Pidän vapusta. Viimeistään silloin kehon valtaa mahtava kevätfiilis.
Se on jonkinlainen rajapyykki sille, että kohta on kesä.
Vappu tuli vietettyä rauhallisesti perheen kesken. Lapsen ilmaannuttua kuvioihin meillä on ollut tapana mennä kiertämään Kaivopuisto ja jäädä piknikille johonkin vähän rauhallisempaan nurkkaukseen. Tähtitorninmäellä on usein kivasti tilaa, vaikka ihmisiä sielläkin toki on – ja saakin olla. Miksipä sitä muuten kaupungille lähtisikään.
Lapsi lähdössä tarhan vappubileisiin.
Simaakin tein. Edellisestä kerrasta olikin aika monta vuotta.
Vapunpäivänä hyppäsimme bussiin ja suuntasimme kaupunkiin.
Tällä kertaa lapsi piti lupauksensa rattaissa otetuista päikkäreistä.
Muista tämä kun näistä synnin porteista sisään astut.
Kaivopuisto oli muurahaiskeko.
Sitten löytyi sopiva piknikpaikka. Lapsi otti mallia muista istuskelijoista
ja heitti samantien kengät ja takin sivuun. Kyllähän siinä melko lämmin olikin.
Banaania, kurkkutikkuja, miniluumutomaatteja,
leipää parilla eri täytteellä, munkkeja, kahvia ja mehua.
Hyvät näkymät.
Sitten vähän ylimääräistä energiaa pois.
Mrs & Mr J.
Kotiinkin pitää joskus lähteä.
"Hei äiti kato mä oon tälleen täällä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti