torstai 27. kesäkuuta 2013

mrrr

Pari asiaa, joista en pidä:

1. Jos lapsi satuttaa vahingossa itsensä vaikka johonkin esineeseen tai huonekalun kulmaan, opetetaan hänelle että "tyhmä tuoli, mennään potkaisemaan sitä takaisin." Ei aina tarvi etsiä syyllistä, etenkään tilanteissa, joissa sellaisia ei ole.

2. Jos lapsi kättäytyy huonosti, aletaan uhkailla poliisilla. Viimeksi maanantaina näin tällaisen tilanteen. Hyvä juttu opettaa lapsi pitämään poliisia vihollisena..



maanantai 24. kesäkuuta 2013

juhannustunnelmissa

Vietimme juhannusta perinteisesti mökillä Ristiinan ja Mäntyharjun lähimaastossa. Paikalla oli meidän lisäksi vanhempani. Myös siskoni perhe on yleensä mukana, mutta tällä kertaa he päättivät jäädä Vehkosuolle. Perhejuhannus on minulle tosi tärkeä ja hartaasti odotettu. Pitkä viikonloppu meni rauhallisesti. Tuli syötyä äitin (en voi kirjoittaa äidin tai se kuulostaa vieraalta) maailman parasta ruokaa, saunottua, uitua, nukuttua hyvin, luettua ja vähän pelailtua (tervehtikää piha-Yatzyn kirkasta voittajaa).

Talviturkkikin tuli heitettyä, tosin tein sen vastoin tahtoani. Kiitos siitä miehelleni. (Onneksi sain kostettua aika makeasti, hehee!) Totta puhuen olisin mennyt uimaan muutenkin, mutta hetki tuli vähän yllättäen. 

Aika menee joka kerta mökillä liian nopeasti. Tämä on yksi niistä muutamasta paikasta, joista lähtö on minulle erityisen vaikeaa ja se melkein sattuu. Kun kapuamme ylös autoille, käännyn vielä kerran katsomaan rakasta näkymää ja sanon lähtösanat ääneen kuin hyvälle ystävälleni. 

Kiitos asianosaisille hienosta juhannuksesta! Onneksi pian nähdään uudestaan. 
Fiilistellään vielä hetki.


Mökkitien loppupätkällä ajo. Lapsi aloitti tämän jo viime kesänä ja puhui siitä koko vuoden. Nyt kauan odotettu hetki koitti taas. Tein tätä samaa lapsena ja nyt perinne jatkukoon. 


Eka ilta.


Astioilla ja vedellä leikkiminen toimii aina.


Metsämansikoita oli rinne täynnä. 


Tavallinen näky saunaterassilla. 


Mies alkoi puuhommiin.


Juhannusaaton illallinen syötiin saunan jälkeen ulkona yöpaidoissa ja oloasuissa. (Sisällä taidettiin muuten syödä tällä kertaa vain kerran.) Hyttyset olivat onneksi jossain muualla.



Tzatziki, eli perheen kesken "smörna" on vaan niin hyvää.


En osaa päättää kummasta pidän enemmän, juhannuksesta vai joulusta. Onneksi ei tarvitsekaan.


Tuli uitua aika paljon. Vesi oli jo lämmintä etenkin parina viimeisenä päivänä.


Äitin raparperipiirakka. <3


Appiukko ja vävy pelaavat shakkia joka joulu ja juhannus. 
Vuoronperään paskainen nauru ja kiroilu kuuluvat asiaan.


Jaakko kävi sarvinensa meitä katsomassa.


Pari pötkylää päikkäreillä.


Mörrimöykyn kolo?


Rakkaani.



Ukki kävi heittämässä soutulenkin (lue: katselemassa naapureiden tontteja).


Veteen juoksu ja syöksy. 


Säihkysääri-mummi korjaa henkitoreissaan olevaa Unikkia. Tähän operaatioon minun taitoni eivät enää riittäneet. Lapsen rakkain ja kärsinein lelu sai uuden päällisen ukin vanhasta t-paidasta.



Lapsi on vedessä kuin kotonaan, eikä häntä olisi saanut sieltä millään pois. Hyvin alkaa jo sujua käsien ja jalkojen käyttö. Minäkin voisin melkein asua vedessä.


Yllytyshullu ja sen iskä.


Välillä on pakko vähän lämmitellä (mälsät aikuiset käskevät).


Levollinen "torni."



Eräät jälkkärit sisälsivät raparperipiirakkaa, jäisiä karpaloita ja valkosuklaa-lime-rahkaa.



Vielä pitäisi kaksi viikkoa jaksaa sinnitellä ennen lomaa, mutta nopeasti se menee.

torstai 13. kesäkuuta 2013

kolmisen kiloa

Ai miten laihis edistyy? Hah. No. Se on olemassa koko ajan. Otin jopa ystäväni Outin innoittamana parin kolmen viikon Nutrilett -kuurin (en täysnutrauksella). Se tuntui ihan hyvältä ja kilojakin lähti, kunnes aloin saada kovempia ja kovempia allergiaoireita. Join pääasiassa sitä mansikkashakea, jonka havaitsin ihan hyvän makuiseksi. Kuitenkin pirtelön juomisen jälkeen oireet alkoivat heti, joiden syypääksi en keksinyt sisällysluettelon mukaan muuta kuin banaanin. Lopulta aloin saada myös vatsakramppeja, mikä on epätavallista. Vatsani reagoi tosi harvoin mihinkään ruoka-aineeseen noin. Lopulta oli pakko lopettaa ja se harmitti tosi paljon. Shakejen ottamisesta alkoi tulla hyvä rutiini ja olo tuntui energiseltä ja kevyeltä. Nyt en tiedä millä korvaisin ne. Oli niin helppo huitaista pari kertaa pävässä huiviin pirtelö, jossa ravintoaineet oli samassa paketissa. En viitsi kokeilla enää muita makuja, koska ne muuatamat eri ruoat mitä alussa testasin olivat aika.. kamalia. Niitä välipalasuklaapatukoita voisin kyllä edelleen ostaa, ne olivat ihan hyviä.

Kun alkuvuodesta aloitin, sen jälkeen on tullut ennakko-odotusten mukaisesti ylä- ja alamäkiä. Kiloja on lähtenyt muutamia ja tullut pari takaisin. Nyt näyttää siltä, että ainakin kolme kiloa on aika tukevasti poissa. Ei ole paljon näin pitkässä ajassa, mutta kaikki mikä on vähemmän on hyvä. En ota stressia, vaikka kuitenkin otan vähän. Olen kuitenkin luvannut itselleni, että tämä on viimeinen kerta kun yritän. Siksi nyt en edes ajattele mitään aikarajaa. 

Katsotaanpa sitten, miten olen onnistunut aikaisemmin laatimieni muutostavoitteiden kanssa:

1. Pienennän annoskokoja ja syön useammin
- Alussa lähti liikkeelle tosi hyvin, sitten tuli alamäki, sitten taas ylämäki jne. Vähän rytmi hakusessa siis vielä.

2. Vähennän nopeita hiilareita ja valkoisia raaka-aineita (yhyy, pasta)
- Pääosin olen onnistunut tosi hyvin. Esimerkiksi lemppariani pastaa olen vähentänyt radikaalisti.

3. Lisään kasviksia entisestään
- Tämä menee nyt aika hyvin.

4. Opettelen juomaan enemmän vettä (tiedän että se vaikuttaa oloon todella paljon) 
- Kyllä. Etenkin työpäivinä se sujuu jo tosi hyvin, vaikka lisääkin voisin vielä juoda. Kotona se jää vähän vähemmälle, mutta parannusta on siinäkin tapahtunut huomattavasti.

5. Kiinnitän huomiota siihen, että saan tasapuolisesti tärkeitä ravintoaineita
- Ihan ok tolalla tämäkin jo, paitsi silloin kun on alamäkikausi.

Entä muut hyvinvointiin liittyvät muutokset?

1. Pian alan liikkua, ensin sopivan pieniä määriä kerrallaan, etten kyllästy heti
- Ei vielä edistystä tähän. Plääh.

2. Menen arkena ajoissa nukkumaan
- Tämäkin on vielä aika kuralla.

3. Pyrin mahdollisimman säännöllisiin työpäiviin.
- Joo! Olen onnustunut melkoisen hyvin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Tästä olen tosi iloinen!




keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

maalle? kaupunkiin?


Miksi kaupunkilaiset sanovat menevänsä maalle (tai landelle tai pöndelle)? Miksei paikkaa voi kutsua sen nimellä? "Maalla" on aika laaja käsite. Eihän maalla asuvatkaan sano menevänsä "kaupunkiin", paitsi joskus, kun tarkoittavat itsestään selvästi ihan vieressä olevaa kaupunkia, jonne on tapana mennä hoitamaan asioita. Muutoin he menevät Tampereelle, Turkuun, "Hesaan", Kotkaan, Lahteen jne. 

Yleisnimityksellä puhuminen kuulostaa minusta hieman siltä, ettei kohde ansaitse lausuttavan sen oikeaa nimeä tai sitten nimenomaan täytyy korostaa lähtevänsä pienelle paikkakunnalle. Se on niin eksoottista.

- Onko viikonloppusuunnitelmia?
- Me mennään maalle.

Kyllä minä haluaisin mieluummin kuulla paikan nimen ihan suoraan.
Tai sitähän voisi sitten alkaa puhua näinkin:

- Minne lähdette reissuun?
- Ulkomaille.

- Mitä meinaat laittaa huomisiin juhliin päälle?
- Vaatteet.

- Mitä söit tänään lounaaksi?
- Ruokaa.



sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

hälsningar från stockholm

Ajamme suht usein Kauppatorin ohi ja lapsi jaksaa joka kerta hehkuttaa isoja laivoja, muistella olleensa siellä ja kyselemällä, koska mennään taas. Tänä viikonloppuna olimme lähdössä kesäretkelle Tukholmaan, mutta tällä kertaa halusimme yllättää lapsen kertomalla reissusta vasta viime hetkellä. Oli aikamoinen sumpliminen, miten saa pakattua ilman, että super tarkkasilmäinen lapsi huomaa mitään. 


Tässä lapselle on sekunti sitten kerrottu, että kohta mennään laivaan.


Jee, hytissä! Heti oli kavuttava yläpetiin.

 

Vaatteen vaihto ja syömään.


Ihmeellinen meri.


Saaristomaisemaan ei kyllästy ikinä. Kohta perillä!



Jätskiä linnan kupeessa.


Madeleinen häähumua ilmassa. Kameramies harjoittelemassa reitillä.


Minua vähän jänskätti Madden puolesta. Enää muutama tunti!
Söimme lounasta kirkon juurella vartin välein soivan kellon tahdissa.


"Kisakatsomot" pystyssä ja haastatteluja jo käynnissä. Nämä kompleksit olivat suoraan sen oven edessä, johon Madde ja Cris tulivat näyttäytymään vihkiäisten jälkeen. Myöhemmin tajusimme, että mehän näyimme parilla Ruotsin kanavalla. Hehee.


Kansa oli mukana humussa, joskaan ei ihan yhtä sankoin joukoin kuin Vicktorian häissä (kuulemma). 
Toiset olivat laittaneet parasta päälle. Tässä lehtihaastattelija kyselee parin mamman fiiliksiä.


Parinkymmenen metrin päässä vähän toisenlaisia fiiliksiä. 
Onneksi on Arla.


Ihana vanha kaupunki! Olen ollut kerran aikaisemmin Tukholmassa kesällä, mutta siitä on aikaa noin 20 vuotta. Oli vaihteeksi hauskaa nähdä kaupunki kesäisessä ilmeessään ja olla välittämättä paksuista päällysvaatteista.


Turisti.


Ajatella että jotkut asuvat näissä. Satumaista.


Ruotsin reissuissa yksi parhaimpia juttuja on päästä kuulemaan lempparikieltäni mielin määrin.


Käväisin pikaisesti kolmessa kaupassa: Gudrunin ja Olars Ullan liikkeissä ei tällä kertaa ollut mitään ylitse muiden, mutta Rabalderilta löysin kivan collegemekon. Lisäksi sain täydennettyä meikki- ja ihonhoitotuotevarastoa laivan tax-freesta.


Tullessamme kaupungilta laivassa oli vielä mukavan hiljaista. Pallomeressäkin oli tilaa meuhkata miten halusi. Olisi niin tehnyt mieli mennä itsekin..


Sitten nieleskeltiin kyyneleitä telkkarin ääressä. On ne häät vaan niin ihania! Tuntui aika jännältä, että tämä tapahtui silmänkantaman päässä. Ja kuinka lähellä aikaisemmin liikuimmekaan heitä! O-ou!


Ruoan jälkeen vielä joraamaan. Perhepotretti diskon ovella.


Eläinystävät seuraavat pöydässä kun toinen kirmaa.

Hyvää ruokaa, yhdessäoloa, kaunis ilma ja paljon unta. Se oli leppoisa reissu!