maanantai 14. tammikuuta 2013

hyvä muisti

Joskus suorastaan pelottaa, miten hyvin lapsi muistaa. Olen ollut siinä käsityksessä, että noin pieni ei muista asioita kovin pitkän matkan päästä ja eiväthän kaikki kai muistakaan. 

Manna muistaa. Norsun lailla. Hän muistaa asioita jopa siltä ajalta kun oli vasta vuoden ja 2 kk:n ikäinen, vaikka niistä asioista ei olisi erikseen puhuttu. Ihan yllättäen hän kertoo, että tuolla oltiin silloin sen ja sen kanssa ja siellä oli iso hauva. Hän kertoo yllättävän pitkiä katkelmia jostain asioista, jotka on koettu vain kerran ja jo kaukaisessa menneisyydessä.

Viimeksi ällistyin kun pari viikkoa sitten höyryhengitimme peiton alla hänen yskäänsä helpommaksi. Siellä hän alkoi jutella, että vanhassa kodissa hengitettiin tämän saman peiton alla äitin ja isin sängyssä. Tästä on aikaa vuosi ja se on ollut ennen tätä ainut kerta kun Mannan kanssa on varsinaisesti höyryhengitetty. Jälleen kerran ällistelin, että hän ylipäätään muisti koko asian ja siihen päälle vielä tarkkoja yksityiskohtia.

Lapsi on muistanut autossa istuessaan sellaisia reittejä, joita pitkin olemme menneet vain kerran pari aikaisemmin. Vähän aikaa sitten hän huomautti takapenkiltä erääseen risteykseen pysähdyttyämme, että poliisisetä pysäytti viimeksi tässä isin ja isi puhalsi. En olisi itsekään muistanut, että olimme silloin juuri siinä risteyksessä kun poliisi puhallutti. Se kun on minulle vielä aika vierasta seutua. Hän saattaa huudahtaa takapenkiltä, että miksi me menemme täältä, tuollahan on vanha koti jos satumme ajamaan siellä päin.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka.


Vaikka nämä jutut ällistyttävät minua, olen samalla hyvilläni: minulla itselläni nimittäin on erittäin hyvä muisti. Todistettavasti varhaisin muistoni on siltä ajalta kun olin noin 3, mutta kirkkaasti alan muistaa tarha-ajasta (n. 5v) ylöspäin. Muistan ihmisten puheita, tekemisiä ja tapahtumia, tuoksuja, tuntoja. Minulle on aina jäänyt helposti päähän laulut ja sanat, mainokset ja sen sellaiset. Tämän lisäksi minulla on tarkka valokuvamuisti. 

Joskus harmittaa kun asioiden muistaminen on itselleni niin itsestään selvyys ja kun alan niistä puhua, toinen ei muistakaan mitään, edes sellaista tapahtumaa, jota pidän hänellekin tosi tärkeänä. Hyvästä muistista on mielettömän paljon hyötyä, mutta on siitä riesaakin. Joitain asioita kun olisi hyvä vähän unohtaa. Mutta toisaalta koska minulla on hyvä muisti, olen itselleni tosi armoton
jos kerran unohdan jotain.


Ja juttuun varsinaisesti kuulumaton asia. Kävimme sunnuntaina testaamassa Rautatientorin Jääpuistoa. Lapsi kokeili elämänsä ensimmäisen kerran luistimia ja oli innoissaan. Joskus lapset saattavat kieltäytyä saman tien koko touhusta kun saavat luistimet jalkaansa, mutta ainakin tämän lapsen osalta ensimmäinen kerta meni hymyilyn merkeissä kolme numeroa liian isoilla luikkareilla. Seuraavaa kertaa odotellessa!

1 kommentti:

  1. Haastetta pukkaa:
    http://vehkosuo.blogspot.fi/2013/01/vaihdetaanko-paikseen.html

    VastaaPoista