sunnuntaifiiliksiä

Hah! Olen niin pakkasen lapsi. Sehän jo tiedettiin, mutta siitä saamani energiamäärä yllättää minut joka kerta. Eilen oli mahtavan toimelias sunnuntai ilman että edes suunnittelin sellaista: kudoin lapselleni pipon, suoritin kansalaisvelvollisuuteni äänestämällä, leivoin kaksi leipää, kakun ja valmistin miehelle etukäteisen 35-vuotisjuhlapäivällisen. Kutsuin salaa serkkuni ja hänen miehensä meille syömään ja juhlistamaan synttäreitä pienimuotoisesti – mies kun ei koskaan halua mitään virallisia karkeloita. Yllärin kohde oli mielissään, samoin kuin lapsi, joka jumaloi kummitätiään ja hänen miestään.

Aamun näpräykset...

... ja hetkeä myöhemmin.

Uutta pipoa testaamassa.

Pipon malli on vanha tuttu karkki. Enpä minä muuta osakaan.

Että voi ihminen saada tällaisesta näystä energiaa.

30 sekuntia aiemmin:
"Manna älä leiki sillä kananmunalla ettei se tipu ja mene rikki."

Elämäni ensimmäinen itse tehty kakkupohja jäi aika tehokkaasti
lättänäksi. Perunajauhoja unohtui ostaa, joten ilman mentiin.
Ruskea väri tuli inkkarisokerista. Valmiista kakusta tuli
niin ruma (ihan oikeasti), että rahtarikin tekee hienomman.

Malttamaton kakunmaistaja, joka ei lopulta sitten halunnutkaan
kun leipomus oli valmis syötäväksi.