gallup

Hei, olet nyt tehnyt muutaman viikon niitä 6-tuntisiä työpäiviä. 

Ehditkö antaa muutaman kommentin siihen liittyen?

- No ilman muuta!

Onko 4-päiväisestä työviikosta luopumisen tuska helpottanut?

- On joo. Se helpotti kyllä sitten aika pian, vaikka en minä edelleenkään ole ihan sisäistänyt sitä, ettei minulla ja lapsella ihan oikeasti ole enää yhtä yhteistä arkivapaapäivää. Onneksi olen kuitenkin tajunnut viedä lapsen maanantaisin tarhaan ja mennä itse töihin. Hehheh.

Miltä muutos on tuntunut?

- Täytyy sanoa, että vaikka itse ajattelin miten paljon positiivisia asioita uusi järjestely voisi tuoda, en kuitenkaan ajatellut, että koko juttu muodostuisi näin loistavaksi ratkaisuksi.

Kerro esimerkkejä.

- No juuri niitä seikkoja, joita etukäteenkin ajattelin: pääsen hakemaankin lasta tarhasta, syömään päivällistä samaan aikaan muiden kanssa, ilta-aikaa on enemmän, jolloin on enemmän intoa ja energiaa tehdä perusaskareiden lisäksi muitakin juttuja. Ja.. No nyt on nukkumisongelmatkin kuin pois pyyhkäistyt! Menen nimittäin nykyään pehkuihin hyvissä ajoin, koska ilta ei lopu kesken. Ihan mahtavaa! Lisäksi lapsi on nyt muinakin arkipäivinä kuin maanantaisin "äidinkin tyttö", koska ehdin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan. Mitähän vielä? Niin! Olen innostunut vähän liikunnastakin taas. Sitten tää on vaikuttanut selvästi myös parisuhteeseen; pilkettä on enemmän, koska stressi on haihtunut olemattomiin. Lumipalloefekti kokonaisuudessaan koko homman myötä.

Kuulostaa oikealta ratkaisulta. 

Kaduttaako, kun et heti alussa alkanut tehdä töitä tämän viikkomallin mukaan?

- Ei. Kyllä noi pari vuotta oli oikein hyvä olla yksi arkipäivä kotona, vaikka se osoittautuikin välillä vähän haasteelliseksi.

Onko tämä vaikuttanut työntekoon? Miltä tuntuu lähteä töistä niin aikaisin?

- Aikaisin lähteminenhän tuntuu mahtavalta! Samalla on vähän sellainen tunne kuin olisin varkain liikkeellä. Päivät ovat pysyneet kasassa yllättävän helposti, vaikka tuntimäärä on sama. En tiedä johtuuko se siitä, että tunnit jakautuvat nyt tasaisesti jokaiselle päivälle. Toki pitempiäkin päiviä toisinaan on, mutta niin voi välillä ollakin. Motivaatio on selkeästi lisääntynyt ja on ollut yleisesti tosi hyvä fiilis. Energiaa riittää. Iso merkitys on luonnollisesti varmaan tarpeeksi pitkillä yöunilla. 

Huomaatko lapsessa muita muutoksia kuin että hän on nyt useammin "äidinkin tyttö?"

- Kyllä minä yhtenä päivänä totesin, että kapinointi on vähentynyt aika radikaalisti tän uuden järjestelyn myötä. Se siis johtui juuri siitä, mitä aikaisemmin epäilin.

Onko varjopuolia?
- No vieläkin on vähän huono omatunto siitä, että lapsi on tarhassa nyt viitenä päivänä viikossa. Mutta toisaalta hän viihtyy siellä hyvin ja onhan tämä tuonut paljon hyviä puolia. Onko järkeä pitää kiinni yhden päivän vapaasta, jos muut päivät ei asetu? Ei näköjään. Mutta toiselle sopii tonen viikkomalli, toiselle toinen.

Mihin aikaan menet nyt töistä kotiin?

Riippuen siitä mihin aikaan ehdin töihin niin 15.30-17.00 välisenä aikana. 

Tosi hyvissä ajoin siis! Suosittelisitko nyt äitiysvapaalta palaaville 
tätä vai 4-päiväisen viikon mallia?

- Ehkä mä edelleenkin olisin aluksi vähän pienemmän lapsen kanssa kotona yhden päivän viikossa, mutta myöhemmin kyllä siirtyisin tähän ihan ehdottomasti.

Tämähän ei ole kuitenkaan ikuista. Mitä ajatuksia se herättää?

- Kyllähän se vähän välillä mietityttää, mutta onneksi se ei ole vielä niin ajankohtainen murhe, koska voin halutessani tehdä tällaista työviikkoa vielä monta vuotta. Se on hieno etu. Olen samalla vähän mielessäni kyseenalaistanut perinteisen 8 tunnin mallin tarpeellisuutta, koska tässäkin ajassa tuntuu ehtivän yhtä paljon kuin kahdeksassa tunnissa. Sitä on varmaan vaan paljon tehokkaampi kun hommat pitää saada tehtyä lyhyemmässä ajassa, tai en tiedä mistä se johtuu.

Kiitos ajastasi ja mukava syksyä!
Kiitos samoin!

søren tuli perheeseen

Leuhka auton omistaja.

Nyt se on täällä. Tervetuloa perheeseen, Søren! Älkää kysykö, miksi annoin sille tuollaisen nimen. 

Minusta se yksinkertaisesti sopi sille.

Haikeutta oli ilmassa kun ajoin tänään viimeisen kerran vanhalla autollani. Ja koska olen sitä mieltä, että esineilläkin on tunteet, pidin ajon aikana sille pienen kiitospuheen ja toivotin hyvää jatkoa. Autokaupan pihalla silitin sitä ja sanoin hei-hei. 

Uusi auto odotti sisällä ryhdikkäänä ja kiiltävänä. Kun lähdin ajamaan sillä, tuntui kuin olisin laittanut käteeni silkkihansikkaat. Se kertonee jotain ajomukavuudesta.

Mies syynää. Mukana tuli jopa kahdet erilaiset matot.

Siinä se on, valmiina lähtöön.

mausteinen kesäkurpitsakeitto

Meillä oli viikonloppuna ystäväperhe kylässä ja kokeilimme alkuruoaksi Kotivinkistä löytämääni kesäkurpitsakeiton ohjetta. Odotin hyvää, mutta lopputulos oli vieläkin parempi. 

Mausteinen kesäkurpitsakeitto (neljälle)

800 g kesäkurpitsaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
1 tl kurkumaa
1/2 tl juustokuminaa
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
2dl kermaa
1/2 dl sitruunan mehua
suolaa
mustapippurirouhetta

Tarjoiluun
ranskankermaa
persiljaa
oliiviöljyä

1. Pese ja leikkaa kesäkurpitsat kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.

2. Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota siinä hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet.
Lisää sitten kesäkurpitsapalat sekä kurkuma ja juustokumina.
Paista käännellen parin minuutin ajan.

3. Lisää vesi. Hienonna kasvisliemikuutiot ja lisää ne keittoon. Anna kiehua noin 10 minuuttia.
Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella.

4. Lisää keittoon kerma ja sitruunan mehu. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippurirouhetta. Tarjoa lisänä ranskankermaa. Koristele lisäämällä pinnalle persiljaa ja tilkka öliiviöljyä.

sitruunapasta

Nyt nimittäin löytyi ihan sikanopea, helppo ja hyvä ohje pastafaneille.
Huomasin sen Mondon Ruoka & Matka -lehdestä. Check this out!

Sitruunapasta (neljälle)

Sitruunapesto

Puntti tuoretta basilikaa

2 sitruunan mehu

1 dl oliiviöljyä

3 rkl parmesaaniraastetta (ihan vahingossa lurahti vähän enemmän)

suolaa

pippuria

Tarjoiluun 

Parmesaaniraastetta

(sitruunamehua) > en laittanut, koska 2 sitruunaa oli tarpeeksi

Pane kaikki peston raaka-aineet korkeaan kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella
(koska jotain pitää uhmata, en soseuttanut. Toimi hyvin ilmankin.)

Keitä pasta ohjeen mukaan suolatussa runsaassa vedessä.
Kun pasta on al dente, sekoita siihen pesto (annoin pikkusen aikaa imeä makuja kannen alla)
Tarjoile raastetun parmesaanin ja sitruunalohkojen kera.

hitaasti tanssien

Kiinnitän kaupungilla kulkiessani aika paljon huomiota vanhempiin ihmisiin ja erityisesti pariskuntiin. Eräänä päivänä ratikassa oli erittäin boheemi, vajaa 8-kymppinen pariskunta. Elämä ei selvästikään ollut kohdellut heitä aina lempeästi, mutta kummankaan silmissä ei ollut tietoakaan katkeruudesta. Oli suorastaan liikuttavaa, miten heistä huokui pitkä yhteinen taival. Lempeää piikittelyä ja pienin elein tehtyä äänetöntä sananvaihtoa.

En tiedä, miksi vanhat pariskunnat liikuttavat minua. Kuvittelen, miten he ovat tavanneet kirkasotsaisina. Yhteisen taipaleen edetessä katse on syventynyt, eikä otsakaan ole enää niin kirkas. Ulkoinen olemus vähenee, mutta sisältö lisääntyy. He ovat kasvaneet yhdessä ja yhteen, vihassa ja rakkaudessa. Molemmilla oma versio tapahtumista. 

Olen kuullut hirveän monta kertaa sanottavan, ettei vanhempien pitäisi enää kävellä käsi kädessä. Minun on vaikea ymmärtää, miksi. Ehkä heidän mielestään tietyssä ikävaiheessa pitäisi lakata tekemästä asioita, joita tavallisesti yhdistetään nuoriin. Minut saa poikkeuksetta hymyilemään käsikkäin kulkevat vanhukset. Se kertoo jotain suhteesta.

Joskus puoliso sokeutuu toisen ikääntymiselle ja havahtuu näkemään vasta jostain merkistä, ettei mielitietty olekaan enää samanlainen kuin vuosia sitten. Boheemipariskuntaa katsellessani mietin, miten he mahtavat toisensa nähdä. Onko toinen yhä kaunis? Onko tämä ihminen tuntunut oikealta, vai palaako vielä mieleen joku nuoruuden tulinen ihastus tai kesken taipaleen tapahtunut hairahdus?

Ihmisellähän ei voi olla kokonaista identiteettiä, jos hän on kasvanut jonkun kanssa koko ikänsä. Kun toinen menehtyy, jää jäljelle puolikas, eksynyt kappale. En ihmettele yhtään, että jotkut lähtevät peräjälkeen. 

Sitten boheemipariskunnan tuli aika jäädä pois. Kankeasti he nousivat, mies otti naisen laukun ja tuki toisella kädellä vaimoaan. Liikkeet olivat kuin hidastettu, pitkään harjoiteltu tanssi. 

itsensä verhoamisesta

Okei, puhutaan vaatteista. Puhun ja kirjoitan niistä aika vähän, vaikka se on yksi ehdottomista intohimoistani, mutta koska moni kyselee vaatteistani, täältä pesee.

Rakastan vaatteita ja minulla on niitä paljon. Kutenkin parin kolmen viime vuoden aikana olen tullut yhä tarkemmaksi laadun suhteen. Ennen riitti, että vaate oli hyvännäköinen, mutta nykyisin katson, että onpas kiva ja sen jälkeen syynään tuotelapun. Testaan usein itseäni: koitan ensin hypistelemällä tietää, mitä kaikkea kankaassa on.

Tärkeimmät kriteerini vaatteelle on ulkonäkö, laatu ja mukavuus (ei tärkeysjärjestyksessä). En tykkää korostaa merkkejä ulospäin, myhäilen mieluummin itsekseni onnistuneen hankintani kanssa. 

Koska laatukriteerini on nykyään tarkempi, se vaikuttaa luonnollisesti myös hintaan (vaikka aina nämä seikat eivät kulje käsi kädessä). Ostan edelleen aika usein, mutta se pysyy kuitenkin suht järkevissä mittakaavoissa hintojensa vuoksi. Huollan vaatteitani tarkasti; haluan että ne pysyvät pitkään hyvännäköisinä. 

Muutaman vuoden prosessin jälkeen vaatehuoneestani löytyy tällä hetkellä melkein pelkästään vaatteita, joiden hankintaa on harkittu tarkemmin ja joiden laatu on hyvä (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Heräteostosten määrä on siis vähentynyt radikaalisti. Joskus saatan tehdä löytöjä myös kirpputoreilta, mutta koska käyn niissä vähemmän (ehkä kärsivällisyyteni ja tuunaustaitoni eivät riitä), ostan pääosin vaatteet uutena. Mutta hei, ilman minun kaltaisia tyyppejä intohimoisilta kirppisten kiertelijöillä jäisi monta hyvää löytöä tekemättä; jokuhan ne ensin uutena ostaa. :D

Minulla on kirppispöytä noin kerran vuodessa, jolloin karsin lapsen vaatteita ja omaa vaatehuonettani. Tosin viime aikoina omien vaatteitteni osuus on ollut pienempi edellä mainitsemieni seikkojen ansiosta: minulla on aina vaan vähemmän vaatteita, joista minulla olisi tarve päästä eroon.

Luottovärini. Käytän kyllä värikkäitäkin vaatteita,
mutta tässä väriyhdistelmässä tunnen oloni kotoisimmaksi.

Voisin sanoa, että käytän pääosin kolmea vaatemerkkiä: Marimekko, Miun ja COS. Kaikkia melko tasapuolisesti. Jonkin verran vaatteita olen hankkinut myös Gudrun Sjödeniltä, mikä ihmetyttää monia. "Ethän sä ole mikään hippi.." saan usein kuulla. Sieltä saa kyllä pelkistetympiäkin vaatteita. Ne on vaan yhdistelty niin "runsaiksi" kaikkiin mainoskuviin. 

Joskus harvemmin satsaan vielä enemmän ja ostan esimerkiksi Vuokon mekon tai hankin jotain ihanaa joltain "pieneltä suunnittelijalta" Design Foorumista, jonne menen mieluiten nautiskelemaan yksin. Sinne on ihana mennä katselemaan ja aistimaan rauhallista tunnelmaa. Toisinaan käyn myös Limbossa, josta hankin useimmiten koruja, mutta joskus myös vaatteita.

Laukkujenkin suhteen olen päässyt siihen pisteeseen, mitä useita vuosia tavoittelin: käytössäni on noin kolme hyvälaatuista nahkalaukkua + joitakin kankaisia klassikoita. Myin joitakin vuosia sitten kaikki tarpeettomat huonot kassini kirpputorilla ja satsasin pikkuhiljaa muutamaan hyvään. Nyt käytössäni on päivittäin Marimekon nahkainen iso laukku. Sen hankinnasta on vuosi aikaa, mutta en kyllästy siihen (mikä on ihme, koska ennen olin aikamoinen tuuliviiri laukkujen suhteen.) Toisena melko samanlaisissa tilanteissa toimiva on Lumin Supermarket Bag L -laukku, sekä iltamenoissa samaisen merkin clutch-laukku. Olen havainnut nämä toimivaksi ja mutkattomaksi kolmikoksi. En sano, ettenkö ostaisi jossain vaiheessa vielä uusia, mutta näiden kanssa laukkulevottomuuteni on lakannut.

Kertomuksestani voi ehkä päätellä, että tyylini on hyvin pelkistetty ja suht klassinen, mutta on silti kivaa jos vaatteessa on joku "juju." Tykkään myös höystää asujani pitkillä hauskoilla koruilla. Pidän materieelien yhdistelystä: kevyen ja hulmuavan kankaan kanssa on ihana yhdistaa vaikka krouvia villaa. Käytän ehdottomasti eniten mekkoja ja pidän A-linjaisista malleista. Maksimekot pelastavat kesäni. Jos käytän housuja, ne ovat aina leveät. Rakastan pohkeisiin ulottuvia neuletakkeja, mutta niitä on todella vaikea löytää. Olenkin sanonut, että niiden kohdalla teen laatupoikkeuksen, jos sellaiseen vain törmäisin.

Ihmisten tyylejä on kiva katsella. On mahtava nähdä toisten oivalluksia ja miten jotkut yhdistelevät kaikkea tosi rohkeasti ja ennakkoluulottomasti, mutta itselläni ei ole tarvetta sellaiseen. Lähden tosi mielelläni makutuomariksi ja avuksi, jos joku etsii vaatetta itselleen. Minusta on kiva katsella kun joku sovittelee.

Vaatehuoneeni perustilassa. Istuskelen yleensä keittiöjakkaralla
kun mietin, mitä laittaisin päälle.

Merkkien lisäksi en myöskään koe tarpeelliseksi puhua vaatteitteni hinnoista (ellei joku nyt erikseen halua tietää). Ei minusta olisi tarpeellista mainita kirppishankintojenkaan hintoja, vaikka ymmärrän että se tehdään ajatuksella "kaikki tämä vain tällä hinnalla" ja ihailen kun joku tekee hyviä löytöjä.

Jos olisin kotona ja tuloni olisivat pienemmät, ilman muuta aikani ja kärsivällisyyteni riittäisi enemmän kirpputoreilla käymiseen. Siinä tilanteessa se olisi myös välttämättömämpi vaihtoehto. Kirppishän on maailman paras tapa saada asioita edullisesti, mutta nappilöytöihin voi luonnollisesti mennä enemmän aikaa. Pidän kirppiksistä, mutta ne eivät ole minulle sellainen intohimo. Ehkä siksi en myöskään yritä järjestää enemmän aikaa niissä käymiseen (ne menevät kiinni niin turkasen aikaisin), vaan valitsen nykyisen tapani toimia. Toistaiseksi se sopii minulle.

Koska vaatehuone on kapea, ei hyllyjä voinut vasemmalle seinälle laittaa alas asti.
Sukat ja muut alusvaatteet järjestäytyivät kenkäkaappeihin, jotka hankittiin jo edelliseen
kämppään käsipyyhkeitä varten.

auto vaihtuu

Vain vuosi sitten ostamani auto on alkanut näyttää huolestuttavia merkkejä. Sen kyllä toimii hyvin, mutta siihen on alkanut ilmestyä muita ikäviä juttuja, jotka voivat paisua isommiksi yllättävän nopeasti. Kyllä en ole ihan vakuuttunut, kannattaako halpaan ja vanhaan autoon tehdä remontteja, jotka tulisivat pidemmän päälle maksamaan liikaa suhteessa auton hintaan.

Pikkuautojen omistajat saavat välillä Fiat-myyjiltä tarjouksia, joissa uuden Punton ostajalle hyvitettäisiin vanhasta pikkuautosta hyvä summa, joka toimii käsirahana. Olen joskus vuosia sitten käynyt juttelemassa autokauppiaan kanssa samanlaisesta tarjouksesta, mutta sitten suunnitelmiin tuli muutos, eikä autoa tarvittukaan.

Nyt aloin taas leikitellä ajatuksella, kun uusi tarjous tuli.

Mies kävi kanssani katsomassa ja koeajamassa paria muutakin suunnilleen saman hinta- ja kokoluokan kuukunanmunaa, mutta Punto vei voiton. Siinä oli myös tilavin paksi, mikä on mulle tärkeä monessa tilanteessa. Mies kokeneena uusien autojen ostajana oli korvaamattomana apuna. Hänen ansiostaan tarjouksesta tuli lopulta järkevä ja erosi ensimmäisestä versiosta melko paljon. Tänään löin nimet paperiin.

Vanhaa ystävää tulee tietenkin ikävä. Olen kohdellut sitä, kuten kaikkea omaisuuttani, hyvin tarkasti ja nyt tunnen olevani vähän petturi.. Toivottavasti se antaa minulle anteeksi. Tästä alkoi pari viikkoa kestävät jäähyväiset. Ajattelin, että nyt oli kuitenkin viisainta pistää se eteenpäin, jotta siitä saa vielä hyödyn.

Kuvia uudesta autosta näet täältä.