maanantai 19. maaliskuuta 2012

alku

No niin, tässä sitä ollaan! Tervetuloa seuraamaan uudistettua blogiani, jossa tarkoituksenani on jakaa ajatuksia kaikesta mitä mieleen tulee yleensä hyväntuulisesti, mutta en aio peitellä myöskään ärsyyntymistäni. Olen pohdiskeleva tyyppi, mutta täällä blogissa tulen varmasti pitämään tekstini aika kevyellä, mutta silti henkilökohtaisella tasolla. Toki joskus saatan heittäytyä kirjoittamaan jostain syvällisemmästäkin. Edellinen blogini keskittyi pelkästään lapsen odotusaikaan ja pariin ensimmäiseen vuoteen. Käy lukemassa Pöksyblogi ykköstä ja kakkosta.

Vähän taustaa: olen reilu kolmekymppinen nainen. Olen naimisissa miehen kanssa, jonka kanssa olen ollut puolet elämästäni. Meillä on 2-vuotias tytär. Olen kotoisin pikkupaikkakunnalta, mutta viime vuodet olemme asuneet pääkaupunkiseudulla.

Olen tunteellinen ihminen, joskus liiankin empaattinen ja tosi itkuherkkä, etenkin turhatuneena tai väärinymmärrettynä. Minulla on valokuvamuisti ja rakastan visuaalisuutta. Onneksi, koska työskentelen sillä alalla. Se missä jollain muulla tulee hyvä olo hikilenkistä ja salitreenistä, minä saan voimaa pelkästä näkymästä. Yksi rauhoittavimmista asioista on katsella omaa isoa kirjahyllyä, nuotiota, merta, aivan paikallaan olevaa luontoa tai kaupungin silhuettia.

Rakastan katsella ihmisiä, jotka ovat keskittyneitä johonkin tilanteeseen, joten se itse tilanne jää minulta usein näkemättä. Olen puhelias ja rempseä, mutta sen lisäksi pidän muiden tarkkailusta. Käyttäytymiseni onkin monelle hämäävää: minua tuntemattomat luulevat heposti, etten touhottamiseltani kykene ajattelemaan tai havainnoimaan mitään niin tarkasti. Minusta on mielenkiintoista seurata ihmisten kasvoja, ilmeitä ja eleitä ja olenkin oppinut aika taitavaksi ihmisten lukijaksi.

Kiihdyn ja provosoidun aika helposti, mutta sulan melkein yhtä nopeasti. Inhoan ylimielisyyttä ja ilkeyttä rakastavia ihmisiä. Rakastan rutiineja, säännöllisyyttä, perinteitä ja järjestystä (eli jonkun mielestä olen painajainen). Osaan kyllä ottaa rennostikin, mutta minulla on kyllä opettelemista sen kanssa, että annan itselleni enemmän armoa.

Vielä kerran tervetuloa! Katsotaan mitä tästä syntyy..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti