lapsen juttuja

En ole pitkään aikaan kirjoitellut nimenomaan lapsesta ja haluan tietysti itsellenikin muistiin asioita.
Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, Manna on aika omatahtoinen tyttö, joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja leppyy yhtä nopeasti (kuten minäkin). Uhmasta kirjoittelin syksyllä. Sen kanssa mennään vahvasti edelleen, mutta olen ollut aistivinani sen lieventyneen ehkä promillen verran. En tiedä.

Lapsi alkoi olla ilman vaippoja kaksi vuotispäivän kynnyksellä, mutta kesän alussa hänellä tuli harmittavainen, yleisimmin tytöillä esiintyvä ilmiö: kakan pidättäminen. Kyse ei ole ummetuksesta, koska kakka on koko ajan ihan pehmeää ja sitä tulisi säännöllisesti joka päivä. Jostain syystä joillain lapsilla alkaa kausi, jolloin kakkosella käynti on tosi epämieluisaa. Olen itsekin kuulunut tähän porukkaan, tosin muistan että pidätin vaan pidättämisen ilosta, joka kostautui "kipeänä kakkana." Tarhan täti kertoi, että etenkin isojen puolella se on todella tavallinen ilmiö. Mukaan voi ottaa jonkinlaisen palkintojutun, mikä antaisi lapselle motivaatiota, mutta tämä alkoi Mannalla sen verran aikaisin, ettei häntä olisi voinut vähempää kiinnostaa joku tarra tai muu palkinto, jonka saa kakan jälkeen. Nyt kun lapsi tajuaa taas vähän enemmän asioista, olemme ottaneet käyttöön "kakkakeiju" -toimenpiteet. Kun kakka tulee reippasti pottaan tai pönttöön, kakkakeiju vierailee. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että silloin tällöin lapsen pottaan ilmestyy joku pieni eläin, joista lapsi pitää yli kaiken. Vaikka lapsi puhuu aina innokkaasti kakkakeijun vierailusta, se ei kovin paljon ole innostanut siihen itse juttuun. Kakka ei tule pidättämisesti huolimatta housuun oikeastaan koskaan, mutta ilmiössä on toinen puoli: pissa. Se lirahtaa helpommin pidättämisen yhteydessä housuun. Lapsi käy kyllä pissalla ihan normaalisti, mutta jos hän ei ole käynyt siellä äskettäin pidätystilanteen tullessa, liru voi tulla housuun.

Lapsi syö kuitupitoista ruokaa ja jopa lisäämme vehnäleseitä hänen ruokaansa. Olemme yrittäneet ottaa huomioon kaikki jutut, jotta vatsa ei menisi kovaksi. Kovuus ei ole kuitenkaan se juttu, vaan ainoastaan kakalla käynnin epämieluisuus. Seurauksena lukuisat jarrarit ja pikkarien tiuhat vaihdot. Kun hän ei ole suostunut käymään kakalla muutamaan päivään ja pidätystä tapahtuu todella tiheään, on esimerkiksi kauppareissulle pakko laittaa vaippa pissan vuoksi. Eihän se ole kivaa, enkä haluaisi opettaa lasta takaisin vaippoihin, mutta se on vain välillä pakko.

Puhe on jo todella sujuvaa. Lapsi puhuu käytännössä mitä tahansa ja kertoo pitkiä tarinoita. Sanavarasto on huikea. Tämän ikäisen ihana puoli on se, että sanojen muodot tai järjestykset menevät välillä päin honkia:

"Äiti mikä se on tuo?"
"Äiti mikä se oli ääni?"
"Mitä sinä teket?"
"Minä haluaisin tollasesta." (haluaisin tuon)
"Äiti isin kanssa ostettiin tollaselta." (isin kanssa ostettiin tommonen)
"Tule katsomassa!"
"Nämät" (nämä)
"Net" (ne)

Lapsi osaa monta laulua ja myös tykkää laulaa niin ettei muut saa osallistua. Aika tiukka vastalause tulee, jos yritän yhtyä mukaan. Joskus minulle armollisesti suodaan tämä oikeus. Olen kuulevinani, että sävelkorva tulee joskus olemaan ihan hyvä. Yksi lempilauluista on englannin kielinen aakkoslaulu, jonka Manna osaa kokonaan. Hän tunnistaa useimpia kirjaimia niin että hän sanoo, mikä kenenkin kirjain on. Ensin hän oppi niitä Englanniksi ja sitten Suomeksi kun Herra Hakkaraisen aakkoset -kirja tuli suureksi hitiksi (sitä luetaan joka ilta, mieluiten isi). Lapsen lempikirjain on Englanniksi lausuttuna W, joka myös "on toisinpäin Mannan kiljain."

Numerot alkavat hahmottua. Lapsi osaa laskea viiteentoista ja ymmärtää jos sanotaan että ota vielä kolme lusikallista tai vastaavaa. Manna haluaa usein tietää, mitä jossakin paikassa lukee: "mikä se lukee tuossa?" jos luemme jotakin kirjaa tai olemme yleisillä paikoilla ja siellä on vaikka joku kyltti tai lappu.

Leikit alkavat jo muistuttaa isompien lasten juttuja ja hämmennyn jatkuvasti kun seuraan niitä välillä salaa. Kehitys on huikeaa.

Traktorit, autot, nosturit ja kaikenlainen vastaava on tosi mielenkiintoisia. Samoin kova meno, juokseminen, tanssiminen, musiikki, piirtäminen ja kaikenlaiset askartelut ovat ihania juttuja. Manna on aina valmis. Hempeämmätkin jutut kiinnostavat, mutta tämä tyttö ei ole ihan eniten nukkea hoivaavaa tyyppiä, vaikka tykkääkin nukkekodilla leikkiä ja on muuten huolehtivainen. Kauneudenhoito ja vaatteet kiinnostavat. Tyttö pyytää minulta usein "äiti huulii" kun laitan huulikiillettä. Pieni, olematon sipaisu saa hänet onnensa kukkuloille.

Manna on omatoiminen ja ilmaisee halunsa hyvin selkeästi. Joskus ei saa avustaa yhtään ennen kuin hän itse pyytää, se asia ei ole muuttunut mihinkään.

Huumori alkaa olla kohdillaan. Nauramme koko perhe samanlaisille älyvapaille jutuille. Toivottavasti se säilyykin sellaisena. Kohta Manna täyttää kolme, mikä on ihan käsittämätöntä.