Jossain vaiheessa sitä on ihan varma, että tuota tai tuota lapsen piirrettä tai pientä tapaa ei unohda koskaan. Hänellä on jokaisena aikakautena jokin maneeri, josta pidän erityisen paljon. Sitten se jää ja tilalle tulee uusi. Havahduin eräänä päivänä kun muistin yht'äkkiä yhden tällaisen vauva-ajan jutun. Vähän järkytyin, miten hyvästä muististani huolimatta olin unohtanut sen niin helposti, vaikka silloin olin ihan varma, että tämän tulen muistamaan aina. Pelkään, että unohdan liikaa. Lapsen kasvuvauhti on samaan aikaan hauskaa ja haikeaa, joskus jopa vähän surullista. Tunnen jokaisen vähän isomman kehitysaskeleen sydänjuurissani. Se on aina yksi askel kauemmaksi äidistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti