustamaan lasipalloineni. Siispä tänä vuonna kaivoimme naftaniinista myös lapsuuteni ajan koristeita, muunmuassa tämän puuhepan, joka oli yksi silloisista joulukalenteriluukkuylläreistä. Hyvin sulautuivat kaikki yhteen, joten löysää vähän sitä tiukkaa sisustuspipoasi, woman.


Vanhempani.


Äiti tekemässä pasteijoita viemisiksi siskolleni.


Herhiläinen joulukarkkien kimpussa.


Siskon luona perinteisellä joulupuurolla.


Anna sitä puuroa. 
Taustalla näkyvä pieni henkilö sai mantelin.


Sitten meille esitettiin hieno sirkusesitys ja liikuttavia lauluja.


Serkuksia rivissä. Siskoksilla on päällään minun ja siskoni vanhat joulumekot.



Pidän tästä siskoni lautaskaapista, jonka ovi on tehty vanhasta ikkunasta.


Pianoesityskin oli.


Takaisin vanhempieni luokse ja takka tulille.


Saunomisen ja syömisen jälkeen koitti lahjojen vuoro. Pakettien määrä pysyi onneksi taas kohtuudessa. Lapsi sai meiltä yhden lahjan, joka on kuvassa näkyvä poni ja ratsastaja. Muilta hän sai kivoja ja käytännöllisiä lahjoja, mm. kaksi yökkäriä, kahdet lakanat, pipon ja pikkarit. Lisäksi hän sai hauskan pienen putkilon malliseksi kudotun hepan.

Minäkin sain mieluisia juttuja, mm. Aarikan klassikkokynttiläjalan, uudet huopikkaat puhkikäveltyjen tilalle, Imagen vuosikerran, hienon ja monumutkaisen värityskirjan, jossa riittää tekemistä (hyvää keskittymisharjoitusta etenkin rauhattomiin hetkiin), kaulakorun, villasukat, tummien hiusten kuivashampoota, hiusnaamion, kasvovoidetta jne. Yhteiseksi lahjaksi saimme ihanat mustavalkoiset Iltamuumi-lakanat, Scrabble Das -kortit, kauniin pienen tuikkulyhdyn ja likööriä.



Äiti oli tehnyt pari tällaista ihanaa kynttilänjalkaa. Lopuksi tuohon tiputettiin vielä minikoisen männyn (älä kysy mikä lajike, mutta noiden käpyjen kokoluokkaa) oksa.


Joulupäivän väliaskartelu.



Pakko vääntäytyä välillä uloskin, vaikka ankea keli ei paljon houkutellut. 
Olen varttunut urheilukentän kupeessa, jossa treenien lisäksi vietettiin aikaa ihan huvikseenkin. 
Samanlaista taikuutta paikassa on vieläkin.



"Lisää, kovempaa!"


Läheisen ABC:n yhteydessä on Novitan tehtaanmyymälä, jonne pääsee täydentämään lankavarastojaan vaikka keskellä yötä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun livahdamme sinne äitin kanssa kesken juhlapyhien inspiraation iskettyä. Aatonaaton iltana kävin samaisella ABC:lla hakemassa pitsaa Marimekon raitayöpaita päälläni, en jaksanut vaihtaa vaatteita. Takki vaan päälle ja menoksi. Kodikasta!

Hyvää loppuvuotta, ystävät hyvät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti