Juhannuspostaus saapuu vähän jälkijunassa, o-ou.
Olen miettinyt aina, miksi juhannus on muka keskikesän juhla. Minulle se on melkein vielä kevättä. Tänä, kuten useampana muunakin vuonna, juhlimme sateisessa säässä. Hauskaa meillä on ankeasta säästä huolimatta, mutta onhan se tietenkin eri asia paistatella ulkona lämpimässä säässä.
Onneksi taivas selkeni sentään pariksi hetkeksi.
Koolla oli taas mökillä koko porukka: vanhemmat ja siskon perhe, joka oli paikalla osan aikaa.
Rento ja hyväntuulinen juhannus!
Tässä kuvafiiliksiä.
Vartalokuorinnan tekemistä juhannussaunaa varten.
Hävisin siskolle kädenväännössä niin häpeällisen kirkkaasti, että minun voimia mitattiin sen jälkeen 10-vuotiaan kummitytön kanssa ja siskon voimia miesten kanssa. Miehet voittivat siskon, minä kummitytön. Huh.
Maailman paras sauna.
Pari tukkapäähippiä.
"Läskityyni", kuten isäni sanoo.
Joku pyyhältämässä saunaan.
Tämä ja stressi eivät kuulu yhteen.
Taattua sadepäivän tekemistä.
Juhannusillallinen suli suussa ja lähes irrotti navan.
Vanhin kummityttö vaatii selfietä.
Äiti ja tytär.
Mummi keksii kivaa tekemistä.
Välillä tarkenee jopa mekkosillaan.
Ukki oli joskus keväällä mennyt lupaamaan tytöille juhannukseksi vesipyssyt ja
oikeanpuolimmainen jankuttaja-automaatti piti huolen, että lupaus pitää.
Äiti ja tytär.
Mekin vaihteeksi yhteiskuvassa.
Eva ja Pöpi.
Perinteinen shakkiturnaus käynnissä. Jos menisi kuuloetäisyydelle, tietäisi heti pelin tilanteen:
ukki "selostaa" peliä = ukki on johdossa. Hiljaisuus = ukki on häviöllä.
Välillä pääsimme nauttimaan ulkokahveestakin.
Mummin marjapiirakka vaniljakastikkeella on hieno asia ihmisen elämässä.
Eräänlainen maja.
Sataa..
Kuva kertoo aika selvästi lapsen fiilikset, kun siskon perhe lähti kotiin.
Iltatunnelmaa.
Sateista ja kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti