keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

kylppäri


Aika kivaa kun lomalla voi hoitaa asioita, joita ei ole saanut tehtyä aikaisemmin. Arkena on joko liian vähän aikaa tai sitten ei jaksa tarttua asiaan. Viikonloppuisin taas on joko menoja tai sitten sitä keksii kaikenlaista muuta.

No nyt on kylppäri saanut viimeisen silauksen. Sehän oli jo laatoituksiltaan kunnossa, mutta laatikosto oli mennyt kuprulle, samoin pöytätaso kärsinyt vaurioita – eikä puujäljitelmäpinta muutenkaan kamalasti napannut. Lamppu oli hajalla ja sen kupu ei pysynyt paikallaan. Pistorasia oli niin ahdas, että töpseliä sinne tunkiessa lampun rikkoutunut kupu tippui aina rämisten lavuaariin. Lavuaari oli ihan nätti, mutta aika epäkäytännöllinen. 

Keittiörempan yhteydessä jäi puista pöytätasoa yli just vessan pöytätason verran. Lisäksi uusi laatikosto, peili ja lamppu löysivät paikoilleen. Jotta pöytätasoa olisi enemmän käytössä, takaseinälle laitettiin lisähyllyt samalla kiskosysteemillä kuin muutkin kylppärin hyllyt. Niihin löytyi matskut vanhasta kodista ylijääneillä tarvikkeilla. Uusi lavuaari on samanlainen kuin mikä edellisessä kodissakin pesuhuoneeseen hankkimamme. Se oli niin hyvä, että nyt hankittiin samanalainen.

Mieshän tässä teki suurimman työn ja onneksi se oli hänestä mukavaa hommaa. Mulle jäi suunnittelu, lopulliset päätökset kalusteista, siivousta ja loppusilaus, eli tavarat paikoilleen ja sisustus (= kivoimmat jutut). 

Pahoittelen kuvien hämäryyttä. Täältä löydät kuvan edellisestä kalustuksesta (skrollaa melkein alas asti). Päällisin puolin ilme ei paljon muuttunut, mutta muuttui kuitenkin.



tiistai 30. heinäkuuta 2013

munakoiso-sipulisalaatti

Kokeilin aika mielenkiintoista salaattiohjetta. Ulkonäöltään se ei ole lähelläkään sitä, mitä kirjassa oli (tästä tuli lähinnä muhennosta), mutta maku ei ollut ainakaan tylsä.

Munakoiso-sipulisalaatti (neljälle)
Ohje kirjasta Ruokasuosikit – Salaatit: Parragon Books Ltd

4 rkl kasvi- tai maapähkinäöljyä
1 sipuli viipaloituna
4 salottisipulia pilkottuina
4 kevätsipulia viipaloituina
350 g munakoisoa kuutioituna
2 rkl vihreää currytahnaa (ja koska itse olen saanut tarpeekseni vihreästä currysta, käytin punaista)
2 rkl soijakastiketta
1 tl palmu- tai vaaleaa fariinisokeria
115 g kookostiivistettä kuutioituna
pieni kourallinen tuoretta korianteria pilkottuna
muutama basilikanlehti pilkottuna
pieni kourallinen tuoretta persiljaa pilkottuna
115 g rucolanlehtiä
2 rkl makeaa chilikastiketta

1. Kuumenna puolet öljystä vokissa tai isossa paistinpannussa ja kuullota sipuleita yhdessä 1-2 minuttia, kunnes ne ovat pehmeitä, mutta eivät ruskeita. Ota pois ja siirrä sivuun.

2. Lisää munakoisokuutiot tarvittaessa erissä, ja lisää öljyä tarpeen mukaan. Paista ne rapeiksi ja kullanruskeiksi. (Mulle jäi vähän epäselväksi, että millä helkkarilla munakoisot saa paistettua rapeiksi..)

3. Pane sipulit takaisin vokkiin ja lisää currytahna, soijakastike ja sokeri. Lisää kookostiiviste ja vesi ja keitä, kunnes ainekset ovat sekoittuneet. Hämmennä joukkoon suurin osa korianterista, basilikasta ja persiljasta.

4. Pyörittele rucolanlehdet makeassa chilikastikkeessa ja tarjoile munakoiso-sipulisalaatin kanssa. Koristele lopuilla yrteillä.

Tein tätä salaattia jokin aika sitten lisukkeeksi grilliruokien kanssa. Sen veran tuhtia tavaraa oli, että se sopisi minun mielestäni ruoaksi ihan sellaisenaankin. Maku oli tosiaan aika jännä varmaan pääosin kookoksen ja curryn yhteisvaikutuksesta. Suosittelen kokeilemaan!

Salaattia tuloillaan.




maanantai 29. heinäkuuta 2013

8-vuotiaan lääkärin vastaanotolla

Lääkäri: Päivää, mikä on hätänä?
Potilas: Mulla on vähän pää kipeä.
Lääkäri: No tässä on sinulle lääke.
Potilas: Kiitos.
Lääkäri: Minä tutkin nyt (tutkii kaiken maailman aparaateilla)
P: Au!! Mitä sinä nyt teit?
L: Annoin rokotteen.
P: Minkä rokotteen? Haluan tietää mitä rokotteita sinä minuun pistät!
L: No itse pyysit rokotetta.
P: Enkä pyytänyt! Mikä rokote se oli?
L: No se oli sellainen, että se rauhoittaa sinun päätä aina joskus.
P: Ahaa. Ai aina joskus?
L: Niin. Minä olen superlääkäri ja tuo tuossa on huonompi lääkäri (osoittaa 5-vuotiasta lääkäriä).
P: Vai että superlääkäri ja huonompi lääkäri (ja potilas ajattelee välittömästi, miltä nämä tittelit näyttävät käyntikortissa).
L: Niin. Annapas kun katson nyt. Hmm. Sinähän halusit siihen jalkaleikkaukseen.
P: Mihin jalkaleikkaukseen? Enkä halunnut. Tulin tänne pääkivun takia!
L: Kyllä minä nyt suosittelen sinulle jalkaleikkausta (ja samaan aikaan huonompi lääkäri kutittaa potilasta jaloista).
P: Hah! Minä en tarvi mitään jalkaleikkausta. Miten mulla on nyt sellainen vähän epävarma olo täällä mun työpaikkalääkärilläni..
L: Nyt minä mittaan sinulta kuumeen (ja samassa näyttää järkyttyneeltä). Katso!! (kuumemittari näyttää nollaa).
P: Enkö minä ole elossa? (ja menee saman tien tiedottomaksi).
L: Hei tämä kuumemittari olikin vain rikki. Herää!
P: (Herää välittömästi) Huh, hyvä tiettää. Olenko minä terve?
L: En tiedä vielä! Minulla on tutkimukset kesken! (Katsoo verenpainemittaria järkyttyneenä).
P: Lääkäri ei varmaan saisi näyttää järkyttyneeltä, jos potilaalla on joku hätänä.
L: Miksei?
P: No ettei potilas huolestu.
L: Aijaa. Annapas kun minä katson vielä (ja tutkii taas pään seutua). Nyt sinun täytyy ottaa uusi lääke.
P: Mikä lääke tämä on?
L: Se on sellainen lääke vaan.
P: Ai millainen? Kyllä minä nyt haluan tietää mitä läkkeitä mulle annetaan.
L: Se on sellainen lääke, joka rauhoittaa sun päätä aina joskus.
P: Taas! Vastahan sain sellaisen rokotteen. Mikä mun päätä oikein vaivaa kun sitä pitää rauhoitella?
L: Odotas kun minä soitan pääleikkauksesta (ottaa puhelimen esiin ja soittaa jonnekin). No hei, täällä on lääkäri Anssi Kakkanen, eikun Tero Yrjö-Lehtimäki. Täällä on potilas, joka tarvii päänsärkyleikkauksen. Niin. Sellainen, että hiukset pitäisi leikata ensin pois ja sitten leikataan takaraivosta pala pois ja otetaan pala aivoja ja katsotaan sieltä päänsärkyä. Niin. Kyllä. Kuulemiin!
P: (odottaa kysyvä ilme kasvoillaan).
L: Sinun pitäisi mennä päänsärkyleikkaukseen (ja kirjoittaa lappuun diagnoosiksi "päänsärky.")
P: (katsoo diagnoosia). Ai että päänsärky? Sen verran tiesinkin jo kun tulin tänne vastaanotolle. Mutta kyllä haluaisin tietää että mistä se päänsärky johtuu.
L: Ole hiljaa. Sinun pitäisi mennä sinne päänsärkyleikkaukseen (pakkaa tarmokkaasti lääkärinlaukkuaan) tai muuten tulet elämään sen kanssa koko ikäsi. Hyvästi!


(Lääkäri on oikolukenut tarinan ja antanut luvan sen julkaisuun.)


tiistai 9. heinäkuuta 2013

tervitused tallinn

Ei kyllä hajuakaan, onko otsikko oikein kirjoitettu (Googlen kääntäjään ei aina ole luottamista). Parin päivän reissu Tallinnaan oli ihana ja rento. En ole ollut siellä kovin montaa kertaa ja vain kerran aikaisemmin yötä, joten siellä on minulle edelleen paljon uutta. Kuten yleensäkin kaupunkireissuilla, nytkin keskityimme lähinnä fiilistelemään kaduilla kun ilmakin oli niin hieno. Meillä oli hotelli vanhassa kaupungissa, jossa vietimmekin koko reissun. Eihän sieltä ihanan tunnelmallisilta kujilta malttanu lähteä. Ehkä sitten kun se on jo koluttu tarpeeksi monta kertaa. 

Seuraavaksi massiivinen matkakuvaläjä. Hop! 




Meillä oli aamulaiva ja olimme perillä jo klo 9.30. Huoneen sai vasta klo 14.00, joten kiirettä ei ollut. Matkalla satamasta pysähtelimme mm. tässä leikkipaikassa.


Minkä lapsi edellä...


...sen iskä perässä.



Laukut sai onneksi heittää hotelliin säilöön jo etukäteen.


Pienin meistä simahti ennen sopivan lounaspaikan löytymistä. Vähemmästäkin, kun takana oli klo 5.30 herätys, jännä laivamatka ja leikkipuistossa heilumista. Herääminen tapahtui kreivin aikaan, kun annoksia tuotiin pöytään.


Kanaa ja granaattiomenakirsikkaviinikastiketta. Not Bad. Hyviä ja tunnelmaa pursuavia ravintoloita olisi ollut niin paljon, että valinnanvaikeus iski. Miksi muuten suomalaisilla tarjoilijoilla on harvoin mitään teemapukeutumista?


Jäätishimo iski ruoan jälkeen kaikkein pahimmassa turistikohdassa, vanhan kaupungin portilla. Jäätis. En saa tarpeekseni viron kielestä. Leikittelevää, hyväntuulista ja humoristista.


Elämäni kallein jäätelö ensimmäisen nuolaisun jälkeen. Pieni pallo ja iso hinta. Lopulta tulimme kyllä siihen tulokseen, että tyttö antoi rahasta väärin takaisin, koska hän laskeskeli vaihtorahoja vähän häkeltyneenä. Vai voiko noin pieni pallo maksaa kolme euroa? Ei edes hinnakkaammassa ravintolassa ollut tuollainen jäätishinta.


Sedät soittavat hienosti tommosia ruukkurumpuja.


Mainitsin miehelle, että haluaisin taas sellaisen lintupillin, joka minulla on ollut lapsena. Sisään laitetaan vettä ja kun pilliin sitten puhaltaa, kuuluu ihanaa liverrystä. En ole nähnyt niitä enää missään. Käsittämätöntä, nimittäin noin puoli tuntia myöhemmin näin torilla näitä savesta tehtyjä. "Kannattaisko sun toivoa äkkiä jotain lisää, jos vaikka nekin toteutusi?" tokaisi mies.




Hotelliamme vastapäätä oli kiva pieni baari tai mikä lie kahvila.


Päivän kaupunkisamoilun jälkeen saimme vihdoin huoneen. Hotelli näytti ihanalta ja voin suositella sitä lämpimästi. Narisevat lattiat, sokkeloisia käytäviä, parruja, koristeellista sisustusta.

 


Meillä oli noin 20 neliön huone, joten tilasta ei ainakaan ollut pulaa. Huoneet olivat siistit ja kivasti rempattu vanhaan rakennukseen istuvaksi.


Pienet päikkärit luonto-ohjelman tahdissa ennen kaupungille paluuta.


Raatihuoneen torni.


Illalla ravintolassa oli hauska lyhyt ohjelmanumero. Henkilökunta esitti pienen näytelmän, joka oli aika hyvin huumorilla höystetty. Lapsi oli ensin ihmeissään turpaanvetokohdista, mutta kun selitimme että pojat tekevät niin vain leikisti niin johan alkoi nauru raikua.


Yöpuulle. Unta ei tarvinnut iltaisin kauan odotella.



Hetki telkkaria vielä.


Huoneen ikkunasta oli ihan kiva näkymä. Aamuaurinko tervehti näin.


Aamiainen oli erinomainen. Tarjolla oli oikeastaan melkein kaikkea, mitä ihminen voi toivoa. 
Tarjonta muistutti hieman Suomen hotellien aamiaista, joskaan se ei ollut niin mahtipontinen, mutta joiltain osin jopa kekseliäämpi.


Ota hei vielä vähän puuroa.



"Hei, asennetaanko ovet aukeamaan ulospäin?"


Eräästä käytävän kattolampun roikkuvista lasipisaroista lähti kivat varjot.


Haluaisitko sinä nostaa uunista vasta paistetut pullat Ridgen, Taylorin tai Brooken naamalla? 
Hei nyt oikeasti!


Tuijotan aina ovia ja niiden kahvoja.



Riksakuskeja tauolla siellä.


Amerikkalainen turistiperhe.


Piti päästä kaupunkijunaan, ja se jos mikä oli loistavaa helletoimintaa. Takapenkit on meidän! Selkä menosuuntaan päin. Oli hauska seurata ihmisten huvittuneita ilmeitä kun menimme junalla ohi. Päädyimme aika monen turistin kuvaan. Kierros kesti 20 minuuttia, mutta olisin voinut heittää putkeen pari kiekkaa.


Lapsi sai rahastajatytöltä viirin ja sehän oli aarre.


Olin ensimmäistä kertaa Tallinnassa näin keskellä kesää. Kaunis paikka se on muutenkin, mutta nyt meinasin pakahtua. Jokaisen nurkan takana odotti jotain visualistin silmää hivelevää. Olisin voinut samoilla noilla kaduilla loputtomiin.


Eräs lounaani. Kana-sienirisotto oli hyvää.


Lastenmenun sai värittää.


Lapsen kanssa reissatessa tulee aina nukuttua hyvin. Tässä ollaan matkalla hotelliin päikkäreille koko porukka. Kolmevuotiaan kanssa matkustaminen alkaa olla jo ihan erilaista kun hän saa siitä enemmän irti ja osaa käyttää jo vähän omaakin järkeään.


Päikkäreiden jälkeen ehostus ja ulos.


Tämä pieni puisto sijaitsi ihan hotellimme vieressä. Bambia piti päästä taputtamaan.


Seinissä oli kivoja kuvia.


Matkalla Patkulin näköalapaikalle.


Ylhäällä olevilla kaduilla ja kujilla ei ollut ruuhkaa.


Taas näitä.


Hienot näkymät oli Patkulista. Olisi aika täydellinen paikka ekoille treffeille.


Ja taas..




Takaisin alhaalla. Lapsi halusi vielä "tolille pyölimään."



Rattaita ei ensimmäisen päivän jälkeen kovin paljon käytetty. Olihan se helpompaa mukulakivikaduilla liikkumisen kannalta ja isi kantoi hartioilla kun alkoi väsyttää.


"Maista mantelii!" Ja mehän maistoimme. Joulupipareilta maistuivat. Himo tuli.


"Thank you for taking photo for 50 cent" luki ikkunassa ja minä maksoin. Jonkun gallerian auto on se.


"Sydämeen sattuu", sanoin miehelle kun lähdimme kävelemään hotellilta satamaan. Minun on vaan niin vaikea lähteä paikoista. Piipahdin vielä matkan varrella katsomassa Olevisten kirkkoa, jonka torni on kokonaisuudessaan 124 metrin korkuinen.


Kotia kohti.

Pidän Tallinnasta joka kerta enemmän ja nyt kun olen saanut maistaa siellä yöpymistä, en muuta enää haluaisikaan. Harmittelen, että osa sinne menevistä ei osaa arvostaa kaupunkia muuten kuin halpojen juomien osalta. Onneksi nautiskelijoita kuitenkin riittää. Rakastan sitä, miten tyylikkäästi kaupungin rakennuksia on kunnostettu ja miten kivasti ravintoloita ja kauppoja on niihin laitettu. Haltioidun myös huonokuntoisista taloista, pinnoista ja rosoisuudesta. Pidän heidän vieraanvaraisuudestaan, kielestään ja erityisesti nimistä, oli sitten kyse kadun, paikan tai ihmisen nimestä. Ja rennosta asenteesta. Eräskin kukkamyyjä veti röökiä kioskissaan. Sellainen rentous hymyilyttää, vaikka samalla on mukava ajatella, ettei meillä saisi sellaista edes tehdä. Rennoissa paikoissa on kuitenkin paljon sellaista asennetta, mitä kotimaahan kaipaisin. Yksi on se, että näissä paikoissa suhtaudutaan lapsiin tosi kivasti ja luonnollisesti. Siellä perheen pienimpiä ei tarvitse piilottaa näkymättömäksi.

Lapsesta puheen ollen, hänkin vaikutti viihtyvänsä oikein mainiosti. Turisteista huolimatta vanha kaupunki on ihanan rauhallinen, siellä on yllättävän hiljaista kun autojakaan ei juurikaan liiku. Lapselle tuli luonnollisesti välillä väsy ja pientä känkkistä, mutta niistä selvittiin aika helposti. Lähtöä edeltävänä iltana lapsi ilmoitti haluavansa kotiin, mutta aamulla totesi vähän allapäin, ettei haluaisi vielä lähteä. Vähän taisi olla samanlaiset fiilikset kuin äidillä. 

Ja mitäkö ostin sen lintupillin lisäksi? No Tallinnasta hankitaan tietenkin pellavaa. Tällä kertaa housujen muodossa. Kävin katsomassa kaksi kertaa myös yhtä ihanaa pitkää pellavamekkoa, mutta raskain sydämin jätin sen lopulta kuitenkin ostamatta.

Hamittaa, että kivan reissun päätteeksi pitää aina kestää laivalla kaikenlaisia junttimoukkia, mutta onneksi se ei kuitenkaan tunnelmaa pilaa.

Kiitos, ihana Tallinna. Toivottavasti näemme taas pian!