tiistai 25. helmikuuta 2014

kirje tyttärelle


Rakas tyttöni, tänään sinä täytät 4 vuotta. Odotit kovasti synttäreitäsi, öitä laskettiin. Hiivit viime yönä minun ja isin väliin ja heräsit aamulla onnittelulauluumme. Ensin kiukkusit, mutta sitten muistit että nyt onkin ne hartaasti odotetut synttärit ja pientä hymyä alkoi karkailla. Sinua ujostutti avata pakettia. Sait meiltä eläinsarjasi jatkoksi kukkaishevosen, jolla keijukainen ratsastaa. Olit ihaillut sitä kaupassa monta kertaa. "Olen toivonut tällaista" sanoit ja halasit. Halasit vielä uudestaan aamupesulla.

Sinusta on tullut niin nelivuotias. Osaat olla suustasi aika nokkela ja meitä huvittaa, miten hauskasti päättelet asioita. Aurinkoisuutesi on ennallaan ja samalla olet oikea tulisielu: myrsky nousee hetkessä, mutta sekunnin päästä paistaa taas aurinko. Sinun kanssa saa olla aika tarkkana, olet melko taitava vaatimaan asioita. Tiukkana mimminä et epäröi sanoa mielipidettäsi.

Olet kaikessa entistä omatoimisempi ja vahvasti sitä mieltä, että osaisit esimerkiksi valmistaa kokonaisen ruoankin jo ihan itse. Meille on siis kohta tulossa iskän kanssa lokoisat oltavat! Hiljattain kyselit, milloin voit olla yksin kotona. 

Pidät vaatteista, etenkin mekoista ja sukkahousuista (suksiksista), mutta siitä huolimatta et ole mikään hienohelma. Et epäröisi mennä vaikkapa kuralätäkköön lempivaatteissasi. Pidät myös koruista, joita laitat itsellesi ja eläimille. Ponnari, eli ponnero on tärkeä kampaus ja pyydät aamuisin sellaisen tai letin. Saparot eivät ole nyt ollenkaan in.

Liikkumisesi on yhtä mieluisaa kuin ennenkin: rakastat kiipeillä, juosta, hyppiä ja tanssia. Iltaisin sinulla on tapana ottaa "iltajuoksut" olkkarin ja keittiön välillä. Ravaat edestakaisin täysillä niin että keittiöön juostessasi otat käsillä seinästä vastaan ja olkkarissa hyppäät vauhdissa sohvalle. Tätä jatkuu, kunnes minulla tai iskällä menee hermot.

Olet vieläkin ruoan kanssa aika kova nirsoilemaan. Se alkoi silloin kun täytit kaksi – kuin napin painalluksella. Lempiruokiasi on tällä hetkellä kaikenlainen kalaruoka, erilaiset keitot, lihapullat ja muusi, spagetti ja sen sellaiset monen lapsen suosikit. Et arvosta kovin paljon kasviksia, joita meidän ruoissa sinun harmiksesi aina on. Kurkku, avokado, viinirypäleet ja hedelmät ovat onneksi herkkua. Lauantaisia herkkupäviä odotat aina innolla. Saat silloin yleensä pillimehun, pari Sukulakua ja muumitikkarin, joskus jotain muuta. Herkut hankitaan jo perjantaina. Valitset tutut karkit ja maltat hyvin odottaa lauantaihin. 

Tykkäät edelleen leikkiä eläimilläsi, joita on ajan saatossa kerääntynyt aikamoinen lauma. Hepat ovat ykkösjuttu, rakastat niitä ja haaveilet pääseväsi ratsastamaan. Olet päässyt kokeilemaan sylikummin hevosen selässä istumista ja nautit siitä. Tykkäät leikkiä kissaa ja nau'ut joskus niin paljon, että minulla ja iskällä menee taas hermot. Pyysit minua kutomaan kissanhännän. Haluaisit myös kovasti koiran ja kun iskä kerran selitti sinulle että äiti on allerginen, vastasit:

- Voidaanhan me ottaa koira kun äiti menee lomalle.
- Minne äiti sitten menee lomalle?
- No metroon. (kuljen metrolla töihin)

Lempileikkejäsi ovat myös esimerkiksi pehmolelujesi peitteleminen mitä huolellisemmin tehtyihin sänkyihin (joita teet vauvaharsoistasi), majan rakentaminen (melkein päivittäin nousee olkkariin erilaisia majoja) ja kokkausleikit ja ulkona puuhailu. Lisäksi pidät kovasti piirtämisestä, muovailemisesta ja askartelusta. Luet paljon kirjoja ja tykkäät musiikista mikä on ilahduttavaa, koska ne ovat tärkeitä minullekin. Laulat paljon ja mielelläsi.

Unikki on sinulle edelleen yhtä tärkeä ja se alkaa olla aika räjähtäneessä kunnosa. Onneksi mummi on pelastanut sen monta kertaa ompelemalla sille uusia päällisiä ukin vanhoista t-paidoista. Haluaisit pitää Unikkia mukana ihan joka paikassa. Eräänä päivän olit huolissasi, että saako koululaisena enää pitää unikaveria. Helpotuit kun vakuutin sinulle, että sinä saat pitää unikaveria vaikka aikuisenakin. Saat pitää sitä niin kauan kuin haluat.

Iltaisin luetaan satuja. Kivaksi tavaksi on muodostunut, että jokainen lukee vuorollaan: tänään lukee äiti, huomenna Manna itse ja ylihuomenna iskä. "Kuka lukee tänään?" kysyt ennen iltapalaa ja kun muistelemme kuka eilen luki, tiedät kenen vuoro on tänään.

Sinulla on loistava huumori. Tai loistavahan se meidän mielestä on kun olet sen meiltä oppinut. 
On niin hauskaa kun sinua vielä naurataa meidän jutut ja tulet niihin mukaan. Meillä viljellään aika ronskia huumoria. 

Siirryit viime syksynä uuteen tarhaan. Sieltä on löytynyt erityisesti kaksi kivaa kaveria, mutta viihdyt hyvin muidenkin kanssa. Suosikkijuttu on leikkiä kotia päiväkodin pikkukeittiössä. Idoleihisi kuuluvat edelleen serkut, joista puhutaan säännöllisesti. Tärkeitä henkilöitä elämässäsi ovat serkkujen lisäksi isovanhemmat ja kummit (jotka ovat samalla yhtä lukuunottamatta sinun setiä sekä täti). Myös "poikaystävä" Aarnista puhut usein.

Viime syksynä opit sanomaan ärrän. Se pärähtää puheessasi iloisesti ja se ihastuttaa minua aina vaan.

Olet huomaavainen. Huolehdit, että toisella on peitto päällä, tarpeeksi ruokaa tai että täytyy ajaa varovasti, laittaa valot päälle että näkee tai kun on paha mieli, tulet lohduttamaan. Kehut toisen vaatteita ja hiuksia kun pidät niistä erityisen paljon. Tarjoat rahojasi (saat välillä kolikoita omaan lompakkoosi) kun olemme menossa kauppaan. Teet mielelläsi asioita toisen puolesta: haet tavaraoita, annostelet ruoan kaikkien lautasille. "Äiti minä voin auttaa.." kuulutat ja sitten alkaa jo tapahua. Olet aina valmis auttamaan ja erityisen kivaa on olla apuna ruoanlaitossa, siivouksessa, nikkaroimisessa ja pyykkien kanssa. Lupasit muuten, että olet yhtä innokas apulainen isonakin..

Kyselet kovasti, mistä mikäkin on tehty. "Mistä avokado on tehty? Mistä tuolit on tehty? Mistä auto on tehty? Mistä tikkari on tehty?"

Kun sanot "äiti minulla oli sinua ikävä" tai "äiti minä rakastan sinua" saat vedet silmiini. Vedet silmissä saa olla usein muutenkin kun teet jotain liikuttavaa. Tykkäät halata ja suukottaa ja se on kivaa, koska mekin tykkäämme.

Olen kirjoittanut sinulle kirjeen tänne blogiin jokaisena synttärinä, vauvaiässä useamminkin. 
Kirjoittaessa aina ihmettelen, miten nopeasti vuosi taas kului ja mitä kaikkea oletkaan 
sen aikana oppinut.

Hyvää synttäripäivää, oma rakas iso tyttöni! 


Aikaisempia kirjeitä:
3 vuotta • 2 vuotta • 1 vuotta


maanantai 10. helmikuuta 2014

berliininmunkki ja muut tarinat

Ahaa, sain haasteen siskoltani. Kiitos niiiiin paljon!
Oikeasti kyllä tykkään näistä. Olen aina pitänyt kysymyksiin vastaamisesta. 
Jopa kuivat kyselykaavakkeet ovat kivoja.
Tällä kertaa kysymyksiä ei ole montaa, mutta niitä täytyy kyllä pohtia.

Sitten lähtee:

1. Ällöväri sisustuksessa:
Tjaah.. Olen käynyt läpi aika monia värivaiheita sisustuksessa, joten periaatteessa en vieroksu mitään. Olipa kyse sitten riemunkirjavasta tai hillitystä värimaailmasta, kaiken a ja o on mielestäni hallittu kokonaisuus. Väitän jopa, että kaikki värit sopivat kaiken kanssa, kunhan tilanne on viety johdonmukaisesti loppuun asti. Vaikka viihdyn parhaiten maanläheisten värien keskellä, voisin ihan hyvin nähdä kotini vaikka kirkkaan keltaisena tai turkoosina. Tää on kyllä tosi paha.. Jos mun nyt on ihan pakko sanoa joku epätodennäköisin väri jolla sisustaisin niin se voisi olla tummempi violetti.

2. Design-esine/huonekalu joka tulee ehdottomasti meille:
Niin kauan kuin muistan, olen haaveillut Tapiovaaran valkoisesta Mademoiselle-tuolista, joka olisi mieluiten vanhan tuotannon yksilö. Käytön jäljet ovat toivottavia, koska silloin sillä on luonnetta. 

3. Epähurmaavat henkilöhahmot TV:ssä:
En tiedä epähurmaava, mutta otsasuoneni pullistuu Supermarjosta.
Erehdyin kerran katsomaan jonkun jakson taannoisesta sarjasta ja se riitti sitä laatua.

4. Epäsuosikki leivonnassa:
Tarkoittaako tämä epäsuosikkia kun leipoo itse vai leivonnaista syötynä? Jos syötynä niin kaikki (minun suuhun) liian makea: kakut, joissa on marsipaanikuorrutus, berliininmunkki-tyyppiset ratkaisut, mantelin makuiset jutut ja liian tiiviit leivonnaiset ilman mitään raikkaan maun häivääkään. No, en ole mikään leivonnaisdiggari, joten listaa voisi jatkaa aika pitkälle. Pähkinänkuoressa: liian makeat ja kuorrutetut jutut. Muistan kun aina lapsuudessa mummilassa kahvipaussilla otettiin kyytipoikana jotain "kahvihyvää", mikä tarkoitti jonkin sortin makeaa piirakkaa, kakkupalaa tai muuta sellaista. Minä en koskaan halunnut. "Kun ei ymmärrä hyvän päälle!" hattuili mummi. :) 
Minun juttujani ovat mieluummin suolaiset leivonnaiset.

5. Blogi-inhokit:
Vähän inhottava kysymys, mutta vastataan nyt sitten.. Minuun ei vetoa blogit, joissa on jatkuvalla syötöllä tietyssä asennossa poseerattuja "päivän asu" -kuvia (vaikka ymmärrän, että niiden pääpaino yleensä on vaatteissa) tai ylipäätään sellaiset, joissa puhutaan pelkästään materiasta. Pidän pohdiskelevista, elämän makuisista blogeista, joissa kirjoittaja näyttää välillä heikkoutensakin.



Sääntöjen vastaisesti en lähetä tätä eteenpäin. Anteeksi.

lauantai 8. helmikuuta 2014

perjantaiperinne

Meille on muodostinut joskus viime vuonna kotiviikonlopuiksi perinne, jota kaikki meistä odottaa innolla. Resepti on peinteinen ja toimiva: teemme perjantaisin pitsaa ja katsomme illalla jonkun animaation. Olemme miehen kanssa katsoneet paljon animaatioita jo ennen lapsen ilmaantumista, joten se on meillekin odotettua ohjelmaa. Lapsella on pitsaperjantaisin erikoisoikeus syödä sohvalla tarjottimen kanssa ja valvoa pari tuntia pitempään. Toinen on näistä asioista niin innoissaan, että niistä aletaan puhua jo päivää paria aikaisemmin.

Kaava menee aina samalla tavalla: kun pitsa on melkein valmis, laitetaan kämppä kuntoon, tehdään lapselle iltapesut ja vaihdetaan hänelle yökkäri valmiiksi päälle. Elokuvan ja pitsan jälkeen on kivaa kun ei tarvitse muuta kuin käyttää hänet pikaisesti hammastiskauksessa ja livauttaa omaan sänkyyn.


Tässä on vuorossa salamipitsa ja ihanan liikuttava Wall-E.

tiistai 4. helmikuuta 2014

dialogeja

Telkkarissa pyöri viikonloppuna romanttinen hömppäkomedia, jota katselimme lapsen kanssa.

- Äiti, minä haluaisin joskus tollaisen äidin.
- Ethän sinä tarvi muita äitejä kuin minä.
- No ei kun sitten kun sinä olet vanha!
- Ethän sinä sittenkään tarvi toista äitiä. Sitä paitsi toi nainen on paljon vanhempi kuin minä.
- No sitten kun sinä muutut noita-akaksi niin sitten minä haluaisin tommosen äitin.
- Noita-akaksi?
- Niin.
- Ahaa..

Hetken päästä ruutuun ilmestyy kivannäköinen miespääosan esittäjä, jota lapsi katsoo silmät loistaen.

- Äiti! Minä kyllä tiedän että minä haluan joskus tommosen isin.
- Et sinä tarvi toista isiäkään. Vaikka ei toi kyllä ole ollenkaan paha isäehdokas..

Sitten elokuva jatkuu ja jonkin ajan päästä tulee kohtaus ravintolan avajaisjuhlista.

- Äiti?
- No?
- Mitä noi tekee?
- Niillä on juhlat. Toi ravintola on just avattu ja ne juhlii sitä.
- Äiti minä haluaisin joskus mennä juhlimaan ravintolaan.
- Kyllä sinä pääset juhlimaan ravintolaan sitten kun olet aikuinen.
- Ja sitten minä menen sinne mun poikaystävän kanssa. Sitten me tanssitaan siellä.. ja pussaillaan, hihihihihihihihihi!