Nyt lomalla ajattelin, että annetaan jatkua vielä, mutta sitten yht'äkkiä eilen illalla kun lapsi oli menossa nukkumaan, menin sanomaan hänelle pahoittelevasti, että kaikki tutit ovat hävinneet johonkin. Lapsi hetken yritti, että katso kaapista, katso laukusta, mutta minä sanoin että katsoin jo, mistään ei löytynyt. Ihme kyllä, ei yhtään narinaa tai kiukkua. Hän meni sänkyyn ihan hyvillä mielin, mutta nukahtaminen tuli vasta parin tunnin viiveellä. Tänään jatkui sama meininki. Olimme päivän Suomenlinnassa retkellä ja lapsi oli illalla aivan kuitti. Hän kyseli tuttia pari kertaa, mutta kun sanoin ettei tutteja ole vieläkään löytynyt, hän jätti asian sikseen ja simahti.
Jos tämä menee näin helposti, olen tietenkin iloinen. Samalla minulla on taas pala kurkussa kun yksi vaihe on ohi. Olen sitä paitsi aina rakastanut sitä näkyä kun lapsellani on tutti suussa väsyneenä tai juuri heränneenä, vielä kun on unta silmissä ja hiuksissa. Saattaa olla, että tämä on minulle vaikeampi paikka kuin lapselle...
Purkasin jokin aika sitten lapsen hoitolaukun, joka on kulkenut mukana aina hyvänä turvana joka paikassa. Lapsen iän karttuessa sisältö on luonnollisesti aina vähän muuttunut. Nyt sitä ei ole enää juurikaan tarvinnut. Olemme ottaneet vain lapsen tarhareppuun mukaan pari tarpeellista tavaraa jonnekin lähtiessämme. Minulla oli ihan pala kurkussa kun "ajoin alas" tuota hoitolaukkua. Minulla on kamala ikävä sitä aikaa kun olin lapsen kanssa kotona ja liikuimme joka puolelle. Samalla tietenkin on hauskaa kun toinen oppii koko ajan uutta ja on jo niin iso tyttö.
Hei,
VastaaPoistaJos teillä on vielä noita tutteja, tuttipulloja tai tuttinauhoja jäljellä niin meille saa lahjoittaa :) meillä kotona tehdään niistä reborn-nukeille soveltuvia. Malia saa laittaa: lenfuuma@gmail.com
Hei,
PoistaKiitos lahjoitusmahdollisuudesta. Meillä on jäljellä kaksi tuttia, mutta ne haluan säästää muistona.
Samoin on tuttipulloja, jotka niinikään haluan säästää. Tsemppiä tarvikkeiden metsästykseen!