sunnuntai 9. joulukuuta 2012

päänsisäisiä dialogeja



Saattaa kuulostaa siltä että kaipaisin hoitoa, mutta kuulen päässäni dialogeja. Eipä käy ainakaan aika pitkäksi.. Joko kuvittelen tulevia tilanteita jonkun tutun kanssa tai sitten ne ovat ihan tuulesta temmattuja, eikä niissä aina ole päätä eikä häntää. Tässä esimerkki vuosia sitten päähäni työmatkalla tulleesta keskustelusta, jonka löysin taas äsken arkistoni kätköistä. 

- Anteeksi, mutta minun on aivan pakko sanoa: te näytätte aivan Tom Jonesilta.
- Mitä te sillä tarkoitatte?
- No sitä, että näytätte ihan Tom Jonesilta. 
- En voi mitenkään näyttää Tom Jonesilta.
- Miten niin ette voi näyttää Tom Jonesilta?
- No, ensinnäkin Tom Jonesilla on lyhyt tukka ja hän on paljon pitempi ja vankkarakenteisempi kuin minä.
- No mitä se estää? Olette silti ihan Tom Jonesin näköinen. 
- Mutta minä olen nainen!
- Mitä sitten? Voihan nainenkin näyttää Tom Jonesilta.
- Eikä voi!
- Tietenkin voi. 
- No onpa todella imartelevaa olla Tom Jonesin näköinen nainen!
- Minä ainakin olisin otettu jos minua verrattaisiin häneen.
- Mutta te olettekin mies!
- Niin?
- Mitä "niin"? Tarkoitan vain, että saattaisi olla ehkä helpompaa verrata samaan sukupuoleen. Enhän minäkään voi verrata teitä naiseen.
- Ihan hyvin voitte. Ettekö muka näe yhdennäköisyyttäni Hillary Clintonin kanssa?
- En todellakaan.
- Olen aina nähnyt itsessäni samoja piirteitä.
- Olette tainnut lyödä päänne aika pahasti.
- Miten niin?
- Jos mielestänne teissä on samaa näköä kuin Hillary Clintonissa, minä olen Jeesus.
- Itse asiassa nyt kun sanoitte, näytätte hieman myös häneltä.
- Tuohan on loukkaavaa!
- Mikä siinä on niin loukkaavaa?
- Verrata minua nyt Jeesukseen!
- No tekisitte sitten jotain tuolle parrankasvulle.
- Eihän minulla ole partaa! 
- Ei niin.
- Miksi sitten sanoitte niin?
- Halusin vain katsoa reaktionne.
- Olette todella vulgaari.
- Jeesushan oli komea mies. 
- Niin, MIES. Minä olen nainen!
- Niin?
- Tehän olette aivan mahdoton!
- Minkä vuoksi olette täällä?
- Se ei kuulu teille.
- Ihmiset varjelevat liikaa yksityisyyttään. Minä voin ainakin sanoa aivan suoraan, että olen menossa peräsuolen tähystykseen.
- Mutta tehän pitelette veristä rättiä ohimollanne!
- Niin? 
- Ettekö ole muka menossa lääkäriin päänne takia?
- En. Olen menossa peräsuolitähystykseen.
- Mutta... Antaa olla. 
- Sanokaa vain mitä olitte sanomassa.
- Jos päävammanne ei mielestänne vaadi hoitoa, missä kunnossa peräsuolenne sitten mahtaa olla?
- Itse asiassa ihan hyvässä. Aiemmin se oli hieman huonommassa, koska...
- En halua kuulla enempää!
- Mutta nehän ovat aivan luonnollisia asioita.
- Te olette aivan mahdoton!
- Sanoitte niin jo kerran. Ja minä haluan kanssanne illalliselle.
- Mitä? 
- HALUAN KANSSANNE ILLALLISELLE!
- Shhhh! Kuulin kyllä mitä sanoitte, mutta en voinut uskoa korviani.
- Kannattaa sitten puhua niistäkin lääkärille.
- Ei tule kuuloonkaan.
- Miksei? Kyllähän korvat kannattaa tutkituttaa, jos ei usko niitä.
- Ei! Vaan ei tule kuuloonkaan illallinen kanssanne!
- Miksi ihmeessä? Voisiko olla kauniimpaa näkyä kuin Hillary Clinton ja Tom Jones illallisella?
- Huoh! Onko tämä olevinaan iskutaktiikkanne?
- Mikä?
- No tällainen raivostuttava jankuttaminen. Se ei nimittäin tehoa.
- Eikö.
- No ei! Miksi tehoaisi?
- Saatte nähdä, kun olette kanssani illallisella.
- En lähde kanssanne illalliselle!
- Lähdette kun kerron miksi pääni on ruhjeilla.
- Enpä usko. 
- Löin pääni ovenkarmiin, koska katsoin peräänne niin pitkään.
- Missä?
- Kun menitte ohitseni vessaan kun minä saavuin tänne.
- Mitä minussa oli niin erikoista?
- Olette Tom Jonesin näköinen.
- Ei taas tätä keskustelua!
- Voinko edes kutsua teitä Tompaksi?
- Ette!
- Minusta se olisi hienoa. 
- Ette silti saa!
- Harmi. Se olisi pukenut teitä.
- Hmph.
- Teillä on muuten kauniit sääret.
- Kiitos.
- Mihin aikaan ne aukeavat?
- NYT RIITTÄÄ! Hoitaja! Tämä mies, viekää hänet pois!

2 kommenttia: