Saludos al sol! Kävimme lomailemassa miehen kahden veljen perheiden kanssa Espanjassa. Kyläilemme toistemme luona säännöllisesti ja siitä se yhteisreissun ajatus sitten lähti.
Reissua suunniteltiin melko pitkään; aikataulujen yhteen sovittaminen asetti omat haasteensa, sillä kaksi tekee vuorotyötä. Ajattelimme, että talon vuokraaminen olisi kätevin ja edullisin tapa majoittaa kolme perhettä. Suunnitelmissamme oli myös vuokrata autot, joka antoi enemmän vaihtoehtoja talojen suhteen. Pitkän ja
hartaan Homeaway-sivuston ja lentohintojen koluamisen jälkeen päädyimme tilavaan taloon reilun tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta. Kylän nimi on Llorà, josta on reilun 10 kilsan matka Gironan keskustaan. Meistä kukaan ei ollut käynyt noilla seuduilla aikaisemmin, olimme ainoastaan lukeneet ja kuulleet, enimmäkseen myönteisiä asioita. Jännityksellä odotimme!
Perille saapuessamme talon omistaja, nelilapsisen perheen professori-isä, esitteli paikan meille huolellisesti
ja ilmoitti, että kaikki on vapaassa käytössämme. Niin vapaassa, että jos jonkun
huonekalun paikka ei miellytä, niitäkin voi siirrellä.
Majoitus
osoittautui meille ihanteelliseksi ratkaisuksi. Talossa oli neljä makkaria ja yksi vessa/ kylppäri. Sen ruuhkautumista vähän mietimme etukäteen, mutta sellaisia tilanteita ei oikeastaan edes tullut. Tilavassa talossa oli helppo saada tarvittaessa myös omaa rauhaa.
Talo oli hyvin varusteltu ja sieltä löytyivät niin astiat,
ruoanlaittovälineet, mausteet, astian- ja pyykinpesukoneet pesuaineineen
kuin ulkogrillikin. Talossa oli paljon muutakin: kirjoja, ulko- ja
sisäleluja ja vaikka mitä.
Hintaan sisältyivät myös pyyhkeet ja lakanat. Pyyhkeitä olisi tarvittu vähän enemmän, mutta siitäkään ei tullut ongelmaa. Kaappitilaa oli paljon! Espanjalaiseen tapaan sisällä oli laattalattiat, jotka ovat helteellä
taivaalliset, mutta viileällä villasukat olivat hyvä matkavarustus.
Huonoja puolia
tällaisissa taloissa on kylmä kosteus, jonka vuoksi sisällä ei
kuivu mikään. Onneksi säät suosivat, joten pyyhkeet ja pyykit saatiin ulkona nopeasti kuiviksi.
Kaikki meni tosi hyvin. Meistä on vuosien saatossa tullut läheinen perhekolmikko ja nyt oli kiva päästä viettämään yhdessä aikaa pitemmän kaavan mukaan.
Hinnat ehkä kiinnostavat monia. Koska vielä ei ole varsinainen sesonkinaika, saimme talon todella edullisesti: viikon vuokra oli yhteensä noin 680€ (+ 300 €:n takuumaksu, jonka saimme viimeisenä päivänä takaisin). Lennotkin onnistuimme saamaan huokeasti: meidän kolmehenkisen perheen lippujen hinta oli yhteensä noin 450€. Auton vuokra oli pyöreästi 160€/viikko ja ällistykseksemme kaikki kiesit olivat kaikenlisäksi ihan tuliteriä kaikkine mukavuuksineen.
Seuraavaksi noin miljardi matkakuvaa, olkaa hyvät.
Yläkertaa kiersi parveke, josta oli kiva tähyillä läänejä.
Tulopäivänä satoi, mutta sen jälkeen oli erinomaiset säät.
Tässä ensimmäinen aamu, josta lapsi halusi päästä heti nautiskelemaan parvekkeelle.
Talon ehdottomasti parhaita puolia olivat Pohjoiskalotin kokoinen uima-allas...
... ja valtava piha. Vieressä oli muutamia muita taloja, pallokenttä ja viljelyksiä.
Alue oli niin kaunis ja rauhallinen, että sitä kaikkea ei voinut muuta kuin tuijottaa.
Trampoliini oli kovassa käytössä.
Samoin uima-allas, jonka toinen pää oli ihan kunnolla syvä ja
toisessa pienimpienkin jalat ylettivät pohjaan. 
Ihmisten ilmoille Gironaan! Kaupunki oli ihana ja tämä lienee sen yksi tunnetuimmista kuvakulmista. Joen varren arkkitehtuuri oli hauskaa ja salaperäistä. Kaupungin vanha alue kiehtoi eniten ja siellä myös monta kertaa käyskentelimme.
Ovihullu tässä taas hei.
Kouluun siitä!
Yksi joen ylittävistä silloista.
Mafiaperheen pään valtasormuksen suutelu ja
yhteinen Vapun juhlaillallinen voi alkaa.
Sangriaa toki, Espanjassa kun ollaan!
Eräänä päivänä ajelimme Platja d'Aroon, jonka hiekkaranta oli aika kunnioitusta herättävä.
Suht sopivan kokoinen hiekkalaatikko.
Ryhmye siinä kivasti koossa.
Älä nyt heilu kun koitetaan ottaa edes yksi kuva.
Tähän pieni välihuomautus loistavasta hankinnasta: ostimme lapselle etukäteen BoostApak-repun, joka muuntautuu korokeistuimeksi. Istuimen vuokraamista ei siis tarvittu ja jatkossa ei tarvitse siirrellä isoa istuinta vaikkapa mummilareissun ajaksi. Kätevä myös vaikkapa silloin jos lapsen kaveri on kyydissä. Hinta ei ole täysin ilmainen, mutta koska tällä on myös repputoiminto, se ei loppujen lopuksi ole kovin paha. Lämpimästi suosittelen.
Lapsen ensimmäisiä kysymyksiä aamupalalla: "äiti voinko mennä kohta uimaan?"
Kyseisen vesipedon oli aivan välttämätöntä päästä altaaseen jo menoiltana,
vaikka vettä tuli ja koleaa oli. En voi syyttää; olen itse ollut lapsena ihan samanlainen ja edelleen vedessä mielelläni puljaan. Ja miten paljon keksiikään erilaisia vesileikkejä isolla tyhjällä limsapullolla!
Joinakin päivinä emme liikkuneet juuri minnekään, vaan oleilimme pääosin omassa pihapiirissä.
Tämä oli yksi lempinäkymäni.
Milloin altaalla oli enemmän toimintaa..
... milloin taas oli rauhallisia hetkiä.
On kesän merkki kun lapsen hiukset villiintyvät.
Trampoliinilla ei pelkästään pompittu. Siellä myös oleiltiin.
Naapurin tyyppi.
Meillä oli vakaa aikomus tehdä päivän retki Barcelonaan, mutta lopulta luovuimme siitä kun tässäkin seudussa oli vaikka mitä. Ehkä parempi mennä tutkimaan sitä ihan erillisenä reissunaan.
Liikuimme paljon koko porukalla, mutta välillä pienemmilläkin kokoonpanoilla.
Tässä olemme syömässä oman perheen kesken.
Ja ruoka – matkustuksen yksi parhaista puolista! Tässä eräs annokseni:
pastaa kuivatun sipulin, gorgonzolan, sienten ja parmesanin kera. Ah.
Lapsi vaati päästä kuvaamaan ja tässä tulos.
Minä ja Luonnolliset hymyilijät -klubissa oleva mieheni.
kadun varrella oli tarjolla kaikenlaista ihanaa juustoista öljyihin ja leivonnaisista mausteisiin.
Perhe viilettää edellä, minä aistin perässä.
Skål sulle, ihana Girona!
No, missä se vesi on?
Suosittu kulkupeli.
Tämän ruokapaikan ympärillä oli jatkuvatsi väkeä.
Alkupalaksi tilaamani bruscetta oli erinomaista.
Treffi-iltanamme sunnuntaina kaupunki oli hiljainen, mutta se ei haitannut.
Oli kiva nähdä paikka myös iltavalaistuksessa.
Syöminen ravintoloissa oli melko edullista myös vilkkaammilla alueilla.
Puhumattakaan ruokakauppojen hinnoista. Kolmen perheen kesken viikon yhteisruokakustannukset eivät olleet päätähuimaavia.
Silmillään elävän ihmisen sydän melkein pakahtui.
Syöminen ravintoloissa oli melko edullista myös vilkkaammilla alueilla.
Puhumattakaan ruokakauppojen hinnoista. Kolmen perheen kesken viikon yhteisruokakustannukset eivät olleet päätähuimaavia.
NYRRILLATAAN ja.. whait, what?
11 hengen kenkäkokoelma saattaa olla jonkinlainen.
En melkein kestä, miten kauniita vanhoja kivitaloja siellä joka mutkassa oli.
Tyypit jo kesävetimissä.
Käväisimme viimeisenä päivänä vielä pienellä roadtripillä. Pysähdyimme tankkaamaan Les Planes D'hostoletsissa, enkä voinut vastustaa tämän väriyhdistelmän ikuistamista. Siinä tauolta tulevat vanhemmat pyöräilijäsedät loistivat kysymysmerkkeinä touhujani katsellessaan. Kuvata nyt tommosen baarin seinustaa!
Pyöräilijöistä puheen ollen, kotikylämme ympäristö taisi olla aika suosittua kilpapyöräilijöiden reittiä. Ainakin heitä oli siellä mutkat väärällään. Teiden varsilla oli kylttejä, jotka kehottivat autoilijoita jättämään 1,5 metrin tilan pyörilijöitä ohittaessaan. Semmoiset merkit eivät olisi pahitteeksi Suomessakaan – ja meillä sentään tiet ovat aika leveitä.
Talomme lähellä oli pieni kirkko, joka oli rakennettu 1050-luvulla.
Sitäkin kävimme tutkimassa, enkä meinannut saada silmiäni irti siitäkään paikasta.
Se oli hieno reissu. Palasin kotiin hieman ruskettuneempana, rentoutuneena, nauraneena, hyvästä ruoasta vähän painavampana, ja monta kokemusta rikkaampana. Kunnes Suomessakin koittaa kesä, yritän painaa mieleeni kaiken lämmön, äänet, tuoksut ja maut, joista sain nauttia joka aistillani.
Hasta luego, una maravillosa España! (tai jotain sinne päin).
