tiistai 6. marraskuuta 2012

omistajat



Tänään koitti juhlallinen hetki astua uutteen, tyhjään kotiin. Olipa vapauttavaa mennä sinne nyt tutkimaan ihan omineen, ilman kenenkään valvovaa silmää. Tutkimme kaikki huoneet läpi ja näimme nyt enemmän konkreettisesti, miten valokuvamuistin ja mittojen avulla tehdyt suunnitelmat voidaan todellisuudessa toteuttaa.

Sisällä haisi vieraalle ja joissain kohdissa vienosti pahalle. Ensimmäisenä tuli mieleen kissanruoka, vaikka heillä oli melko uusi koiranpentu. Inhotti kun loppusiivousta ei oltu tehty kunnolla, vessan laatikotkin olivat täynnä hiuksia.. En malta odottaa, että pääsen kuuraamaan pesuhuoneen ja saunan.

Miellyttävä yllätys oli se, että maalattavaa tulee huomattavasti vähemmän kuin aluksi luultiin. Takapakkia toi vaatehuone, jonka muistelin olevan vähän erilainen. Hyllysuunnitelmat muuttuvat hieman, mutta luulen, että siitä tulee kuitekin ihan hyvä. Jonkinlaiseen kompromissiin tultiin myös työpisteen osalta, samoin siihen missä tullaan kuivattamaan pyykkiä, sijoittamaan kenkäkaapin ja sen sellaista. Epämiellyttävä ylläri oli se, että molemmissa kaapistoissa on pitkät rekit, joita niihin ei tarvittaisi – ainoastaan hyllytilaa. Eli välihyllyjä lisää.

Keittiöhän tulee menemään uusiksi ja mies vähän jo katsoi parin kaapin taakse, mitä ylläreitä seinä meille kertoo. Pikaisen diagnoosin perusteella keittiön ei pitäisi tuottaa hirveän isoja ongelmia, mutta päänvaivaa aiheuttaa kaappien yläosassa oleva iso ja ruma hormi, jota ei ehkä saa pois. Olisin halunnut avoimet kaapinpäälliset ilman sokkelilevyjä, mutta nyt ne pitää vissiin kuitenkin laittaa. Hitto.

Kasattavaa, kiinnitettävää, maalattavaa, koottavaa, pystytettävää ja vaikka mitä on aika riittävästi ja saa nähdä, miten paljon ehdimme tehdä näiden kahden viikon aikana, ennen kuin muutamme.

Menimme koko perhe istumaan saunan lauteille ja totesimme sen ihan hyvän kokoiseksi. Välillä seisoin ikkunoiden ääressä ja katselin, miten usealla naapurilla paloi tunnelmalliset kynttilälyhdyt ovien vieressä. Vatsanpohjaa kutkutti kun kuvittelin, että selkäni takana kaikki olisi jo paikallaan, olisimme asettuneet ja että maisemat etu- ja takapihalle tulisivat olemaan ihan tuttuja. Ja tuoksut omia. Kuvittelin meidät kesällä oleskelemaan takapihalle...

Jänniä aikoja nämä.

4 kommenttia:

  1. höh. Miekii haluun muuttaa.

    Ihanaa <3 uus koti teillä.


    Ottomus Tottumus.

    VastaaPoista
  2. Onnea. Ei muuta kun hengareita ostamaan ja ilmastointiputken osalta vaan mielessä sanonta: Mitä et voi perittää, korosta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! No joo, se oli yksi ajatus, mutta... siinä on sellainen yksi juttu miksi se ei ehkä ole hyvä idea.

    VastaaPoista
  4. Hih, me tuumataan täällä uudessa kodissa, että lisää tankoja! Tehdään vaihtarit ;)

    VastaaPoista