Näimme viime vuonna ystäviemme lapsella aivan ihanan nukkekodin, joka kestää pienempienkin käsittelyn. Se on mehevän kokoinen ja sinne saa ostaa hunekalupaketteja huoneittain tai pikkuisia tilpehöörikokonaisuuksia, kuten kodinhoitovälineitä tms. Sarjassa on vaikka mitä ihanaa, mutta tästä linkistä pääset vähän makuun. Valikoimissa on eri kokoisia nukkekoteja ja ylipäätään kaikenlaista sekä tytöille, että pojille. Kaikki tuotteet pikkutarvikkeita myöten on valmistettu puusta. Erityisesti mies innostui että sellainen täytyy joskus hankkia lapselle, mutta nukkekotien suolaiset hinnat ovat rajoittaneet hankinnan tekemistä.
No viime viikolla kävimme kotimme lähellä olevalla lastentarvikekirppiksellä, jossa oli myynnissä aika samantapainen nukkekoti – mutta värit ja kunto vaativat remppaa. Koko ja muotoilu olivat kuitenkin niin saman tapaiset kuin noissa Le Toy Vanin tuotteissa, että päätimme ostaa ja kunnostaa sen. Ainakin lapsi saisi ihan uniikin kappaleen.
Tuumasta toimeen ja maalikauppaan! Halusin värimaailmasta samanlaisen lapsen huoneen kanssa ja ulkomuistista koitin valita maalien sävyt. (Valokuvamuistista ja tarkasta värisilmästä oli apua, koska sävyt olivat ihan oikeat.) Mies hoiti kaikenlaiset kiristys- ja naulausoperaatiot ja minä nyhräsin maalien kanssa pari kolme päivää. Mieskin vetäisi parit kerrokset.
Kävin ostamassa samalla taloon makuuhuoneen huonekalut, jotka ovat ihan sopivan kokoisia ja niillä pääsee loistavasti leikkiin vauhtiin. Jossain vaiheessa haluaisin hankkia taloon vielä olkkarin ja keittiön kalusteet. Muita huonekaluja sinne ei sitten taida mahtuakaan, mutta mukavaa kun niitä voi kerätä pikkuhiljaa.
Lapsi oli arvatenkin talosta innoissaan ja seurasi maalausopaeraatiota silmä tarkkana. Olisi halunnut tietenkin auttaakin, mutta öljypohjaisten maalien (joilla minäkin sotken aika lahjakkaasti) vuoksi en antanut lupaa. Mälsä äiti. Lapsi suostui sitten maalaamaan omia vesiväritöitään vieressä.
Taloon täytyy ehkä ommella vielä verhot ja laittaa pari taulua seinään. Ajattelin laittaa sinne samat kuvat kuin lapsen huoneessa olevat piirtämäni julisteet.
Olen loputulokseen aika tyytyväinen, mutta ainahan omassa työssä olisi parannettavaa. Lapsi tuskin niitä pikkujuttuja huomaa, joten antaa olla. Ulkoasusta tuli aika pelkistetty ja jätin tarkoituksella maalaamatta ulkoseinien puut ja pensaat. Ehkä eniten vaikeuksia oli saada rajat tarpeeksi suoriksi teippauksista huolimatta. Aina sitä maalia karkasi jostain raosta. Toinen haaste oli maalata kivat tapetit, mutta sekin onnistui loputa ihan hyvin. Ainut mitä taloon vielä kaipaisin on etuseinä, jonka saa kiinni leikkien välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti