perjantai 2. marraskuuta 2012

äntligen!

Gudrun Sjödenin myymälä tulee Suomeen, vihdoinkin! Putiikki avaa ovensa helmikuussa. Onhan siinä ollut oma viehätyksensä fiilistellä niissä myymälöissä Tukholman reissuilla ja tilata vaatteita netistä, mutta.. Onhan se nyt ihan luksusta, että pääsee hiplaamaan uutuuksia ja ennenkaikkea näkemään heti, millaisesta kankaasta on kyse. Usein harmittelenkin, että malli näyttää ihanalta, mutta selosteesta huolimatta en aina tiedä, minkä tuntuista kangasta mikin on. Yleisimmät toki tiedän, mutta kun on kyseessä on jotain sekoitetta niin menen hakoteille.

Liike tulee Erottajalle, ihan työpaikkani lähelle. Ja jos tämä liike on yhtä ihanasti sisustettu kuin naapurimaan sisarensa, visualistin silmä lepää kun jokainen pienikin ykstyiskohta on tarkkaan mietitty.

Gudrunin tyyli on luonnonlapsimainen ja hipahtava. Moni onkin ihmetellyt, että ostanko minä tosiaan sieltä vaatteita. Pukeudun nimittäin melkein aina mustaan tai muuhun tummaan väriin joskus kirkkailla yksityiskohdilla höystäen. Kuvioituja vaatteita harrastan harvoin lukuun ottamatta raitoja, joihin en kyllästy koskaan. Pukeutumismakuni on hyvin minimalistinen. Yksinkertainen ja veistoksellinen on kaunista. Siksi tätä mieltymystäni kyseiseen merkkiin ihmetelläänkin. Mallien päälle on vaan yhdistelty vaatteita hyvin kirjavasti ja rempseästi, mutta kun katsoo yksittäisiä vaatteita, sieltä löytyy minun tyyliini  paaaaljon kaikkea ja pidän erityisesti sen rennoista pussihousumalleista. Äskeiseltä Tukholman reissulta ostin ihanan huovutetun villapaidan (mustan) ja maiharitakin (mustan), sekä veluuriset pussihtavat housut (arvaa väri).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti