Hyi. Mies laittoi viime viikolla lapsen päästä otettuja saivareita juomalasiin ja päälle hengitysaukolla varustetun kelmun. Halusi nähdä kuoriutuvatko ne. Ensin hän piti lasia keittiön työtasolla, kunnes käskin hänen viedä tieteellisen kokeensa piippuhyllylle, kauaksi näköetäisyydeltäni. Munien talteenotto tapahtui kyllä shampoopesun jälkeen, joten on odotettavissa, ettei niistä ehkä ketään ulos edes tule. Eilen satuin käymään piippuhyllyllä ja rohkaistuin katsomaan tuota juomalasia. Ei elämää – ainakaan vielä. Mutta kyllä niiden melkein nyt pitäisi olla jo kuoriutuneita, jos sellaista meinaavat tehdä ja niin ne tekevätkin, jos vain ovat elossa. Voimmeko siis yhtyä shampoon myyntipuheisiin, jossa luvataan nirhiä jo rehvakkaasti kävelevien tyyppien lisäksi myös munat?
Ilokseni voin todeta, että (tämänkertainen) täiongelma näyttäisi olevan taaksejäänyttä elämää. Edelleen kyllä skannaan vaistomaisesti katsellani täinmuotoisia pisteitä, mutta onneksi kaikki ovat osoittautuneet roskiksi. Minun päässähän niitä ukkeleita ei koskaan tavattu, mutta eihän sitä voi koskaan tietää tämän reuhkan kanssa. Taloutemme hoito-opertaatio on kyllä ollut niin perusteellinen, että jos se ei tehoa niin kyllä sitten ei mikään. Eikä siinä vielä kaikki: kaiken tämän lisäksi suihkutamme lapsen päähän aamuisin täitartuntaa ennaltaehkäisevää suihketta nyt kun epidemia-aika on vielä valloillaan.
Vapiskaa, loiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti